
Avajaisseremonia: tästä se alkaa. Kuva: Ropecon / Sami Eräluoto
Parasta Ropeconissa on se, että sitä on omiensa parissa: se, että tapaa ystäviä ja tuttuja. Tänä vuonna, kuten aina, niin aloittelijan kuin konkarinkin levähdyspaikka Turvasatama oli conin sydän. Itselleni kaikkein kivoimpia kokemuksia tänä vuonna olivat palapeliturnaus ja Mia Merin esitelmä muinaisesta Egyptistä.
-Jonas Mustonen
Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kertaa Ropeconissa, joten parhaat muistot ovat nyt sieltä! Mieleenpainuvinta oli palapeliturnaukseen osallistuminen: En ole mikään palapelien ystävä, eikä kärsivällisyyteni yleensä riitä kuin reunojen kokoamiseen, mutta niin vain Nörä-kaverit houkuttelivat minut mukaan! Tehtävänä oli koota 1000 palan palapeli neljässä tunnissa, ja parasta oli se, että palapelin aiheena oli lautapelihylly. Oli ihan huippua bongata omia suosikkipelejä palapeliä kootessa. Olin uhonnut etukäteen, etten ole paikalla kuin maksimissaan tunnin, mutta niin sitä vai tuli yli 3,5 tuntia rakennettua palapeliä kasaan.
Koin myös muutaman uuden jutun, mikä on ujolle tyypille aina superhieno homma: menin kyselemään figuuripelidemojen pitäjiltä, että mitä ihmettä nämä figupelit oikein ovat ja miten niitä pelataan. Nyt sekin mysteeri on selvinnyt! Samoin kävi myös roolipelien suhteen: olen asunut vuosikausia korvessa ilman pelikavereita, joten en ollut koskaan aiemmin pelannut yhtään pöytäroolipeliä. Onneksi pääsin mukaan Vehka Hakosen vetämään Ikuisuusvankilaan, joka oli aivan huippu kokemus (siitä tulossa juttua myöhemmin, stay tuned!).
Lisäksi oli aika huippukivaa nähdä useita Nörttityttö-tyyppejä Turvasataman parissa. Olin monessa kohtaa todella väsynyt ja uupunut, ja Turvasatamaan saattoi aina mennä istumaan ja rauhoittumaan. Tärkeä paikka.
Shout-out myös minulta Mia Meren aivan parhaalle esitelmälle, jossa oli aivan ratkiriemukkaita juttuja muinaisen Egyptin uskonnosta täysin sensuroimattomana.
-Tuuli Veteläinen
Oma Ropeconini ydin koostuu tanssiaisista, vanhojen ja uusien kavereiden tapaamisesta ja conitunnelmaa täydentävistä ennalta-aavistamattomista taikahetkistä. Viimeksi mainittuihin kuuluu vaikkapa tämän vuoden conissa aamuviideltä conipaikalle palaaminen, kun aamuyön hiljaisuuden rikkoi ainoastaan okariinansoitto, joka kuului Messarin eteen pysäköidyn auton katolta.
Tanssiaiset ovat toki taikaa jo itsessäänkin, mutta erityisinä hetkinä ovat jääneet mieleen parina vuonna ensimmäisenä coniyönä ulkosalla tanssittu Susitanssi. Taikaa ovat myös ne kaikki hetket, kun tanssilattialla tulee vastaan joku, jonka tuntee. Ei tanssituttujen nimiä tarvitse tietää, tanssijat muistaa heidän tavastaan tanssia. Ballo del Fiore, Kukkatanssi, on joka vuosi yhtä upea. Se on sekä romanttisin tanssi mitä tiedän että samaan aikaan hauska hetki hakea tanssimaan ketä tahansa (myös heitä, jotka eivät tanssia vielä osaa). Pornopolka on klassikko, ja vaikka vuosien tanssiharrastuksen myötä se ei ole enää ykkönen kaikista, niin kyllä jokaisessa conissa pitää päästä tanssimaan yksi kierros.
Ropeconissa olen ensimmäistä kertaa elämässäni tanssinut vapaaehtoisesti, ja siellä syttyi kipinä aloittaa tanssiharrastus. Historialliset tanssit ovat yhä ykkösjuttu minulle, mutta conissa on ollut ilo päästä myös vuosien mittaan kokeilemaan vaikkapa Lindy Hopia ja suomalaisia kansantansseja.
– Aino
Osallistuin Ropeconiin pienen vauvan kanssa ja suurin osa conista menikin lähinnä hengatessa. Tämä ei kuitenkaan johtunut niinkään vauvasta, vaan siitä, että conissa näki myös paljon muita tuttuja lapsien kanssa. Näin järjestyi spontaaneja vauvamiittejä. Ehkä muutaman vuoden päästä nämä jo riehuvat omissa supersankaricosseissa yhdessä.
Vauvan kanssa Ropecon on suht helppo osallistua, koska kaikkialle messukeskuksessa pääsee vaunujen kanssa. Hissejä on ja hoitohuoneita löytyy. Löysin myös yhdestä hoitohuoneesta nojatuolin, joka oli selkeästi tarkoitettu imetykselle. Myös myyntialue ja proppinäyttely olivat sellaisia, että niissä liikkui vallan mainiosti vaunujen kanssa.
Ohjelmasta osallistuin lähinnä tanssiharjoituksiin – mikä onnistui loistavasti vauvan nukkuessa vaunuissa – sekä spekaakkelisalin ohjelmaan, kuten gaalaan ja tanssiaisiin. Puheohjelmiakin oli helppo mennä kuuntelemaan rauhallisen vauvan kanssa. Olimme ensimmäistä kertaa myös yötä messukeskuksen hotellissa, jolloin conista muodostui juuri niin leppoinen kokemus vauvan kanssa, kuin vain mahdollista. Huoneessa saattoi käydä ottamassa torkut kesken päivän. Ehdottomasti ensi vuonna sama homma.
– Merli
Ropecon 2019 -tunnelmia voi fiilistellä jälkikäteen myös YouTubessa.