Nörttitytöt

Mitä tapahtuu kun nörtti saa lapsia? No tietenkin nörttilapselle leluja! Nörttivanhemmat pääsevät pienestä pitäen kertomaan lapsilleen omista nörttiyden kohteista lapsille tarkoitetuilla leluilla/asuilla/tavaroilla. Tänään nörttivanhemmat kertovat lastensa nörttileluista ja tavaroista.


Leevi on iloinen 2-vuotias, jonka rakkain lelu on stromtrooper-pehmolelu, nimeltään Tötö. Olin alunperin hankkinut Tötön itselleni, mutta ei siinä ollut paljoa vastaan sanomista, kun neljän kuukauden ikäinen lapsi päätti omia sen. Tötö on se lelu, jonka kanssa Leevi nukkuu ja jota hän pyytää, kun harmittaa ja itkettää. Tötö saa aina isoimmat halit ja leveimmät hymyt.

Isoveli Ossi täyttää pian 4 vuotta. Vuosi sitten hän sai synttärilahjaksi Star Wars -aiheisen puuhakirjan. Kirja seisoi pitkän tovin hyllyssä käytännössä koskemattomana, mutta nyt syksyllä Ossi löysi kyseisen kirjan ja sitä pitää lukea jatkuvasti. “Äiti, luetaan tämä. Star Wars, episodi neljä, uusi toivo.”

Star Wars -fani on ylpeä lapsistaan!

– Riikka


Lapsen yksi suosikkileluista on pieni Japanista tuotu Totoro. Totoro ihanan pehmoinen, sitä on ihana halia, ja jostain syystä se asuu meillä kaapissa telkkarin alla. Totoro vain eräänä päivänä meni sinne ja sieltä se löytyy nykyään aina.

Lapselta on voinut kysyä siitä alkaen kun hän oppi ryömimään, että missä Totoro on, ja lapsi on hakenut Totoron kaapista. Leikin lopuksi Totoro on kuulunut laittaa sinne takaisin, johon nykyään lapsi osaa viedä Totoron jo itse.

 

Kirjat ovat myös lapsen suosikkeja ja tässä kaksi parasta. Star Trekin vauvakirja ja ötökkäkirja ovat parhaita tällä hetkellä.

Lapsellamme on myös huoneessaan hamahelmistä tehty koko seinän koriste Mario-teemalla.

Kummitukset hohtaa pimeässä 😉

– Merli


Muksulla on jonkin verran nörttejä leluja, mutta hän ei ole osoittanut kiinnostusta oikeastaan kuin pehmo-Chtulhuun ja Stormiin. Storm on mun oma itse asiassa, mutta eräänä päivänä hän toi sen mulle käteen ja oli aika selvää, että se on hänelle mieluinen lelu. Siitä lähtien Storm on ollut hänen omansa.

Yoshin hän sai lahjaksi kummisedältään, joka toivoo hänestä kasvavan Mario Kart -pelikaveri. Pusheen taas tuli kummitädiltä, joka lähetti sen Yhdysvalloista synttärilahjaksi.

Isän kanssa hän katselee 60- luvun Batmania ihan innoissaan, vaikka on vielä vähän liian pieni ymmärtääkseen siitä mitään. Ei sillä, isällä ja tyttärellä on yhteinen harrastus.

-Anna-Leena


Minulla on teini-ikäinen tytär, joka kokee välillä olevansa ihan väliinputoaja perheessä, jossa aikuiset ovat nörttejä. Kummasti kyllä tytärkin on pikkuhiljaa kiinnostunut esimerkiksi tv-sarjoista, ja fanittaa J- ja K-poppia (puhumattakaan animesta).


Katsoin aikoinaan vahingossa Yleltä uuden Tohtorin jaksoja ja hurahdin. Pikkuhiljaa myös perhe alkoi viettää aikaansa telkun ääressä Who-aikaan. Kiistelimme, kuka on paras tohtori ja miksi, kammosimme enkeleitä ja matkimme dalekeja saksaksi: “Exterminieren!”


