The_Technomancer_cover_art

Technomancerin kansitaidetta. Spiders 2016.

Alustat: Xbox One (testattu), Playstation 4, Microsoft Windows
Kehittäjä: Spiders
Julkaisija: Focus Home Interactive
Genre: toimintaroolipeli
Ikäraja: 16

Technomancer sijoittuu Marsiin, jota hallitsevat isot korporaatiot, pienemmät rikollisjengit ja kauppiaat. Myös armeijalla ja teknovelhoilla on vaikutusvaltaa. Vesi on resursseista tärkein ja sillä ostetaankin kaikkea aseista vaatteisiin. Auringon säteilyn vaikutuksesta osa ihmisistä on mutatoitunut groteskin näköisiksi. Heidät on suljettu omalle pienelle alueelleen ja heidän työpanostaan käytetään häikäilemättä hyväksi.

Teknovelhot pystyvät käyttämään hyväksi ihmisruumiin sähkölatausta ja saavatkin sillä aikaan magian kaltaisia vaikutuksia. Päähahmo on Zachariah Mancer, joka pelin alussa vihitään teknovelhojen kiltaan ja hänelle paljastetaan heidän ammattikuntansa syvin salaisuus. Tätä salaisuutta pääpahis Viktor Watcher yrittää pakkomielteisesti saada selville koko seikkailun ajan.

Peli jakautuu kolmeen osaan ja jokaisessa osassa päästään tutustumaan uuteen isompaan kaupunkiin ja muutamaan pienempään alueeseen. Niitä tutkiessa ja sivutehtäviä tehdessä aika vierähtää kuin huomaamatta. Kaupungeilla on oma visuaalinen tyylinsä ja muutenkin maisemat ja hahmot näyttävät näteiltä. Kokonaisuutena Technomancer on kuitenkin epätasainen ja jokaisesta hyvästä puolesta löytyy myös negatiivinen kääntöpuoli. Siitä huolimatta se onnistui tempaamaan minut mukaansa ja koukuttamaan tarinallaan ja hahmoillaan.

Päähahmo

technomancer1

Zach. Kuvakaappaus pelistä Technomancer, Spiders 2016.

Suurin miinus päähahmon suhteen on se, että naispuolista sankaria ei pysty valitsemaan. Se on roolipelissä iso puutos. Olen elämäni aikana saanut erilaisissa viihdetuotannoissa samaistua ihan tarpeeksi miespuolisiin henkilöihin, kiitos vain. Mitään tarinallista syytä tähän ei tunnu olevan: teknomaagien joukossa on myös naisia ja ammatteja naisille tässä maailmassa on tarjolla sotilaasta vakoojaan. Sentään kumppaneissa on kaksi naista mukana ja he ovatkin mukavan erilaisia toisiinsa nähden.

Positiivista on kuitenkin se, että ihonväreissä on paljon valinnanvaraa. Itse valitsin aasialaisia piirteitä omaavan hahmon ja pelin ensimmäisen osion aikana valinta olikin silmiinpistävä: muut teknomaagit olivat kaikki lakananvalkoisia. Zachariahin käytöksen suhteen voi valita, haluaako olla kamala kusipää joka tottelee sokeasti käskyjä vai omilla aivoillaan ajatteleva kaikkien janoisten sankari. Itse en vaan kykene olemaan pelissäkään ikävä ihminen, joten minun hahmoni auttoi jokaista vastaantulevaa tyyppiä kaikennäköisissä ongelmissa.

Valinnoilla on vaikutusta siihen, miten erilaiset ryhmittymät ja yksittäiset hahmot Zachariaaseen suhtautuvat. Lähtökohta suhteille on aina epäilyttävä ja siitä se voi nousta ystävälliseksi tai laskea vihamieliseksi. Seikkailun jälkeisessä ääniraidassa valintojen vaikutukset kerrotaan nättien maisemakuvien pyöriessä taustalla.

