Suomi, mikä ihana periferia. Pari hassua kaupunkia ja loppu suota ja metsää. Kaupungeissa on tunkkaista ja ahdista, maaseudulla raikasta ja rauhaisaa. Mutta nyt maaseudun rauhassa asumisesta on tullut täysin kestämätöntä! Keskustanuorten puheenjohtajakin sen sanoi Nyt-liitteen haastattelussa: “On kestämätöntä, että palveluita on tarjolla vain kaupunkiseuduilla ja on epäreilua, että Pokémonit eivät saa asua maalla raittiissa ilmassa.”
Nörttitytöt ovat huomanneet saman ongelman. Peli julkaistiin parhaaseen mökkisesonkiin keskellä heinäkuuta, eikä sitä pääse pelaamaan kuin kaupungeissa. Nörttitytöt lähtivät testaamaan, onko asia näin. Ei kun lenkkitossut jalkaan ja ulos.
Vaitettavasti mökillä ei ole pokestoppeja ja pokepallot olivat loppuneet, joten pokemonien metsästys jäi pelkkään bongailuun. Niitä löytyi kuitenkin vaikka kuinka. Harmi, ettei myöskään pokedexiä sattunut mukaan, joten kuvissa on arvattua paras mahdollinen vaihtoehto vastaantulleelle pokemonille.
Heti ensimmäisenä tuli vastaan butterfreen vähän tuntemattomampi muoto eli keltainen butterfree. Se söi nätisti apilasta mettä. Kaunis tuo butterfree.
Lenkkipolulla melkein heti tulee vastaan ekans. Tämä yksilö on vielä suhteellisen nuori ja pieni.
Kasvihuoneestä löytyi monta pokemonia. Kaksi pienempää kärpästä jäävät tunnistamatta mutta beedrill kyllä huomataan. Ne näyttävät olevan jossain kokoontumisessa, joten ei häiritä niitä enempää.
Nyt pokedexin puuttuminen harmittaa todella! Liskopokemon ilmestyi meidän nuotion viereen makoilemaan auringossa. Se voisi olla jokin scraggyn muoto tai jopa charmanderin esiaste.
Kaveri lähettää myös maaseudulta löytyneestä pokemonista kuvan, mutta tästä en ole ihan varma mikä se on. Se voisi olla jokin magcargon muoto tai sitten jopa omanytestä evolvoitunut tuntematon pokemon tai sen esiaste. Kuka tietää kun ei sattunut pokedexiä mukaan :(.
Illalla kuulin vielä rapinaa talon takaa ja meinin tarkistamaan, mikä siellä rapisee. Satuin löytämään pachirisun pesän ja kolme pokemonia (kolmas ei päässyt kuvaan). Pachirisu on vielä pokemon GOn pelaajille vähän tuntemattomampi, mutta konsolipelaajat kyllä tunnistavat heti.
Löysin myös kasan vadelmia ja yritin houkutella niillä tätä herdieriä jäämään kiinni, mutta sitä ei kiinnostanut. Huonoja nameja nuo marjat.
Vielä kun yö jo pimeni niin ulkoa kuului ääniä. Se oli selkeästi hoothoot!
Päivä tuotti hyvän määrän pokemoneja ja maaseutu tarjosi parastaan. Ensi viikolla sitten kaupunkiin testaamaan pokemon-onnea. Huomenna lisää siitä, kuinka pokemonien metsästys onnistui kaupungissa.
