Nörtteily on helppoa, kun on kotona. On oma laajakaistainternet, oma teemuki, oma tietokonepöytä, omat lautapelit ja lautapelikaverit, ja hyvällä tuurilla myös oma kissa. Mutta mitä jos matkustaa? Jos on lähes joka viikko matkalla jonnekin muualle? Tässä kertomus siitä, kuinka eräs nörttityttö täyttää nörtteilytarpeensa, vaikka on maailmanympärimatkalla. Kirjoittaja on ollut kirjoitushetkellä reissussa viisi kuukautta.
Tärkeimmät ensin – läppäri ja wifi
Kaikkeen on ensimmäinen kerta. Minun tapauksessani ensimmäinen kerta, kun olin tietoinen käsimatkatavaroiden painorajan ylityksestä, oli viime joulukuussa Aucklandin lentokentällä. Lentokentän työntekijä punnitsi lentolaukkuni, ja totesi sen olevan lähes 11 kilon painoinen. Sitä se on luultavasti ollut aiemminkin, sillä siellä on rakas läppärini – lähes 2,5-kiloinen pelikannettava, sekä laturi ja muut tykötarpeet. Ei ihme, että kaikki laukkua nostaneet olivat todenneet sen olevan yllättävän painava.
Läppäri on elinehtojani matkalla. Siinä on lähes kaikki, mitä tarvitsen: Excel, Netflix, Skype, pelit, fese ja Dropbox. Läppärin kautta olen yhteyksissä kavereideni ja ystävieni kanssa, hoidan pankkiasiat ja yrityksen toiminnan, ja läppärillä kulutan aikaa junissa ja joogaretriiteissä.
Toki läppäri tarvitsee usein wifin. Sen löytäminen ei useinkaan ole mikään iso asia, sillä wifi on nykyään perusasia hostelleissa ja muissa majoituspaikoissa, niin San Franciscossa kuin Kambodzan maaseudullakin – vedestä pitää maksaa, mutta wifi on ilmainen. Myös monet kahvilat, ravintolat, museot ja kirjastot tarjoavat ilmaisen wifin. Toki tällöin yhteys on usein avoin kaikille, eli ei kovin tietoturvallinen.
Lukeminen
Kirjastot on monesti mainittu kartoissa ja matkaoppaissa lähinnä arkkitehtuuriensa ansiosta, ja se varmasti onkin todella hienoa monessa kirjojen kodissa – sivumennen sanoen Salt Lake City Public Library ja Vancouver Library ovat lähes identtiset. Käyn kirjastoissa kuitenkin hengaamassa ja selaamassa uutuuskirjoja, jotka sitten etsin Kindleeni. Kirjastoissa on usein todella hyvä wifi sekä paljon rauhallisia tiloja, joissa istua lukemassa. Jotkut hengaavat rannalla, minä hengaan kirjastoissa.
Itse lukemisen olen matkoilla keskittänyt Kindleeni. Ollessani Yhdysvalloissa Amazon ehdotti minulle, että hankkisin Kindle Unlimitedin, ja niin tein. Nyt maksan reilut kymmenen dollaria kuussa todella suuresta valikoimasta kirjoja, jotka kaikki mahtuvat käsilaukkuuni ja kulkevat nätisti mukana lentokoneissa, kuntosaleilla ja ravintoloissa. Aiemmin matkoillani olen kantanut mukana paperikirjoja, mutta nykyään ne eivät enää mahdu matkatavaroihini – lanka vie paljon tilaa, vaikka kevyttä onkin.
Käsityöt
Tiedättekö, millä saa monet kanssamatkustajat hymyilemään junassa? Virkkaamalla. Kun matkustin Englannin kanaalin ali EuroStar-junalla ja kerin lankaa pieniin, 30 gramman keriin, pudottelin keriä junan lattialle koko matkan. Kohteliaat ranskalaiset nostivat ne hymyillen minulle. Heistä virkkaminen on ilmeisesti jotenkin suloista.
Toisin sanoen, käsitöiden harrastaminen, oli kyseessä sitten virkkaus, neulonta tai muut käsityöt, ei useinkaan ole ongelma, sillä käsityötarvikekauppoja vaikuttaa olevan kaikkialla. Lisäksi lankaa voi tilata netistä parin päivän kuljetuksella, mikä toki on hazardimpaa, koska värisävyjä ei voi helposti verrata keskenään etukäteen ja lopulta tulee virkattua kaksi peittoa yhden sijaan. Lopulta haasteeksi tulee se, mitä tehdä kaikilla peitoilla ja kaulaliinoilla – olen ratkaissut asian lahjomalla Airbnb-majoittajani niillä. Montreálissa peitto jäi kissalle.