Zachariah saa kokemuspisteitä tehtävien tekemisestä ja niitä voikin käyttää taistelutaitojen sekä muiden kykyjen korottamiseen. Omia ja kumppaneiden aseita sekä haarniskoja pystyy päivittämään sieltä täältä löytyvien työasemien kautta. Niiden avulla voi myös valmistaa lisää kuluvia resursseja, kuten parannusruiskeita. Päivittämiseen ja valmistamiseen tarvitaan kuitenkin raaka-aineita, joita löytyy tainnutetuilta vihollisilta ja maastoon ripotelluista arkuista. Osa arkuista on lukittuja, joten tiirikointitaitoon kannattaa uhrata pisteitä. Minulla meni aivan tolkuttoman kauan tajuta, että vihollisilta saaduista tai kauppiailta ostetuista vaatteista on paljon apua. Osa lisää käytön ajaksi tiettyjä kykyjä, kuten karismaa tai tiirikointitaitoa. Kaiken varalta kannattaakin olla kokonainen vaatekaapillinen asuja mukana.

Kumppanit ja romanssit

technomancer2

Herkkä hetki. Kuvakaappaus pelistä Technomancer, Spiders 2016.

Kumppaneita kertyy matkan varrella mukaan useampi. Hetken aikaa mukana pyörii pari armeijan sotilasta mutta pidempiaikaisiin kumppaneihin kuuluu höperö tiedemies, temperamenttinen autokuski, salaperäinen vakooja, lempeä mutantti sekä lapsuudesta tuttu käsipuoli kauppias. Kaikki hahmot ovat moniulotteisia ja heidän taustojaan valotetaan kunkin menneisyyttä koskevissa tehtävissä.

Mukana saa ikävä kyllä olla vain kaksi hahmoa kerrallaan ja luonnollisesti kunkin omassa sivutehtävässä kyseinen hahmo on lukittu mukaan. Jokaisella kaverilla on omat taistelutyylinsä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ärsytystä aiheuttaa se, että mukana olevia hahmoja voi vaihtaa vain tietyissä sille merkityissä paikoissa eikä esimerkiksi kesken tehtävän. Toverit keskustelevat aina silloin tällöin tehtävien aikana ja kertovat mielipiteitään siitä mitä kannattaisi tehdä. Tämän lisäksi he yleensä keskustelevat tulevasta isommasta tehtävästä keskenään ja Zachariaan kanssa lataustaukojen aikana kun koko porukka on matkalla kaupungista toiseen. Tämä tuo hahmoihin lisää syvyyttä ja jutustelua on hauska seurata.

Päähenkilölle on tarjolla kumppaneista kolme romanssivaihtoehtoa, kaksi naista ja yksi mies. Romanssi kehittyy pikku hiljaa pelin aikana keskustelujen kautta ja asiaa myös auttaa kyseisen hahmon oman sivutehtävän suorittaminen. Pidin kovasti hitaasta suhteen rakentamisesta, mutta kuten niin monissa muissakin peleissä, romanssi lässähtää heti kun päästään sänkyyn asti. Yhteisen yön jälkeen on mahdollista lopettaa suhde tai jatkaa yhdessä. Suhteen jatkamisella ei kuitenkaan ole käytännössä mitään vaikutusta, sillä siihen ei enää kiinnitetä mitään huomiota. Ainoa asia joka muuttuu, on kumppanin perusvastaus kun häntä puhuttelee.

Ehdottoman iso plussa tulee siitä, että romanssivaihtoehtona on suhde samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Tätä ei tuoda myöskään mitenkään erityisesti esille, vaan se tuntuu olevan vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. Kyseinen romanssi on aivan ihana, vaikka päähenkilön dialogi ja seksikohtauksen animointi jättääkin paljon toivomisen varaa.

Tarina

technomancer

Marsissa on nättiä. Kuvakaappaus pelistä Technomancer, Spiders 2016.

Pelin pääjuoni, maailma, kumppaneiden taustat ja suurin osa sivutehtävistä ovat kaikki todella mielenkiintoisia. Mukana on politiikkaa, sosiaalista kommentaaria, erilaisten ryhmittymien yhteentörmäyksiä ja valtapeliä. Elämä Marsissa on kovaa ja varoa täytyy niin mutatoituneita eläimiä kuin auringon tappavaa säteilyäkin. Kaupungit ovat isoja ja sokkeloisia, välillä vähän liiankin. Vaikka samoissa paikoissa pyöritään toistuvasti, en missään vaiheessa oppinut ulkoa kaikkia kulkureittejä vaan jouduin turvautumaan toistuvasti karttaan.

