Nörttitytöt

Tätä blogia lukeville Alexandra Brackenin kirjan Uusi toivo – prinsessa, lurjus ja maalaispoika tarina on varmasti kaikille tuttu. Lyhyesti, kyseessä on nuorten kirjaksi kirjoitettu versio vuonna 1977 julkaistusta Star Wars – Uusi toivo elokuvasta. Jos joku ei vielä tässäkään kohtaa tajua, mistä on kyse, niin Voima ei ole hänessä kovin vahvana.

Oma ensikosketukseni Star Warsin maailmaan ajoittuu jonnekin 90-luvun puoliväliin, kun olin 9-10-vuotias. Katsoin elokuvaa vanhempieni kanssa ja ihmettelin sitä kaikkea piippaamista ja avaruusolioiden kieliä, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Jokin siinä kuitenkin vei mukanaan, ja löysin itseni vuonna 1999 Episodi I: Pimeän uhan ensi-illasta. Sille tielle sitten jäätiin.

Ei siis liene ihme, että olin niin sanotusti täpinöissäni, kun sain Brackenin Star Wars-kirjan lahjaksi. Minun oli käytännössä pakko lukea kirja siltä istumalta kannesta kanteen. Esipuheessa kirjailija kertoo käyttäneensä muiden muassa elokuvan alkuperäistä käsikirjoitusta lähteenään, minkä huomaa tarinan edetessä. Hahmojen taustoja avataan ehkä hieman paremmin kuin elokuvissa. Itsekin huomasin saaneeni muutamia uusia oivalluksia kirjan edetessä. Sellaisia, mitä en ollut aiemmin edes ajatellut leffoja katsoessa.

Kirjan lähestymistapa tarinaan on suoraan sanottuna kiehtova. Tarina kerrotaan kolmessa osassa eri hahmojen näkökulmasta. Ensimmäisen osan kertojana toimii prinsessa Leia, toisessa Han Solo ja kolmannessa Luke Skywalker. Keskittymällä yhteen päähahmoon kerrallaan, legendaariset hahmot saavat lisää ulottovuutta itseensä. Etenkin Leian Bracken on onnistunut kuvaamaan juuri sellaisena kuin itsekin olen aina ajatellut; prinsessan rooliin pakotettuna taistelijana.

Teksti on mukaansatempaavaa ja nopeaa lukea, ja kuvitus elävöittää maailmaa hienosti. Tyylistä huomaa tosin väkisinkin, että kirja on kirjoitettu vähän nuoremmalle lukijakunnalle. Kohdeyleisö lienee paremminkin peruskouluikäistä kuin 30-vuotias perheenäiti. Eipä se kyllä pahemmin ainakaan itseäni haitannut.

Jos kirjasta on jotain huonoa sanottava, niin annan pitkän miinuksen Luken kuvauksesta. Pidin siitä, miten Bracken sai Luken näyttämään vinkuvalta teiniltä, kun Han Solo oli kertojana. Siltähän Luke varmasti aluksi Han Solon silmissä vaikuttaa. Harmi vaan, kun itselleni välittyi sama kuva myös silloin, kun Luke muuttui kertojaksi. Perusteini, joka ensin luulee olevansa maailman napa ja seuraavassa hetkessä angstaa, kun ei osaa mitään. Herra Minä-Tiedän-Kaiken-Älä-Neuvo-Mua… Luken pitäisi löytää Voima itsestään ja tulla siksi synnynnäiseksi jediksi, joka hän on, eikä vain vinkua joka käänteessä. Raivostuttavaa.

Kaiken kaikkiaan Brackenin Uusi toivo – prinsessa, lurjus ja maalaispoika oli virkistävää luettavaa. Helppolukuisuutensa ansiosta kirja on mainio lapselle ensikosketus Star Warsin maailmaan. On täysin varmaa, että pistän omat lapseni lukemaan tämän kirjan jahka he siihen ikään varttuvat. Toisaalta, miksi odottaa siihen asti? Ehkä luen kirjan heille itse.