Aloittelevan pilvibongarin opas

Rakastan kesää useastakin syystä. Yksi niistä on se, miten kaunis taivas kesällä onkaan. Talven harmaana jatkuva tasainen pilvimassa muuttuu erinäköisiin ja kokoisiin muotoihin. Pilvien seuraaminen on hauskaa ja rentouttavaa, jos ei ole mihinkään kiire. Oma innostukseni pilvibongailuun starttasi käytyäni meterorologian peruskurssin fuksina. Kurssi järjestetään aina tammikuussa ja siinä pidetään kuukauden mittaista säähavaintopäiväkirjaa. Tammikuussa tämä on pilvien osalta suhteellisen tylsää luettavaa. Mutta heti kun kevät alkaa pilkistää niin pilvetkin muuttuvat. Harva kuitenkaan tietää pilvistä, niiden lajikkeista, korkeuksista ja koostumuksesta paljoakaan. Tässä nyt kaikille pilvistä kiinnostuneille pikaopas pilvien tunnistamista varten. Aloitetaan isosta yleiskuvasta, johon kannattaa palata aina eri pilvityyppien kohdalla ja tarkistaa, mihin tyyppi sijoittuu. Kuva auttaa hahmottamaan paljon pilviä, niiden muotoa ja korkeutta.

Mitä pilvet ovat eli mistä ne koostuvat?

Ne koostuvat vesihöyrystä tai jääkiteistä. Pilvet voidaan suht helposti erottaa, onko kyseessä jääkide- vai vesihöyrypilvi. Vesihöyrypilvien reunat ovat tarkemmat ja kumpumaiset. Näkyvä osuus koostuu pilvipisaroista, sadepisaroista, jääkiteistä, lumikiteistä, rakeista, alijäähtyneestä vedestä. Emme näe pieniä tiivistymisytimiä, jotka toimivat ikään kuin pilvien siemeninä. Pilvi siis koostuu pilvien tiivistymisytimistä sekä jääkiteestä ja vesihöyrystä.

Miten ne syntyvät?

Pilvet syntyvät kun kosteaa ilmaa nousee ylöspäin ja tiivistyy viilentyessään hyvin pieniksi pisaroiksi tai jääkiteiksi tiivistymisydinten ympärille. Tästä aiheesta voisi tehdä kokonaan oman postauksen, jossa käsiteltäisiin näiden aerosolien vaikutusta pilvien syntyyn, pilvien eri tyyppeihin ja sitä kautta myös ilmastonmuutokseen. Mutta jätetään se ensi kertaan.

Pilvien tunnistaminen

Sitten itse asiaan eli pilvien tunnistamiseen. Pilvien tunnistaminen ei ole mitenkään helppoa edes alan asiantuntijoille ja pilvilajien erottamiseen voi kulua pitkään. Taivaalla voi myös olla yhtaikaa näkyvissä 5-10 pilvilajia, jolloin tunnistaminen vaikeutuu. Jopa virallisissa ohjeissa on varattu luokka “sekava taivas”, joka kuvaa erilaisista pilvistä koostuvaa taivasta.

Pilven tunnistaminen voidaan aloittaa yksinkertaisesti siitä, onko pilvi terävärajainen eli palleroita, hattaroita vai onko se piirteetön, josta ei voi oikein kuvailla muotoja. Näiden välimuotojakin esiintyy.

Pilvisyys määritellään taivaasta aina kahdeksasosina. Tämä on hyvin karkea arvio. 1/8 tarkoittaa sitä että taivaalla näkyy yksikin pieni pilvi eli taivas ei ole kokonaan pilvetön. Samoin 7/8 tarkoittaa että taivaassa voi näkyä yksi pieni sininen kohta, jolloin taivas ei ole täysin pilvessä. 0/8 tarkoittaakin täysin pilvetöntä ja 8/8 täysin pilvistä. Muuten pilvisyyttä arvioidaan karkeasti siten, että kuinka suuren osan taivaasta pilvet nyt peittäisivät jos ne olisi kaikki vaikka tungettu vierekkäin.