Kissat
Monelle nörtille kissat ovat tärkeitä, ja heitä varten onkin perustettu maailmalle suuri määrä kissakahviloita. Googlaamalla sellaisen löytää monista eri kaupungeista – yllä olevan kuvan kissa on Phuketista. Myös majapaikoista voi löytää kissoja, joko asukkaina tai sitten sisälle eksyneinä katukissoina. Joissain kissakahviloissa on myös lautapelejä, joilla kaverit voi nallittaa viettämään enemmänkin aikaa kissojen seurassa.
Lautapelaaminen
Lautapelien kantaminen mukana matkalaukussa ei välttämättä ole parasta mahdollista tilankäyttöä, lukuun ottamatta papupeliä (Bohnanza), jonka vuoksi kannattaa jättää se ylimääräinen huppari matkasta. Onneksi lautapelejä löytyy lähes jokaisesta hostellista ja monista kahviloista. Samalla tulee pelattua itselle täysin uusia pelejä täysin uudessa seurassa. Pelit ovat monesti yksinkertaisia, jolloin niiden sääntöjen opettelu monikielisessä seurassa on helppoa. Huojuva torni ylittää monet kielirajat, ja uusia ihmisiä tulee tavattua kuin vahingossa.
Nörttikavereita
Olin Denverissä melko pitkän aikaa, ja välillä teki mieli keskustella muidenkin kuin Airbnb-kissojen kanssa. Oli siis aika löytää paikallisia nörttityttöjä, joiden kanssa hengata, jutella ja katsoa vaaliväittelyitä.
Olin todella onnekas, sillä Meetup-sivusto (meetup.com) on suosittu Yhdysvalloissa. Meetup on portaali, jossa mitä erilaisimmat ryhmät julkistavat tietoja tapahtumistaan, ja ryhmään liittymällä saa kutsun. Päädyin pian denveriläisen sekulaariryhmän jäseneksi, ja kävin useissa heidän tapahtumissaan keskustelemassa muun muassa feminismistä, nörttiydestä ja Halloween-tarjoiluista. Heidän yhdistyksensä ylläpitämässä tilassa olisi saanut myös työskennellä.
Työskentelytilat ja online-kokoukset
Välillä reissaavankin nörtin pitää tehdä töitä, tai ainakin kirjoittaa blogikirjoituksia. Usein löysin tarpeeksi hyvän työskentelytilan hostellilta, sillä niissä on monenlaisia oleskelutiloja, joissa saattoi keskittyä läppärin naputtamiseen ergonomisessa asennossa. Eräässä hostellissa wifi oli kuitenkin niin heikko, että päädyin menemään läheiseen työskentelytilaan, co-working spaceen. Sen idea on, että freelancerit ja muut itsenäistä työtä tekevät voivat pientä maksua vastaan saada käyttöönsä paikan jaetusta työtilasta sekä erinomaisen internetyhteyden pariksi tunniksi tai vaikka viikoksi; myös kokoustiloja saattaa olla tarjolla. Käyttämäni tilan hintaan sisältyi myös kuuma juoma ja niin paljon paahtoleipää, kuin jaksoi syödä. Lisäksi naapurissa oli kissanpentuja.
Online-kokoukset ovat ehkä hankalin asia koko matkustamisessa. Kokoustan eri asioista kolmisen kertaa kuukaudessa, ja käytän mm. Skypeä. Joskus olen improvisoinut ja keskustellut tunnin kokouksen puhelimeni Skypen välityksellä; joskus yrittänyt olla hiljaa muiden nukkuessa hostellihuoneessa, joka oli ainoa hiljainen paikka koko hostellissa; ja joskus nukkunut onnellisesti kokouksen ohi aikaeron tai edellisen päivän museomaratonin vuoksi. Kiitokset Nörttitytöt ry:n hallitukselle jaksamisesta!
Nörttinähtävyydet
Edeltävät esimerkit kertovat paljon siitä, kuinka nörtti tekee maailmasta kodin – jos haluaa olla kotona, pitäisikö silloin vain jäädä kotiin? Ei suinkaan, sillä matkustaessa tulee törmättyä ihaniin ja hienoihin nörttiasioihin, kuten esimerkiksi…
Alaviitteet
Kambodzassa ei myydä Pepsi Maxia. Varaudu etukäteen.