Life is Strange

Alusta : PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One
Kehittäjä : DONTNOD Entertainment, Feral Interactive
Julkaisija : Square Enix, Feral Interactive
Genre : tarinavetoinen seikkailu
Ikäraja : 16
 
 

Sairaan kaunis maailma

 
Life is Strange on saavuttanut suurta suosiota pelaajien keskuudessa ja voittanut useita pelialan palkintoja. Maine ja kunnia on ansaittua, sillä Life is Strange on immersiivinen, kaunis ja tunteita herättävä kokonaisuus, josta on vaikea puhua spoilaamatta juonen sisältöä. On turvallista sanoa, että viiteen osaan jaettu peli on interaktiivinen elokuva, jonka juoni haarautuu pelaajan valintojen mukaan. Sorminäppäryyttä ei juuri tarvita, mutta aika ajoin pelaajan hoksottimia ja muistia testataan.

Pelin päähenkilö on ensimmäisen vuoden taideopiskelija Maxine “Max” Caulfield, hieman sisäänpäinkääntynyt ja epävarma nörttityttö, joka outojen sattumusten myötä oppii manipuloimaan aikaa. Ajan pysäyttäminen ja ajassa matkaaminen lyhyin ja välillä pitemmin hyppäyksin ovat olennainen osa pelimekaniikkaa. Aikamatkustuksen avaimina käytetään Maxinen ottamia taidevalokuvia. Polaroid-otoksien napsiminen ja kuvattavien kohteiden löytäminen on muutenkin mukavaa puuhaa.

Varsinaisesta supersankaripelistä ei kuitenkaan voi puhua. Maxinelle ei tule mieleen pukeutua spandeksiin ja matkustaa ajassa taaksepäin salamurhaamaan Hitleriä, vaan ongelmanratkaisu liittyy tiiviisti teini-ikäisen tytön isompiin ja pienempiin ongelmiin. Tarinankaareen sulautuvat mutkattomasti ihmissuhdeongelmat, koulupaineet ja mysteerien selvittäminen.
 

Paikallisväriä

 
Pelimiljöö keskittyy kuvitteellisen Arcadia Bay-nimisen pikkukaupungin arkisiin kohteisiin kuten kampukseen, hahmojen koteihin ja paikalliseen kahvilaan. Hahmokavalkadi on monimuotoinen: Luokasta löytyy eri retee hipster-opettaja, koulukiusattu uskis, pari rikasta limaskaa, puntteja, skeittareita ja jokunen geekki. Aikuisiin ei voi täysin luottaa. Koulun talkkari on vähän erikoinen tapaus, vaksi vainoharhainen veteraani ja reksi voimaton koulua ja koko Arcadia Bayta hallitsevan rikkaan suvun edessä. Lähikuppilassa notkuu elämäänsä kyllästyneitä duunareita ja äksy rekkaäijä, joka ei halunnut minun nappaavan kuvaa ajokistaan. Vaikka hahmot vaikuttavat ensisilmäyksellä aavistuksen karikatyyrisilta, pelaajan valinnat paljastavat heistä uusia puolia. Joutuminen keskelle perheriitaa voi olla kiusaannuttavaa.
 

 
Pelin tärkein hahmo heti Maxinen jälkeen on sinitukkainen kapinallinen nimeltä Chloe. Keskenään kahden hyvin erilaisen tytön välinen suhde on yksi pelin keskeisimmistä teemoista. Kohtalokkaan Chloen ympärille kietoutuvat tapahtumat saavat aikaan kauskantoisen perhosvaikutuksen. Peli johdattelee pelaajan tyttörakkauden äärelle, mutta loppuviimein pelaaja saa itse päättää jääkö suhde ystävyydeksi. Itse huomasin olevani Chloeen niin lääpälläni, että yritin olla hänelle kovasti mieliksi. Se ei ollut aivan helppoa, koska velvollisuudentuntoisella nörttitytöllä on monta ystävää lohdutettavana. Oma viherkasvikin täytyy muistaa kastella.

En haluaisi sanoa, että sangen monimuotoinen Life is Strange muistuttaa treffisimulaatiota, mutta monilla valinnoilla oli suora vaikutus päähenkilön ihmissuhteisiin.

 

Kolutaan ja kelataan

 
Life is Strange vakuuttaa todentuntuisuudellaan; pelimaailma on käsinkosketeltava pienimpiä yksityiskohtia myöten. Peli on todellinen tirkistelijän unelma, sillä tutkittavana on valtava määrä tavaraa; kahvikuppeja, kynäkoteloita, kylppärikaappeja, kirjahyllyjä ja enemmän tai vähemmän henkilökohtaisia esineitä, joista Maxine keksii aina jotain sanottavaa. On suuri kiusaus tonkia koulukaverin laukkua ja pöytälaatikoita. Pelin pitkälle hiottu interaktiivisuus ja dialogin runsaus vahvistavat tunnetta siitä, että pelaaja on päätynyt paikkaansa maailmassa etsivän teinitytön converseihin.

On silti turha odottaa, että peli olisi pelkkää läksyjen tekoa. Life is Strange tekee selväksi jo ensimetreillä, että uneliasta pikkukaupunkia uhkaa suuri katastrofi. Koulun liepeillä väijyy hämäräperäisiä hahmoja, jotka piinaavat Maxinen ystäviä. Entä missä on kadonnut koulutyttö Rachel Amber? Ei ole sattumaa, että salaperäinen katoaminen tuo mieleen Laura Palmerin murhan. Tietoisia viittauksia Twin Peaksiin on siellä täällä.

