Skyrim, eli Vanha kuningaskunta, Maailman kurkku, Isänmaa tai Keizaal, on varmasti monelle matkaajalle hyvin tuttu paikka. Olet luultavasti jo vieraillut Whiterunissa, Skyrimin kauppamaailman keskuksessa, ja sinut on takuulla kutsuttu fiineihin juhliin Solituden Siniseen palatsiin. Samoin varkaita kuhiseva Riften on sinulle epäilemättä tuttu, kuten myös vankilastaan tunnettu Markarth. Niinpä meidän ei kannata keskittyä näihin Skyrimin sosiaalisen elämän kulmakiviin, vaan antakaa kun esittelen teille sen Skyrimin, joka ei ensimmäisenä hyppää turistin silmille.
Dawnstarin kaupunki merenpohjukassa. Vasemmalla majakka, ylhäällä takana Nightcaller-temppeli.
Dawnstar
Dawnstar on reppureissaajan turvallinen aloituskohde. Se on yksi Skyrimin suuremmista kaupungeista, mutta sijainti pohjoisessa Haamujen meren rannalla ei varsinaisesti vedä matkailijoita puoleensa. Niinpä reppureissaaja saa tutustua kohteeseen kaikessa rauhassa. Ja tutustuttavaa kyllä riittää!
Dawnstarin kauppa-asema perustuu hyvin perinteiseen kalastukseen ja kaivostoimintaan, joten reissaaja voi halutessaan lähteä seilaamaan jäiselle merelle tai kaivautua syvälle kaivoksiin. Mitä olisikaan Skyrim ilman iänikuisia kaivoksia, joita uhkaa sortumisvaara, lukuisat pimeässä viihtyvät oliot ja kärttyisät kaivostyöläiset. Laivamatkalla sentään pääsee näkemään horkereita, mursumaisia, kolmella syöksyhampaalla varustettuja eläimiä, jotka jostain syystä rakastavat kylmää vettä.
Kun perinteisistä elinkeinoista on saanut tarpeekseen, voi reissaaja siirtyä nauttimaan Dawnstarin kulttuurinähtävyyksistä. Must see -kohde on Mythic Dawn -museo, joka on omistettu yhdelle monista daedrisen kultin sivuhaaroista (daedroja pidetään toisen todellisuuden jumalina tai demoneina katsontakulmasta riippuen). Toinen daedrinen kohde löytyy Dawnstarin itäpuolella kohoavalta vuorelta, jossa sijaitsee Nightcaller-temppeli. Temppeli toimi aikoinaan militaarisena tukikohtana, mutta on sittemmin tunnettu Vaerminan, erään daedrisen prinssin, palvojien kokoontumispaikkana. Kierroksen voi päättää merenrannan kalliolle sijoitettuun, yhä aktiiviseen majakkaan.
Yöpymiskohteeksi suosittelen Windpeakin majataloa. Majatalon pitäjältä, Thoringilta, kuulee seutukunnan parhaimmat juorut, ja oluttuoppia naukkaillessa voi pyytää kyseenalaisen lahjakasta Karita-runonlaulajaa esittämään Skyrimin hittibiisin, Dragonborn comes. Ennen lähtöä kannattaa myös tutustua kaupungin shoppailutarjontaan: valveutunut reppureissaaja käy ainakin The Mortal and Pestlessä täydentämässä matka-apteekkiaan.
Sanaseinä Eldersblood Peakilla. Ei kannata häiriintyä lohikäärmeen raadosta.
Eldersblood Peak
Dawnstarista on kätevä jatkaa vaellusta lounaaseen kohti Eldersblood Peak -vuorta. Eldersblood Peak on lohikäärmeen pesä, mutta se nyt oli tietenkin odotettavissa: yhtä paljon kuin kaivokset ovat osa Skyrimia, ei läänissä voi matkata törmäämättä lohikäärmeeseen. Kannattaa tarkistaa, että miekka on teroitettuna ja loitsukäsi voideltuna ennen huipulle kapuamista.
