Nörttitytöt

azkendtitleAlustat : PC, Mac, Xbox, PS4, PS Vita, iPhone, Android
Kehittäjä : 10tons Ltd
Julkaisija : 10tons Ltd
Genre : match 3, casual

 
 
 
 
 
 

Peliharrastajan kevyt välipala

 

Azkend 2: The World Beneath on kotimaisen 10tons-pelifirman päivitetty versio ensimmäisestä Azkend-pelistä. Kyseessä on Facebook-pelien lähettämästä spämmistä monille tuttujen Bejeweledin ja Candy Crush Sagan tyylinen match 3 -peli, jonka teema ujuu jossain steampunkin ja fantasian välimaastossa. Pelissä naispuolinen, nimettömäksi jäävä tutkimusmatkailija päätyy haaksirikon myötä ihmeelliseen maailmaan, jota tutkitaan kuinkas muuten kuin yhdistelemällä ja ketjuttamalla erinäisiä heksan muotoisia symboleja. Aivan samanlaisella mekaniikalla toteutettuja pelejä on todella paljon, eikä joukosta ole helppoa erottua edukseen. Azkend 2 tekee silti parhaansa. Ensisilmäyksellä peli vaikuttaa suorastaan kunnianhimoiselta.

Pelin perusidea on poistaa pelilaudalta erilaisin symbolein koristeltuja laattoja ketjuttamalla niitä väreittäin. Mitä pidemmän ketjun laudalta löytää, sitä parempi. Pitkät ketjut saavat aikaan pelilautaa putsaavia erikoisefektejä. Kenttien raivaamista helpottavat myös pelin tutkimusmatkailuteemaan liittyvät esineet, joita pelaaja saa palkinnoksi tasaiseen tahtiin pelin edetessä. Esineet eivät ole kertakäyttöisiä, mutta niitä voi olla aktiivisessa käytössä vain kaksi kerrallaan. Peliä pelataan tarinamuodossa aikaa vastaan. Kun tarina on kertaalleen rämmitty läpi, kenttiä on mahdollista pelata uudestaan ja havitella kultamitaleita erinäisistä haasteista.

 

Näyttää kivalta!

 

Kuka on tämän jöpöttävän muinaistornin rakentaja? Emme saa koskaan tietää.

Kuka on tämän jöpöttävän muinaistornin rakentaja? Emme saa koskaan tietää.

Peli on yleisilmeeltään hiotun näköinen. Heti alkumetreillä huomio kiinnittyy kauniisti maalattuihin taustakuviin, jotka olisivat kotonaan missä tahansa ison budjetin fantasiapelissä. Löytömatkailun tunnelmaan virittelee upeiden kuvien lisäksi sangen miellyttävä musiikki, joka on välillä rauhoittava ja miellyttävä, välillä taas mukaansatempaavan seikkailuhenkinen. Parin tunnin pelaamisen jälkeen korva alkaa kuitenkin kaivata vaihtelua toistuvasti renkutettaviin perusteemoihin. Azkend 2 on kerta kaikkiaan herkullisen näköinen ja heti kättelyssä mukaansatempaava.

Niin joo, ja olikos tässä joku tarinakin? Taidepuoleen on laitettu niin paljon paukkuja, että juonenkin puolelta ehdin jo hetken toivoa jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Valitettavasti juoni on melko köpöistä höttöä. Jostain ihmeen syystä laivailemaan lähtenyt päähenkilö päätyy kurimukseen, sieltä suurien sienien katveeseen ja sieltä taas laavaa puskevalle tulijärvelle, jäisille vuorille ja niin päin pois. Tarkoitus olisi löytää tie takaisin sinne mistä tultiin, eli… Eli minne? Liverpooliin? Kansasissa emme ainakaan ole, Totoseni, eikä missään tunnu olevan päätä eikä häntää. Eiköhän kaikki selviä kun vain etsitään vähän dynamiittia ja silmälasit! Laavajärven yli on rakennettava silta, jäisiä vuorenhuippuja täytyy töräytellä murskaksi torvella ja sukellusvenekin pitää rakentaa, koska miksipä ei.

Poukkoilevan järjettömyyden keskellä sankarimme ei hetkeksikään vaivu epätoivoon. Pirtsakka ääninäyttelijä yrittää kovasti vääntää yläluokkaisen englantilaista aksenttia, mikä kuitenkin kuulostaa ikävän teennäiseltä. Välillä on vaikea arvioida, onko päähenkilö hätääntynyt vai ilahtunut siksi, että hänen kimppuunsa hyökkää kovakuoriaisia.

Laavajärven keskellä on mystinen temppeli.  Mutta älä sinä siitä välitä, sillä tarina ei kerro enempää.

Laavajärven keskellä on mystinen temppeli. Mutta älä sinä siitä välitä, sillä tarina ei kerro enempää.

