Picture the scene: Tuli takassa, villasukat jalassa, glögimuki käsissä, vilttiin kääriytyneenä tv:n ääressä. Televisioruudulla Ansa Ikonen sanailee nasevasti, Tauno Palo hurmaa naisia kulkurina tai taiteilijana, Helena Karan silmät kertovat sekä kivusta että rakkaudesta, Leif Wager laulaa ”Romanssia”, Lasse Pöysti tempaisee Suomisen Ollina, Siiri Angerkoski näyttää miehille paikkansa, Leo Jokela räväyttää ”Silmät tummat kuin yö” -laulun, ja Joel Rinne kaipaa tyttöä kuunsillalta.

https://asiakas.kotisivukone.com/files/vlm.kotisivukone.com/kuvat/DVD/SF/.thumbs/6416415972377_3_629x.jpg

Kuva VLMedia

 

Tarjolla on komediaa, sodankäyntiä, traagisia kohtaloita ja satuja.

Tarjolla on komediaa, sodankäyntiä, traagisia kohtaloita ja satuja.

Oma joululahjatoiveeni on VLMedian julkaisema 234 elokuvan boksi, joka painaa 8 kiloa, on puolen metrin levyinen ja sisältää lähes kaikki Suomen Filmiteollisuuden tuottamat näytelmäelokuvat vuosilta 1934–1963. Yhtiö tuotti toimintansa aikana merkittävän määrä suomalaisen elokuvan klassikoita: Kulkurin valssi, Tuntematon sotilas, Suomisen perhe, Pekka Puupää, Lapatossu, Kaunis Veera – vain muutamia mainitakseni. Lisäksi mukaan on otettu myös kulttuuriperinnöllisesti kiinnostavia elokuvia, kuten Hevoshuijari (1943) ja Tyttö astuu elämään (1943), jotka ovat osin tuhoutuneita ja joita ei ole nähty valkokankaalla sitten 1940-luvun – millaisia helmiä jopa kaltaiselleni SF-fanille.

Suomen Filmiteollisuus toimi vuosina 1933–1965. Yhtiön toiminta henkilöityi vuonna 1935 toimitusjohtajaksi nousseeseen tuottaja ja ohjaaja Toivo ”Maisteri” Särkkään. Särkän sydäntä lähellä olivat epookkielokuvat, mutta hän halusi vedota elokuvilla myös kansanmakuun esimerkiksi rillumarei-elokuvien myötä 1950-luvulla. Katariina ja Munkkiniemen kreivi on melko kaukana Rovaniemen markkinoiden maailmasta, mutta molemmat ovat kuitenkin niin suomalaisia ja niin nostalgisia katsella. Suomen kaikkien aikojen suurimman elokuvavalmistamon tuotanto sisältää komediaa ja tragediaa, epookkia ja modernia, sotaa ja rauhaa, tukkijätkiä ja kaupunkilaiselämää, työläisiä ja herroja. Puhumattakaan elokuvien tähtikaartista: suomalaisen elokuvan kultakauden kaikki kirkkaimmat tähdet alkaen Ansa Ikosesta ja Tauno Palosta ovat ikuistettuna näihin filmeihin.

Alla muutamia suosikkejani boksin elokuvista:

Valkoiset ruusut (1943): Helena Kara esittää naisen elämänkaaren kaukorakkauksineen, intohimoineen, iloineen ja suruineen upeasti, tunteikkaasti ja samaistuttavasti. Elokuva sisältää mielestäni yhden elokuvahistorian kauneimmista repliikeistä:

“Ei, se on mahdotonta. Mahdotonta… että minä jättäisin tämän talon, tämän kaupungin. Täällähän on kaikki, kaikki – koko elämä.”

Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943): Aatelispoika ja muonamiehen tytär rakastuvat, mutta pojan suku ei rakkautta hyväksy. Hetkellisen onnen jälkeen molempien on jouduttava omien säätyjensä poluille onnettomina ja todellista rakkauttaan kaipaavina, kunnes eräänä päivänä Leif Wager laulaa jälleen ”sua vain yli kaiken mä rakastan” ja Regina Linnanheimo kiirehtii hänen käsivarsilleen. Täydellisen rakkauden utopiaa, mutta sellaisenaan hurmaavaa eskapismia.

Suopursu kukkii (1947): Rauli Tuomen esittävä charmikas kulkuri hurmaa neljä naista täysihoitolassa. Tiedossa on romantiikkaa, mysteerejä, surua, kaipuuta ja pakomatkoja.

Prinsessa Ruusunen (1949): Edvin Laineen tulkinta klassikkosadusta on lämminhenkinen ja yltäkylläinen spektaakkeli – mustavalkoisen elokuvan värikylläisyyttä lavasteissa voi vain kuvitella. Martti Katajiston esittämän nuoren prinssi Florestanin soisi herättävän kenet tahansa unesta.

Me tulemme taas (1953): Hyväntuulinen ja kesäinen elokuva tukkijätkien kyläyhteisöihin mukanaan tuomastaan sähinästä. Mukana menossa ja romantiikan äärellä myös koomisten roolien mestarit Aku Korhonen ja Siiri Angerkoski.

20161208_19015920161208_190316Musta rakkaus (1957): Jussi Jurkan dostojevskilaiseksi kuvattu roolityö mustasukkaisuudesta kärsivänä Paulina ja Eeva-Kaarina Volasen herkkä ja luonnollinen Marjatta Tampereen tehdastyöläisten yhteisössä raastavassa rakkauden ja mustasukkaisuuden tarinassa.

Komisario Palmun erehdys (1960): herkulliset henkilöhahmot, mustan komedian piirteitä, 1930-luvun epookkikuvaus, klassinen dekkari, Leo Jokelan ”Silmät tummat kuin yö”, Elinoiden Salo ja Pohjanpää tulkitsemat naishahmot, ja tietysti Joel Rinne komisario Palmuna. Elokuvakriitikoiden vuonna 2012 parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi valitsema Matti Kassilan ohjaus kestää lukuisia katselukertoja.

Lisätietoja: VLMedia Suomen Filmiteollisuus täydellinen kokoelma