Lohikäärmeen kukistaminen kannattaa, sillä Eldersblood Peak tarjoaa henkeäsalpaavat näkymät laajalle alueelle. Huippua on ihminen muokannut raskaalla kädellä, ja siitä saa reppureissaaja olla kiitollinen: joka puolelle on rakennettu kivisiä ulkonemia, joilta käsin maisemien ihailu onnistuu täydellisesti. Kohde on myös loistava paikka panoraamakuvauksen harjoitteluun. Vaikka huipulle johtaa monta eri reittiä, on vuorelle kipuaminen niin tuskaista (portaita lienee n+1), että reissaaja saa varmasti nauttia näköaloista ylhäisessä yksinäisyydessään. Lohikäärmeen raadon vieressä on turvallista nukkua.
Upeat näkymät Eldersblood Peakilta lännen suuntaan.
Eldersblood Peak on kevyt kosketus Skyrimin pohjoisosien rankkaan talveen. Huippua peittää lumi ja jää, mutta koska pilvet ovat usein jopa huippua alempana, ei paikkaa vaivaa ärsyttävä tuisku ja tuuli. Hyvin nukutun yön jälkeen voi tutustua muinaiseen lohikäärmeiden kieltä opettavaan sanaseinään, tai tutkiskella mammuttien kalloja ja aarrearkkuun piilotettuja hiluja. Vuorelta pääsee myös kätevästi laskeutumaan viereiseen Morthalin kylään. Falion-maagin luona ainakin kannattaa käydä, jos haluaa verestää taitojaan taikomisessa, mutta kannattaa jättää hänet rauhaan yöaikaan.
Dragon Bridgen kylä Dragon Bridge Overlook -leiristä käsin (varo alkuperäiskansaa!). Takaoikealla horosontissa näkyy Solitude.
Dragon Bridge
Kun Eldersbloodin myötä lohikäärmeet ovat nyt reppureissaajalle tuttuja, kannattaa kulku seuraavaksi suunnata Dragon Bridgeen, pikkukylään Karth-joen varrella. Nimensä mukaisesti kyläpahasen vieressä on valtava lohikäärmettä muistuttava silta. Kylässä kerrontaan, että silta on ollut siinä iäisyyden, ja että kylä on aikanaan muodostunut sillan viereen. Seuraaville silloille saa taivaltaa pitkän matkaa, joten jos reppureissaajaa seuraa liian innokas ihailija, kannattaa silta pistää palasiksi: ihailija pysyy visusti toisella puolen jokea.
Kylässä ei ole paljon nähtävää, mutta tarvitseeko sitä ollakaan? Iltaa voi istua paikallisessa tavernassa, jossa voi turista kauniin Julienne Lylvieven kanssa. Jos aika käy pitkäksi, tavernan pitäjältä kannattaa ostaa pullo tai kaksi argonialaista veriviiniä, joiden kanssa voi etsiytyä joenrantaan sukeltelemaan – veriviinin avulla voi nähkääs hengittää vedenalla. Aktiivisen matkailijan kannattaa myös harkita läheisten vuorten valloittamista, sillä näkymät alas joelle ovat vaikuttavia. Kannattaa vain pitää loitsukäsi valmiina, sillä paikallinen alkuperäiskansa on varsin äkäistä sakkia.
Mikäli seuraelämä vetää puoleensa, ei Solitudeen ole Dragon Bridgelta matka eikä mikään. Kyydin saattaa saada liftaamalla jonkun Markathista Solitudeen köröttelevän kauppalaisen kärryyn.
Rakastajan kivi aamuauringossa. Takana Sundered Towers.
The Lover Stone
Karth-joen vartta pitkin matka jatkuu kätevästi kohti Rakastajan kiveä. Matka voi käydä ennen pitkää yksinäiseksi, joten pysähtyminen juuri tämän seisomakiven luona kannattaa: Rakastajan kivi antaa lisäbuustia reppureissaajan koko olemukseen. Yleistä virkistäytymistä lisää se, että seisomakivi sijaitsee mitä upeimmalla telttapaikalla: kiven ylärinteessä on upeaa seesteistä niittyä, jahka viereisen laakson lohikäärme ja samaisen laakson yhä uudelleen sikiävät karhut on käyty listimässä.