Pelin minäkertoja itse asiassa muistuttaa minua liukuhihnalta julkaistuista hidden object -pelien naispuolisista päähahmoista, jotka muka loistavat älykkyydellään keksiessään, että mehiläisiä voi häätää savuttavalla soihdulla ja että hassu teksti olikin peilikirjoitusta. En voi olla ajattelematta, että tämän kaltaisten pelien taustalla ehkä piilee sukupuolittunut ajatus siitä, että casual-pelejä pelaavat nimenomaan naiset, jotka haluavat samaistua itsenäiseen ja sähäkkään naissalapoliisiin, mutteivät mieli pelata mitään liian vaikeaa, minkä vuoksi pelin vaikeusaste jää pikkulapsen tasolle. Tai kenties vaivattomuus vain kuuluu kasuaalipelien luonteeseen niin kuin raidat seepraan?

 

Mutta onko sitä kiva pelata?

 

Pelissä on 68 pelattavaa kenttää, jotka ovat todella helppoja. Vaikka heksojen ketjuttaminen on aluksi suorastaan hypnoottisen rentouttavaa, pelattavaa ei loppujen lopuksi ole kovin paljon eikä näitä tasoja viitsi toistamiseenkaan kärsiä läpi. Etenkin ensimmäiset tutoriaalitasot olisin halunnut skipata kokonaan.

Pelattavissa kentissä on onneksi jonkin verran variaatiota, ja pelin edetessä pelaaja saa esineitä, jotka toimivat hauskoina power-uppeina. Pelilauta saattaa roihahtaa tuleen ja se pitää sammuttaa mätsäämällä heksoja. Laudalla voi myös pyöriä koppakuoriaisia, jotka täytyy tuhota tietyssä määrässä vuoroja. Välillä laudalla on jääkimpaleita, välillä palavia laattoja ja välillä harmaita laattoja, jotka pitää aktivoida useampaan kertaan. Laattojen kiva visuaalinen ilme harhauttaa aivoja. Sitä tuskin edes tulee huomanneeksi, että lautaa lukitsevien erikoispalojen perusidea on lähestulkoon aina sama: Erikoispalasta pääsee eroon aktivoimalla sen vieressä olevan laatan. Plain and simple.

Pelissä ei kerätä pisteitä vaan pelataan yksinomaan aikaa vastaan. Power-up -esineiden joukossa vasara tuntui niin tehokkaalta, että sen avulla koko pelin voi takoa sangen nopeasti läpi esineluetteloa sen enempiä vilkaisematta. Ehkä pelityylini oli hieman suoraviivainen, ja siksi vasaroin raivolla sen sijaan että olisin yrittänyt taktikoida. Metodi toimi sen verran hyvin, että mokasin vain parissa kentässä ennen kuin pelin tarina oli pelattu läpi. Pelitunteja kertyi ehkä pari kolme.

Apua, satiaisia!

Pirusti itikoita

Tämän lajityypin peleissä tuntuu olevan melko yleistä, että perusidean lisäksi pelattavien jaksojen välissä on ylimääräisiä minipelejä, kuten pullonpyöritystä tai piilotettujen esineiden etsimistä. Azkend 2:ssa pelintekijät ovat livauttaneet mukaan minipelin, jossa palapelinomaisesti etsitään taustakuvasta yksityiskohtia kellon ottaessa aikaa. Tällainen lisämauste vaikuttaa turhalta, mutta ei se toisaalta häiriöksikään ole. Kenties kyseessä on kikka, jolla haluttiin jekuttaa pelaaja nauttimaan pelin hienoista tuokiokuvista vähän pitempään?

Vaikka Azkend 2 yrittää tehdä pelaamisesta hauskaa, peli on turhan helppo ja itseään toistava ollakseen todella koukuttava. En maksaisi tästä sinänsä nätistä kikkareesta Steamin toiveikkaasti ehdottamaa kahdeksaa euroa. Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että Azkend 2 löytyy jonain päivänä alennettuun hintaan pelipaketista, johon on niputettu useita samankaltaisia pelejä.

Täytyy toisaalta pitää mielessä, että Azkend 2 toimii parhaiten mobiilipelinä, ja sellaisena se on varsin hyvä pieni ajantappaja eikä muita kaltaisiaan huonompi. On kenties hieman epäreilua odottaa match 3 -peleiltä kerronnallisuutta tai kestävää koukuttavuutta. Azkend 2 on peli, jota on kiva katsoa ja kuunnella bussia odottaessa. Jos se olisi mainosten varassa pyörivä free2play, imuroisin sen saman tien kännykälleni. Täytyy kyllä antaa iso peukku siitä, että suomalainen firma on tehnyt näin komean näköisen pelin, eli kokonaisuus kannattaa tsekata jo ihan senkin takia.

 

Tiivistelmä

 

Azkend 2 on juoneton, peruskiva kasuaalipeli, jonka parissa voi rentoutua hetken ja tuntea olevansa etevä. Kevyttä hupia muutaman illan ratoksi. Sopii erityisesti pelaajille, jotka eivät halua turhautua pelatessaan. Jos match 3 -pelit viehättävät, Azkend 2 ei ole pahimmasta päästä.

+ Näyttää ja kuulostaa nätiltä
+ Kiitettävän paljon erilaisia paloja
+ kotimainen

– Liian helppo
– Ei juuri mitään jälleenpeluuarvoa
– Pelimekaniikka toistaa itseään

Arvosana

Tavistyttö

Tavistyttö

**********
Peli oli arvostelukappale