Seuraavaksi pitäisi osata määritellä pilven korkeus. Korkeuden määritteleminen on vaikeaa ja se tehdään usein apuvälineiden avulla, jotka perustuvat valon heijastumiseen ja siroamiseen pilvessä. Pilvibongarin keinoksi jää oman havainnon vertaileminen virallisiin havaintoihin tai ennusteisiin. Itse muistan jonkin nyrkkisäännön, että korkeuden voi karkeasti arvioida pilvenhattaroiden halkaisijan avulla: kun ojentaa käsivarren suoraksi ja tähtää noin 30 asteen korkeudella olevia hattaroita, palleropilvet ovat pikkusormen, hahtuvapilvet kolmen sormen ja kumpukerrospilvet koko kämmenen levyisiä.

Kerrospilvet voi yleensä erottaa toisistaan vain valoisuuden perusteella: harsopilven läpi Aurinko paistaa niin kirkkaana että puiden ja rakennusten varjot erottuvat maassa, ohuen sumu- tai verhopilven läpi Aurinko näkyy, mutta sitä voi häikäistymättä katsoa, kun taas laajan sadepilven läpi Aurinkoa ei näy.

Tunnistamista varten katsotaan nyt läpi eri korkeuksien mukaan jaotellut pilvityypit. Pilvityyppejä on myös useita eri alalajeja ja monet pilvet ovatkin yhdistelmä useampaa.

Yläpilvet, alaraja noin 5 – 9 km

Yläpilvet sijaitsevat korkealla ja koostuvat jääkiteistä. Yläpilvet ovat valkoisia ja eivät sada. Yläpilvien aikaan voi nähdä mm. haloja eli pilvet ovat läpikuultavia ja päästävät valoa lävitse. Osa pilvistä muistuttaa lentokoneiden jättämiä tiivistymisjuovia, jotka muodostuvat koneen pakokaasujen seurauksena. Tämäkin aihe voisi haluta kokonaan oman postauksen, mutta jätetään se nyt tähän. Tässä nyt esiteltynä tyypillisimmät yläpilvet.

Untuvapilvi eli Cirrus

Selkeästi pitkistä, kapeista säikeistä koostuvia pilviä. Cirrusta luonnehditaan hiusmaiseksi tai silkkimäiseksi. Niitä esiintyy yleensä yli 6 km korkeudella. Cirrukset syntyvät kun (laaja) ilmamassa nousee ylätroposfäärisssä, saavuttaa kyllästystilan (eli ilmaan ei mahdu enää kosteutta) ja härmistyy jääkiteiksi. Yksittäiset korkeapaineen vallitessa, laajaalaisemmat ja paksummat ennakoivat matalapaineen saapumista.

Palleropilvi eli Cirrocumulus

Cirrocumulukset ovat ohuita, valkoisia laikkuja tai koostuvat isosta lakanamaisesta kerroksesta, joka koostuu hyvin pienistä osasista. Osasten leveys on alle yksi aste. Syntyvät hyvin korkealla, 5 km:sta aina 14 kilometriin. Cirrocumulukset ovat merkki epävakaudesta ylätroposfäärissä ja säärintaman lähestymisestä. Pilvi sisältääkin usein alijäähtynyttä vettä. Cirrocumulukset syntyvät, kun laaja ilmamassa saavuttaa kyllästystilan.

Harsopilvi eli Cirrostratus

Cirrostratuksella kannattaa pitää silmät auki halojen varalta. Pilvet ovat läpinäkyviä, vaaleita, huntumaisia. Se on kuitumainen tai tasainen pilvi. Pilvi peittää kokonaan tai osittain taivaan. Se muodostuu yli 6 km korkeudella kun laaja troposfäärin yläosassa oleva ilmakerros kohoaa ja sen kosteus härmistyy.

 

Keskipilvet, alaraja noin 2 – 6 km

Keskipilvet sijaitsevat 2-6 km korkeudessa. Keskipilvet voivat sataa, mutta niistä tuleva sade harvoin yltää maahan asti eli se ehtii haihtua uudelleen jo pudotessaan.

