Roald Dahlin syntymästä on kulunut tässä kuussa sata vuotta ja tämän kunniaksi Nörttitytöt arvostelevat kirjailijan kolme kirjaa. Tämä on näistä viimeinen, vaan ei kyllä vähäisin. Olen kasvanut IKJ:n kanssa ja jännännyt sitä Kuka pelkää noitia. Ilmarin ihmelääke oli minulle vielä tuntematon kirja, vaikka siitä olin kuullutkin.
Ilmari on pieni poika, joka asuu maatilalla äitinsä, isänsä ja mummonsa kanssa. Lähistöllä ei ole samanikäisiä leikkikavereita ja mummokin on aika ilkeä. Ja tällä on Ilmarin mielestä kuvottavat syömätottumukset. Kun isä on töissä ja äiti lähtee ostoksille, päättää Ilmari pistää mummonsa kuriin. Hän harkitsee erilaisia tapoja ja päättää lopulta tehdä lääkkeen, joka saa joko mummonsa muuttumaan kiltiksi vanhaksi rouvaksi tai häviämään kokonaan. Ilmari tulee keksineeksi vahingossa todellisen ihmelääkkeen. Asia selviää, kun eräs tilan kanoista saa lääkettä. Loppu ei ole ihan sellainen kuin ensin tai edes toiseksi ajattelisi.
Äitinä ymmärrän hyvin miksi kirjasta oltiin huolissaan, sillä Ilmari laittaa rohtoonsa todella paljon kaikkea, minkä aikuinen ymmärtää oikeasti vaaralliseksi. Lääkkeeseen päätyy muun muassa deodoranttia, hevosten lääkkeitä, ja maalia. Olisin arvostanut sitä, että tässäkin kirjassa olisi ollut ennen tarinaa maininta, ettei tätä lääkettä tule kokeilla tehdä itse, mutta suurin vastuu on luonnollisesti aikuisilla pitää huolta, että lapsi tämän tajuaa. Silti kirja jaksoi huvittaa sisäistä lastani erilaisten mielenkiintoisten ainesosien ja ennen kaikkea mielenkiintoisten tulosten takia.
Aikuiselle tämä kirja ei välttämättä sovi. Huumori iskee enemmän siihen sisäiseen lapseen ja pieneen koululaiseen. Aikuinen jää helposti puistelemaan päätään ja taivastelemaan miten vaarallista asiat ovat tuossa Ihmelääkkeessä, mutta toisaalta se on hyväkin asia, sillä kirja samalla salaa kysyy lapseltakin sitä. Olisiko tämä turvallista? Tämä kirja onkin oiva teos itse lukemaan oppineelle: kieli on selkeää ja kirjan teksti isoa. Kirja itsessään on noin A5:n kokoinen, juuri sopiva lapsen käsiin. Quentin Blaken kuvitus tukee tarinaa hienosti, tähän tarinaan kun sarjakuvamaiset kuvat istuvat loistavasti.
Itse olisin varmaan 8-9-vuotiaana ahminut kirjan yhdeltä istumalta ja tämä kirja tulee jäämään kirjahyllyyn odottamaan oman lapseni oppimista lukemaan. Sitten hän saa lukea kirjan, varoituksen kera: Älä kokeile lääkkeen tekemistä.
Arvosteltava kirja on saatu kustantajalta.