Dialogissa viljellään paljon maailmaan liittyvää erikoissanastoa, joka jäi ainakin itselleni hieman hämäräksi. Eläytymistä maailmaan olisi auttanut kirjallinen tietopankki, johon olisi kertynyt tietoa Marsista, sen historiasta ja asukeista etenemisen myötä. Spiders on tehnyt aiemmin samaan maailmaan sijoittuvan Mars: War Logs -pelin, joten sen pelaaminen ensin olisi saattanut tuoda kaivattua lisätietoa mukaan.

Tarinan laatuun vaikutti negatiivisesti myös ääninäyttelyn laimeus. Se on ikävä kyllä parhaimmillaankin vain ihan mukiinmenevää, pahimmillaan todella kökköä. Etenkin päähahmon ääninäyttelijä olisi pitänyt olla paljon parempi!

Taistelu

technomancer4

Poikki ja pinoon. Kuvakaappaus pelistä Technomancer, Spiders 2016.

Yksi pelin parhaista puolista on se, että jos malttaa heti alussa sijoittaa kokemuspisteitä karismaan, taistella ei aina tarvitse. Tehtäviä voi ratkoa pelkästään keskustelemalla ja jotkut tehtävät jopa vaativat sitä. Tämä on todella iso plussa, jonka saisivat tajuta useammat tietokoneroolipelit. Aina ei ole pakko mennä aseet paukkuen joka soppaan vaan roolipelaaminen syntyy siitä, että vaihtoehtoisia etenemistapoja on monta. Kaikkia taisteluita ei ikävä kyllä voinut välttää, varsinkaan loppuvaiheessa peliä. Aivan viime metreillä vastassa oli kolme huomattavasti isompaa ja vaikeampaa pomoa, joihin minulla meinasi mennä hermot.

Pelaaja voi valita kolmesta eri taistelutyylistä ja niitä voi myös vaihtaa mielensä mukaan kesken toiminnan tiimellyksen. Vaihtoehtoina on siis taistelusauva, tikari ja ampuma-ase sekä nuija ja kilpi. Näiden lisäksi tarjolla on tietysti teknovelhon kyvyt ja niitä voikin yhdistellä kaikkiin tyyleihin. Valitsemansa melee-aseen voi silata sähköllä ja kokemuspisteiden myötä käsistä voi singautella salamoita päin vihollisen näköä. Mukaan kannattaa rohmuta tietysti myös niin paljon parannusruiskeita ja pommeja kuin mahdollista, niitä kuluu taistelussa kuin taistelussa. Minä luotin pitkälti sauvaan ja teknovelhon kykyihin sekä pommien viljelemiseen. Taistelusysteemi oli kyllä tarpeettoman monimutkainen ja sen oppimisessa minulla kesti tovi jos toinenkin. Kumppaneiden suhteen systeemi taas oli liian ylimalkainen, heidän suhteen pystyi vain päättämään ryntäävätkö he suuna päänä taisteluun vai ovatko varovaisempia. Heidän parantamisensakin vaati erikseen pisteiden sijoittamista tiedekykyyn.

Lopuksi

Vaikka Technomancerista löytyy roppakaupalla pieniä vikoja, vei tarina minut kuitenkin mennessään. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa ja vietin mielelläni aikaa Marsissa tehden pienempiä ja isompia tehtäviä hauskojen hahmojen kera. Jos pieniltä vioilta osaa sulkea silmänsä, paljastuu niiden alta sympaattinen roolipeli ja mielenkiintoinen maailma.

Tiivistelmä:

+ Tehtäviä voi selvittää myös puhumalla
+ Mielenkiintoinen maailma
+ Mielenkiintoiset hahmot

-Naishahmoa ei voi tehdä
-Kökkö ääninäyttely
-Monimutkainen taistelusysteemi

Arvosana:

Ihan söpö naapurin tyttö.

Ihan söpö naapurin tyttö.

**********

Peli on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.