Hahtuvapilvi Altocumulus

Altocumulus on valkoinen tai harmaa, laikkuinen pilvikerros. Sen osaset ovat joskus osittain kuitumaisia ja voivat olla joko säännöllisesti järjestäytyneitä tai selvästi erillään taivaalla. Esiintyy 2-6 km korkeudella, mutta yleensä alempana kuin altostratus. Altocumulus voi ennakoida ukkosta laajalla alueella ja on merkki ilmakehän epävakaudesta.

Verhopilvi Altostratus

Altostratus eli verhopilvi on hyvin nimetty ja suomenkielinen nimi kuvaa hyvin tätä pilveä. Se on harmaasta siniseen menevä pilviverho, joka voi olla kerrostunut. Ulkomuodoltaan altostratus on juovikas, kuituinen tai tasainen ja peittää taivaan osittain tai kokonaan. Aurinko voi kuultaa läpi mutta ei kovinkaan vahvasti eli ei samalla tavalla kuin cirrostratuksen kanssa, jolloin voi nähdä haloja.  Pilvi esiintyy 2-6 km korkeudella.  Pilvi voi syntyä esim. jos cirrostratus paksunee ja laskeutuu. Voi sataa heikohkosti.

Laaja sadepilvi eli Nimbostratus

Nimbostratus on harmaa, paksu ja usein tumma pilvipeite, josta sataa enemmän tai vähemmän jatkuvaa, melko voimakasta lumi- tai vesisadetta. Se peittää kokonaan auringon eli aurinko ei kuulla siitä läpi. Pilven alaraja on yleensä hyvin matalalla, selvästi alempana kuin 2 km, mutta pilvi voi olla useita kilometrejä paksu. Pilven kokoa on vaikea arvioida maasta katsottuna, kun sen paksuutta ei voida nähdä. Syntyy useimmiten altostratuksen paksuuntuessa.

 

Alapilvet, alaraja yleensä alle 2 km

Alapilvet ovat lähimpänä maanpintaa ja osa niistä voi ollakin ihan maassa kiinni. Alapilviet koostuvat lähinnä vesihöyrystä.

Sumupilvi eli Stratus

Stratus on harmaa, tasainen pilvikerros, jolla yhtenäinen alaraja. Se on ainoa tihkua satava pilvi. Alaraja yleensä alle 500 m:ssä. Stratuksen läsnäolon voi päätellä usein siitä, että korkeat rakennukset tai tornit ovat pilven sisällä. Se syntyy, kun ilmakerros jäähtyy. Stratus on yleinen on myös talvella. Pilvi voi syntyä myös vuoristoon.

Kumpupilvi eli Cumulus

Cumulus on varmaan kaikkein tunnetuin pilvi ihan vaan pumpulimaisen muotonsa puolesta. Pilviä kuvataan usein juurikin cumuluksen muotoisena. Niitä näkee etenkin keskikesällä. Pilvet ovat erillisiä, tiheitä, pumpulimaisia ja tarkkarajaisia pilviä, jotka nousevat tasaisehkosta alarajastaan. Yläosa kukkakaalimainen ja on kirkkaan valkoinen, alaosa sitä tummempi, mitä paksumpi pilvi on. Pilvi syntyy, kun lämmin ilma nousee paikallisesti ylös (konvektio) ja ilman vesihöyry tiivistyy. Alarajan korkeus riippuu ilmamassan kosteudesta. Korkeassa kosteudessa cumulus voi sataa.

Kumpukerrospilvi Stratocumulus

Stratocumulus on harmaa ja/tai vaalea pilvilaikku tai –kerros, joka koostuu laatoista, pyöristyneistä muodoista ja rullista. Se on yleisin pilvityyppi. Sitä voi syntyä, jos useita Cumulus-pilviä liittyy yhteen tai jos kostea ilma sekoittuu ylemmän ilman kanssa, mutta konvektion takia syntyy hattaroita.