Yön voi nukkua hempeän puronsolinan tuudittamana. Aamulla kannattaa kuitenkin herätä ihailemaan auringonnousua, sillä seisomakiveltä on upeat näkymät itään, jossa Sundered Towers piirtyy vasten horisonttia. Karhunlihaisen aamupalan jälkeen hurjapäinen retkeilijä voi harkita vesiputouslaskua alas laaksoon, mutta kannattaa pitää mielessä, että erinäisiin kivenkoloihin on varsin helppo jäädä jumiin…
Ilinalta-järvi Falkreathin maakunnassa.
Revontulimatkailua Falkreathissa
Mikäli et ole vielä huomannut, olen yrittänyt kertoa, että Skyrim on todellakin luotu luontomatkailuun. Eteläiseen Skyrimiin kannattaa ehdottomasti pysähtyä vähintään muutamaksi yöksi bongailemaan massiivisia revontulia sekä tuplakuutamoa. Kärsivällinen reppureissaaja todellakin palkitaan parin sateisen ja pilvisen yön jälkeen, sillä Falkreathissa revontulet ovat taattuja, kun vain jaksaa pitää leiriä tarpeeksi pitkään.
Revontulet loimuavat valtoimenaan.
Kaksoiskuut Falkreathissa.
Parhaiten revontulista pääsee nauttimaan, kun kiipeää jonkun vuoren päälle. Muista vain varoa lohikäärmeitä ja kuurapeikkoja! Jos reisiä kuitenkin hapottaa liikaa, kannattaa suunnata Ilinalta-järvelle. Siellä taas kannattaa varoa teurastajakaloja, mutta kunhan niiden ohi pääsee, voi reissaaja rentoutua Leidin kiven äärellä ja nauttia taivaan valoshowsta.
Mikäli ihastut Falkreathiin ikihyviksi, kannattaa huomioida, että Ilinalta-järven rannalle saa rakentaa talon, jos on hyvää pataa Falkreathin maakunnan jaarlin kanssa.
Iverstead, idyllisyyden tyyssija.
Ivarstead
Reppureissaajan on hyvä päättää matkansa Skyrimin itäosaan. Siellä suosittelen majoittumaan Ivarsteadin kylään, sillä puuhaa riittää tukkien kauppaamisesta rakkausdraamojen setvimiseen. Idyllisempää paikkaa saa etsiä, sillä hirvet ja peurat käyskentelevät aivan kylän laitamilla, ja matala joki virtaa aivan vieritse. Jos aika meinaa käydä tylsäksi ja alkaa kaivata jännitystä, voi reissaaja setviä lähiseudun karhuongelmaa tai tutustua Shroud Hearthin kumpuun, joka on nord-ihmisrodun vanha hautapaikka ja kätkee tietenkin sisäänsä ties minkälaisia monstereita ja aarteita.
Ivarstead, vaikkakin pieni paikka, on varmasti monelle skyrimiläiselle tuttu pyhiinvaellusreitin välietappi. Kylästä lähtee reitti ylös vuoren huipulle High Hrothgariin, jossa salaperäiset harmaaparrat asustavat. Kyläläisiltä voikin udella tarinoita näistä ”velhoista”. Parhaimmat juorut taas saa tietenkin Vilemyrin majatalosta. Huulenheiton lisäksi paikka tarjoaa luutunsoittajan sekä ihmeellisen pirteällä ja positiivisella elämänasenteella siunatun Gwilinin, joka on nähtävyys ihan itsessään. Mikäli virtaa löytyy, voi aktivoitua porrasjuoksun merkeissä: matka High Hrothgariin kulkee 7 000 rappusen kautta. Huipulta voi myös kyltymätön reissaaja tähyillä uusia käyntikohteita seuraavalle vaellukselle, sillä Skyrimista eivät luonnonihmeet lopu kesken.
