Osuuskumman syksyllä julkaistu novellikokoelma Murtumia Maisemassa – urbaanin löytöretkeilyn antologia sukeltaa kymmenen novellin voimin urbaaneihin ympäristöihin. Novellien lisäksi lyhyt esipuhe avaa antologian yhteisenä teemana toimivaa harrastusta niille, jotka eivät ole ilmiöön aikaisemmin törmänneet. Kysymys on siis ihmisten tekemien rakenteiden ja tilojen tutkimista, jotka ovat jo jollain tavalla hylättyjä ja unohdettuja. Harrastukseen kuuluu kuvien ottaminen sekä tietynlainen salailu: matkalle lähdetään usein yksin eikä kohteiden tarkkoja sijainteja paljasteta.
Esipuheessa antologian toinen toimittaja Christine Thorel on lyhyesti haastatellut kahta alan harrastajaa: Veli-Matti Rintalaa ja Janos Honkosta. Honkosen novelli Kello ei ollut mitään, ei minään päivänä onkin juuri sopiva aloitusnovelli kokoelmalle, sillä se tuo esipuheessa kerrotut asiat iholle tarinan muodossa ja perustuu selkeästi omiin kokemuksiin. Urbanex Ninja -blogi on inspiroitunut tarinasta niin, että se on julkaissut pätkän siitä sekä videona että tekstimuodossa aiheeseen sopivien kuvien kera. Kuvat tuovatkin tarinaan vielä oman ulottuvuutensa ja kokoelmassa olisi voinut hyvin olla mukana jonkinlainen kuvaliite. Sitä ei novelleja lukiessaan kuitenkaan kaivannut, tarinat toimivat hyvin itsekseenkin mutta novellien kutoma tunnelma vahvistuu entisestään kuvien myötä. Onneksi Osuuskumman Facebook-sivulta löytyykin kirjaa promoavia kuvia, joissa teksti ja visuaalisuus yhdistyvät loistavasti. Niistä muutamaa olenkin käyttänyt arviossani.
Kuva: Janos Honkonen
Kokoelmassa olevissa novelleissa käydään hyvin monenlaisissa urbaaneissa ympäristöissä: tehdashalleissa, bunkkerissa, majakassa, jäteasemalla, asuintaloissa, hylätyssä kaivoskaupungissa sekä kaupungeissa, joissa on jotain outoa. Urbaanin löytöretkeilyn henki on kaikissa vahva ja tunnelma salaperäinen sekä painostava. Kehuja kokoelma ansaitsee myös seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden tuomisesta esille. Päähenkilöjen ja sivuhenkilöiden joukossa on lesboja, homoja, transmiehiä, transnaisia sekä myös cis-heteroita.
Harmillista kuitenkin on, että spekulatiivinen elementti on kuudessa novellissa hyvin samantyylinen ja kaikuja siitä on havaittavissa parissa muussakin. Olisin kaivannut myös rohkeampaa spekulatiivista suhtautumista urbaaniin ympäristöön, novelleissa oltaisiin voitu seikkailla scifi-ja fantasiamaailmoissa enemmänkin. Esimerkiksi autiot avaruusasemat tai muiden kuin ihmisten rakentamat hylätyt paikat olisivat tuoneet kokoelmaan vaihtelua. Vain kaksi novelleista sijoittuu selkeästi erilaiseen ympäristöön ja aikaan: Anni Nupposen Talot kuin puut sekä Katri Alatalon Meliwasin aaveet. Kummatkin rakentavat todella mielenkiintoisen maailman yksityiskohtineen ja kumpaakin tutkiskelisi mielellään lisää. Nupposen novelli on kovin lyhyt ja loppuu töksähtäen aiheuttaen tunteen, että ehkä kirjoittaessa aika on loppunut kesken. Alatalon novelli sen sijaan kertoo eheän tarinan, mutta selkeästä lopusta huolimatta Meliwasin kaupungista haluaisi kuulla lisää. Onneksi siihen onkin mahdollisuus Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien julkaisemassa urbaanin fantasian kokoelmassa nimeltä Meliwas ja muita kaupunkeja.
Kuva: Janos Honkonen
Murtumia maisemassa on nopeaa luettavaa, sillä se on vain 241 sivua pitkä. Kaikki novellit soljuvat sujuvasti eteenpäin ja niitä lukee mielellään. Yksittäin ne ovatkin jännittäviä, viihdyttäviä ja tuovat antologian teemaa esille erilaisten ympäristöjen kautta. Kokoelmana ne ikävä kyllä nojaavat liikaa samanlaiseen spefi-elementtiin eivätkä onnistu siltä osin säväyttämään tarpeeksi. Toivottavasti Osuuskumman kirjoittajat tarttuvat aiheeseen vielä joskus uudestaankin, sillä tässä teemassa riittää ammennettavaa. Ainakin minua rappioromantiikka sekä rakennusten ja luonnon välisen rajapinnan hämärtyminen jaksaa kiehtoa edelleenkin.
Kirja: Murtumia maisemassa – urbaanin löytöretkeilyn antologia
Toimitus: J.S Meresmaa & Christine Thorel
Kansi: V. Rintala
Kustantaja: Osuuskumma
Julkaistu: Syksy 2017
Kirja on saatu blogille ilmaisena arvostelukappaleena.