Kuuropilvi eli Cumulonimbus

Näyttävimpiä pilviä mitä on. Cumulonimbus on hyvin paksu, tornimainen ja “painava” pilvi, joka voi nousta tropopausiin asti. Se on siis useamman kerroksen pilvi vaikka tässä se on esitelty alapilvien yhteydessä. Yläosa on usein kuituinen ja levittäytynyt sivuille alasinmaisesti. Alaosastaan pilvi on hyvin tumma. Pilvi sataa, joskus myös ukkostaa. Pilvestä voi huomata vesihöyryn muuttumisen jääkiteiksi kun alaosan kukkakaalimaisuus hälvenee ja tilalle tilee tasaisempaa massaa. Kukkakaalimaiset osat ovat vettä ja tasaisemmat jäätä.

Pilvillä on myös välivaiheita, kun toisen tyyppinen pilvi alkaa muodostua. Tässä nähdään kuinka pilvimassa alkaa kohota ja voi kehittyä myöhemmin kuuropilveksi.

 

Erikoisia pilviä

Lopuksi vielä muutamia aivan mahtavia erikoisia pilviä. Erikoisia pilviä on vaikka kuinka, joten tässä omia suosikkejani.

Mantelipilvet (lenticularis clouds)

Mantelipilvi on usein pyöreä, lautasmainen pilvi. Sen nimi Lenticularis tarkoittaa latinaksi linssiä, joka kuvaa pilven ulkomuotoa osuvasti. Itse pidän tästä pilvestä, koska se voisi olla hyvin vaikka avaruusaluksen verhopilvi. Suuret mantelipilvet näyttävätkin kunnon scifileffoista olevilta. Pilvessä voi olla useita kerroksia, joiden leveys vaihtelee. Tällöin pilvi muistuttaa lautaspinoa, jossa on eri levyisiä lautasia.

Mantelimainen pilvi on kansainvälisessä pilviluokittelussa lähinnä kumpukerrospilvien (Sc), hahtuvapilvien (Ac) tai palleropilvien (Cs) eräs ulkomuoto.

Mantelipilvi muodostuu yleensä vuorten ja vuorijonojen läheisyyteen. Näitä kuvia voisi ihastella koko päivän. 

Vaikka mantelipilvi onkin upeaa katseltavaa niin se on myös varoitus erikoisemmista ilmavirtauksista. Eli lentokoneet ja muut ilma-alukset voivat päätellä mantelipilvistä ilmassa olevan äkillisiä virtauksien muutoksia, joista kannattaa pysyä kaukana.

Valaisevat yöpilvet

Valaisevat yöpilvet ovat vaaleita, kuitumaisia, väriltään valkeita tai sinertäviä pilviä. Valaisevat yöpilvet ovat kuitenkin paljon yläpilviäkin korkeammalla ilmakehässä. Ne muistuttavat untuvapilviä, mutta esiintyvät noin 82 kilometrin korkeudessa ylemmässä ilmakehässä mesopaussi-kerroksessa. Pilvet saavat valonsa auringosta, vaikka maanpinta on varjossa ja hämärä.

Helmiäispilvet

Helmiäispilvi on hohtava pilvi, jota esiintyy 15–30 kilometrin korkeudessa. Helmiäispilvet ovat väriltään pastellimaisia, joskus hiukan sinertäviä. Tavallisimmin ne ovat vaalean hohtoisia kuin helmet. Helmiäispilvet koostuvat rikkihaposta, typpihaposta ja jääkiteistä. Runsaimmin helmiäispilviä näkyy pohjoisella pallonpuoliskolla Islannissa, Skandinaviassa ja Skotlannissa tammi–helmikuussa.

 

Utarepilvet (mammatus)

Polulaarikulttuuri ei ole ainoa paikka, josta tissit nähdään missä vain. Pilvistä on etsitty erilaisia muotoja varmaan jo aikojen alussa, joten on ollut vain ajan kysymys, että joku pilvityyppi nimetään rintojen mukaan, tai tarkemmin sanoen utareiden. Utarepilvet on toisinaan pilven ulkomuodon kuvaamiseen käytetty pilven erikoismuodon nimitys. Tällöin pilven alaosassa voidaan havaita alaspäin roikkuvia pyöreitä utaremaisia osia.

Nytpä heitän sitten pallon kaikille lukijoille. Eli mitä pilviä näet nyt?