Piia Leinon romaanissa Taivas eletään vuotta 2058. Tapahtumapaikkana on Helsinki, joka on vain laiha kuva nykyisestä pääkaupungistamme. Torit ovat täynnä kerjäläisiä, julkiset rakennukset ovat jääneet pois käytöstä ja ihmiset välttelevät ulkona liikkumista viimeiseen asti. Uutta Suomea hallinnoi Valo, joka on luonut kansalaisten lohduksi Taivaan, virtuaalisen tilan, jossa vanha, menetetty maailma elää lempeämpänä ja kauniimpana kuin koskaan.
Romaanin päähenkilö Akseli tekee tutkimusta Helsingin yliopistolle, mutta hänen elämänsä kiintopisteen muodostavat hetket Taivaassa: töitä tehdään, jotta päästään Taivaaseen, sillä palkka maksetaan Taivas-tunteina. Taivaassa on helppoa ja seesteistä olla, ja Akselikin unohtaa esimerkiksi syömisen ja virtsaamistarpeensa ollessaan siellä. Taivas vaikuttaakin mitä täydellisimmältä eskapistin paratiisilta: siellä pystyy matkustamaan minne tahansa maailman kolkkaan pelkällä ajatuksen voimalla, ja olo on koko ajan kevyt ja rauhallinen. Kukapa sellaista ei haluaisi?
Kirjaa lukiessa tulee olo, että kaikki kansalaiset ovat masentuneita. Ketään ei kiinnosta, mitä toiset tekevät tai mitä heille tapahtuu, he eivät halua liikkua ulkona, ruokahalu on täysin kadonnutta. Myöskin kaikki seksuaalinen mielenkiinto on hävinnyt, eikä yhteiskunnassa ole lapsia ollenkaan. Elämä pyörii joko sen ympärillä, mistä saa ruokaa, tai sen, miten pääsisi viettämään Taivaassa mahdollisimman paljon aikaa. Ei ihmekään, että kaikki haluavat Taivaaseen, sillä oikeassa maailmassa ei tunnu olevan mitään, mikä ilahduttaisi. On huvittavan surullista seurata Akselin Taivas-pakkomiellettä, kun tämä samaan aikaan pelkää ulkona ollessaan oikeaa, päänsä päällä avartuvaa taivasta.
Kirja on todella vaikuttava. Kirjoitustavasta sekä tarinan koonnista tulee mieleen Johanna Sinisalo, joka on yksi lempikirjailijoistani. Luvut ovat varsin lyhyitä, ja Akselin lisäksi tarinaa nähdään myös kahden muun hahmon kautta. Kirja sijoittuu vain 40 vuotta tulevaisuuteen, joten läpi tarinan tulee mietittyä, että miltähän elämämme oikeasti näyttää vuonna 2058: millä tavoin virtuaalitodellisuus on kehittynyt, miten ilmastonmuutos on edennyt, kuinka eri resurssit riittävät elintapojemme ylläpitämiseen? Tahdon ehdottomasti lukea tämän kirjan vuonna 2058, ja suosittelen teosta lämpimästä jokaiselle dystopian ystävälle.
Piia Leino: Taivas (250 s.)
Kustantamo S&S, 2018
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
Todellinen nörttityttö.