Peli ei ole hiekkalaatikko, mutta tutkittavat alueet ovat kuitenkin juuri sen kokoisia, että putkimainen vaikutelma vältetään. Välillä näiden alueiden tutkiminen on vapaaehtoista, välillä taas pelitilanne edellyttää jonkin ongelman ratkaisemisen ympäristöä tarkkailemalla ja aikaa manipuloimalla. Ajan kelaaminen filminauhan lailla on yllättävän hauskaa, ja kykyä voi tuon tuostakin käyttää jekkujen tekemiseen tai näsäviisaiden comebackien keksimiseen. Tällaiset pienet tilanteet toimivat tehokkaana kontrastina niihin hätkähdyttäviin hetkiin, jolloin kakka osuu hurrikaaniin ja henki on höllässä. Toisaalta myös näennäisesti pienet päätökset voivat vaikuttaa tuleviin tapahtumiin yllättävällä tavalla. Hahmot muistavat pelin aikana tekemäsi valinnat, vaikka sinä et.

 

Emme ole enää Kansasissa, Toto

 
Maxinella on kyky auttaa koulutovereitaan yliluonnollisten voimiensa avulla, mutta sillä on hintansa: nenäverenvuodot ja päänsärky eivät lupaa hyvää. Peli säännöstelee taikavoimia muutamassa kriittisessä kohdassa, jolloin on mahdollista mokata niin pahasti, ettei edes aikakikkailu pelasta päivää. Peli kuitenkin jatkuu mahdollisista epäonnistumisista huolimatta.

Ennen pitkää Maxinen profetiaaliset näyt alkavat käydä toteen. Kun Arcadia Bayta uhkaa mittava luonnonkatastrofi ja vaaralliset hahmot vaanivat aivan Maxinen ja Chloen kintereillä, sisältövaroitukset alkavat olla tarpeen. Itse en ahdistunut pelin tunnelmista edes siinä vaiheessa kun koulun groteskit salaisuudet tulivat päivänvaloon ja asiat alkoivat mennä pieleen lähestulkoon raamatullisella mittakaavalla, mutta herkimpien pelaajien kannattaa varautua siihen, että Life is Strange pakottaa pelaajan muutamiin epämiellyttäviin tilanteisiin ja vaikeiden valintojen eteen.

Fyysistä ja henkistä väkivaltaa on ripoteltu peliin säästeliäästi ja tehokkaasti. Pelissä viitataan paikoin seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Mässäilyn makua siinä ei mielestäni ollut, ja uhreja kohtaan on helppo tuntea sympatiaa. Suurin osa pelin hahmoista painii henkilökohtaisten demonien kanssa. Koulukiusatun Kate Marshin tarina on rankka, eikä kyyneliä säästellä Chloenkaan kotona.

Episodit päättyvät toinen toistaan hurjempiin cliffhangereihin ja jokaisen jakson päätteeksi pelaaja voi verrata omia valintojaan muiden pelaajien tekemiin valintoihin. Life is Strange on yksi niistä harvoista peleistä, joista olen voinut käydä kaverien kanssa keskusteluja kuin parhaastakin tv-sarjasta.  Peli ei tarjoa yksiselitteisiä ratkaisuja kaikkiin arvoituksiinsa, mikä on yhtä aikaa kiehtovaa ja vähän raivostuttavaakin.

 

Miltäs nyt tuntuu?

 
Life is Strange on suruineen ja iloineen valloittava kokemus, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille tarinapohjaisten pelien ystäville. Pelin musiikki on miellyttävää, dialogi kiinnostavaa ja ympäristö kauniisti mallinnettu, vaikkei häikäisevään realistisuuteen ole edes pyritty. Onnistunut valaistus pehmittää paikoin vähän kulmikasta grafiikkaa.

On vaikea keksiä tästä pelistä mitään pahaa sanottavaa. Se on tarpeeksi helppo ja koukuttava, että eteneminen on tasaisen palkitsevaa, vaikka muutamassa kohdassa jouduin pähkäilemään ja etsimään seuraavaa etenemisreittiä. Parissa nopeatempoisessa tehtävässä sain kelata aikaa tuhottoman monta kertaa taaksepäin ennen kuin mämmiset kourani vihdoin tapailivat oikean ratkaisun. Kohtuullisella paikkojen koluamisella pelitunteja kertyi noin 8 tuntia per jakso.

Erityisesti minua viehätti se, että Life is Strange välttää ansiokkaasti perinteiset sukupuolitetut ja heteronormatiiviset sudenkuopat. Pidin myös siitä, että juoni pysyi uskottavana, vaikka loppua kohden sätkittiin milloin apokalyptisissa tunnelmissa ja milloin muuten vain hulluuden partaalla.
 

 
Pelin jälkeen tuli haikea olo, koska pelihahmoja jäi ikävä. Toivoisin pelikulttuuriin lisää tällaisia virkistäviä tuulahduksia.
 

Tiivistelmä

+ Persoonallisia hahmoja, päähenkilöt naisia!
+ Tunnelmallinen ja käsinkosketeltava pelimaailma.
+ Twin Peaks-viittaukset ja jännittävät juonenkäänteet.
+ Erittäin hyvä ääninäyttely.

– Välillä aikaa kului juonen kannalta merkityksettömään haahuiluun
– Joukossa pari vähän turhauttavaa hiiviskelytehtävää
 

Arvosana

 
**********
Peli on kirjoittajan hankkima.