Lasta on lahjottu useampaan otteeseen Doctor Who -figuureilla, Tardis-mukeilla, -sukilla ja -lapasilla, ja yksi ylläri oli kaksi Dalek-figua. Siellä ne nyt kököttävät sulassa sovussa animehahmojen seassa..  🙂

– Stina


Toiveenani oli saada kaksosille nimet Luke ja Leia, mutta heidän Darth Vaderinsa vastusti tätä. Lapsille oli ihanaa hankkia pehmoleluja: Cthulhu, lohikäärmeitä, bakteereja ja viruksia: Cthulhu oli toki rakkaana unileluna päiväkodissa. Muutenkin lukeminen lapsille on ollut todella hauskaa, ja ilahduttaa aina kovasti kun tekevät sitä itsekin.

Toinen lapsi lukee patterin päällä ja toinen säkkituolissa.

Mielikuvituksellinen taiteilu myöskin on hyvin kannustettua meidän perheessä.

Lapsen piti päiväkodissa tehdä lumiukkoja. Tässä tulokset: toinen oli kyklooppi ja toinen monisilmäinen Alien. Muiden lumiukot oli “normaaleja”

Ehkä eniten on kuitenkin iloa vanhemmille, kun saa osallistua pienten ihmisten innostukseen ja tehdä heidän kanssaan kaikkea hassua. Kuten nähdä heidän lukevan ensimmäistä kertaa Luupäät-sarjakuvia, tehdä pipareista talon sijaan Yggdrasil, kertoa avaruudesta ja tieteestä.

Elokuvien katsominen uudestaan on myös ihanaa. Lapset on raahattu mukaan coneihin, ja se ehkä eniten ilahduttaa conijärjestähommissa tavanneita vanhempia, kun omat lapset ovat innoissaan mukana!

-Saija


Meillä on lohikäärmeitä, paljon lohikäärmeitä. Jokaisella on oma nimensä ja lapsella tietty omansa. Olli kulkee kaikkialle mukaan ja suuttumus on kova jos sitä pidetään dinosauruksena. Supersankaritkin ovat tuttuja (hänelle termi tosin on “tatapatta“) ja äidin lehtien kansista pitää aina saada tietää kuka on kuka.

Iltasadut ovat lähes poikkeuksetta fantasiaa, Narnia on juuri saatu loppuun. Kirjastokin on tuttu ja hän tietää kuinka homma toimii.

Joka ilta pitää saada leikkiä “mustekalalla” (Cthulhu-pehmo).

Lisäksi hän on jo kokenut larppaaja, ekana elinvuonnaan kävi viidessä larpissa ja nykyään ainakin yhdessä per vuosi. Hyllyssä odottaa Astraterra ja Myrskyn sankarit omaa hetkeään.

Kyllä tästä nörtti kasvaa, isänsä kauhuksi.

-Jenni


Kesällä 2015 ilmoitimme tulevasta perheenlisäyksestä oheisella kuvalla. Idea ei ollut omani, mutta se tuntui sopivan kahden aikuisen nörtin ja yhden seuralaiskoiran muodostamalle yksikölle erinomaisesti. Meillä oli jo alusta asti paljon kaikenlaista nörttitavaraa vauvalle, kuten esimerkiksi tutti, jossa oli tekstinä young padawan. Voisin kirjoittaa myös Marvelin sankareihin liittyvistä vaatteista, päiväunista Randy Orton -paita vilttinä tai ääneen luetusta Humisevasta harjusta, mutta keskityn tässä postauksessa yhteen nörtteilyyn ja lapsiin liittyvään asiaa, nimittäin kantoliinoihin.

Skotlantilainen kantoliinavalmistaja Oscha myy jotain, mitä minun oli yksinkertaisesti saatava – liinailun ja Tolkienin yhdistelmä oli liian suuri kiusaus sisäiselle hobitilleni. Kuva ei näytä liinan uskomattoman yksityiskohtaista kuviointia, eikä kaunis vihreä väri pääse oikeuksiinsa kelmeässä keinovalossa kuvattuna.

Kantoliinat ja kantoreput ovat muutenkin oiva valinta nörtille, sillä pieni vauva nukkuu hyvin liinassa tai repussa vanhemman rintaa vasten, ja koska kädet ovat vapaana, onnistuu esimerkiksi konsolin pelaaminen tai Austenin lukeminen paremmin kuin hyvin.

– Saara