Huomaan ajoittain pohtivani: miten larppeja voisi taltioida? On sääli, että monet hienot jutut jäävät suuremmalta yleisöltä täysin pimentoon ihan vain siitä syystä, että larppeihin mahtuu rajallinen määrä ihmisiä ja ne elävät vain ohikiitävän hetken. Valokuvat, videot ja blogikirjoitukset saattavat avata larpin tunnelmaa, mutta kokonaisuutena larppeja on hankala taltioida. Larppien taltiointia harrastetaan kaikissa muodoissa muutenkin aivan liian vähän.
Ehkä vielä itse larppiakin myyttisempi asia on larpin tekeminen. Mitä kaikkea siihen kuuluu? Miten larppeja tehdään ja miksi pelinjohtajat nukkuvat aina niin vähän ennen peliä? Pelinjohtajan arkeen kuuluu monenlaisia asioita, joista kuulemme yleensä vain pelinjohtajan oman version, joka on usein joko dramatisoitu:
”SÄÄLIPISTEITÄ KIITOS, KOSKA OLEN PELINJOHTAJA JA TEEN TEILLE ILMAISEKSI PELIÄ!”
Tai vaihtoehtoisesti pelinjohtaja pitää asiakaspalveluasennetta yllä, eikä pahemmin kokemuksestaan puhu:
”Kyllähän tässä vähän kiirettä pitää. 😉 ”
Tammikuussa 2016 tein pelinjohtokaverini Ida Bäckströmin kanssa päätöksen ryhtyä taltioimaan pelintekoprosessiamme videoblogin muodossa. Koska tiesin, että erityisen jäsennellyn tai opettavaisen kokonaisuuden tekeminen olisi vaatinut itseltäni liian tiukkaa keskittymistä kahteen samanaikaiseen projektiin (eli huippulaatuisen taltioinnin ja huippulaatuisen pelin tekemiseen), päätin ryhtyä tekemään vlogia rennolla otteella ja ”katsotaan mitä siitä tulee” -mentaliteetilla. Käsikirjoitusta ei ollut, eikä tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä kuvatusta materiaalista oli oikeastaan tarkoitus tulla.
Kun ryhdyin heinäkuun lopussa tarkastelemaan kuvattua materiaalia, huomasin sen kuvastavan pelinjohtajan arkea varsin hyvin. Ajoittain se on pitkävetistä ja yksinäistä aivojumppaa, toisinaan paikasta toiseen suhaamista ja toimeliaamman näköistä touhua. Tahti kiihtyi mitä lähemmäs pelipäivää päästiin, eli alussa puhuttiin paljon ja tehtiin vähän. Silmäpussit kasvoivat video videolta ja haukotuksia mahtui videomateriaaliin enemmän, kuin kehtaan myöntää.
Siinä missä vlogi esittelee (pääasiassa) minun arkeani larpintekijänä, haluan painottaa, ettei se kerro prosessista koko totuutta. Suuri osa tehdystä työstä on tehty ilman kameran jatkuvaa läsnäoloa ja monet hetket ovat jääneet syystä tai toisesta kuvaamatta. Osa kuvamateriaalista on kuukausien saatossa (huolimattomuussyistä) kadonnut. Lisäksi lienee tarpeen mainita, että tämä on vain yksi tapa tehdä larppia. Maailmassa on yhtä monta tapaa tehdä larppeja ja yhtä monen tyylisiä larppeja kuin on pelin tekijöitäkin. Esittämiämme mielipiteitä ei siis kannata pitää totuutena, ja tekemämme voi kyseenalaistaa varsin surutta.
Uusia jaksoja joka arkipäivä!
Pääset tästä päivästä alkaen seuraamaan seitsemän kuukauden mittaista matkaamme kohti pelipäivää. Uusia jaksoja julkaistaan joka arkipäivä niin kauan kuin jaksoja riittää.
Sarjaa voi seurata YouTube-kanavalla I Don’t Know How To Adult!
