Finncon on vuosittain järjestettävä scifi- ja fantasiakirjallisuuteen sekä muuhun spekulatiiviseen fiktioon keskittyvä kirjallisuustapahtuma, joka järjestetään eri kaupungeissa. Tänä vuonna Finncon järjestettiin Tampereella Tampereen yliopiston tiloissa.

Tänä vuonna Finncon järjestettiin Tampereen yliopistolla.
Finnconin kunniavieraina tänä vuonna olivat Walesissa asuva spefi-kirjailija Jasper Fforde, Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla -kirjasta tunnettu amerikkalainen kirjailija Catherynne M. Valente sekä suomalainen kirjailija Anne Leinonen. Näiden lisäksi paikalla oli fanikunniavieraana fandom-aktiivi Eeva-Liisa Tenhunen. Kunniavieraista itseäni eniten kiinnosti Fforde, jonka satiirinen eräänlaiseen spekulatiiviseen vaihtoehtohistoriaan sijoittuva Thursday Next -sarja kuuluu suosikkeihini. Heti Tampereelle saavuttuani suunnistinkin Fforden ensimmäiseen puheeseen, jossa hän kuvasi polkuaan kirjailijaksi. Kuten kirjoittajana, myös puhujana Fforde oli hauska ja sujuva. Hän antoi paljon vihjeitä kirjailijaksi pyrkiville kirjoittajille korostaen säännöllisen työskentelyn tärkeyttä sekä itsensä näköisten teosten kirjoittamista bestsellereiden kopionnin sijaan.
Lounasta syötyäni poikkesin myös From Writer to Author -paneelissa, jossa Fforde samoin oli yhdessä suomalaisten spefikirjoittajien Saara Henrikssonin, Artemis Kelosaaren ja Mikko Rauhalan kanssa. Paljolti paneelissa käsiteltiin samoja teemoja kuin Fforden aiemmassa puheessakin, joskin oli mielenkiintoista kuulla myös suomalaisten kirjailijoiden näkökulmia samoihin asioihin. Näin nörttityttönäkökulmasta mielenkiintoisin kommentti tuli jälleen Ffordelta (sorry, fanityttö täällä). Hän mainitsi kirjoittavansa mielellään niin sanotuista vahvoista naishahmoista, mutta kokee vielä tärkeämmäksi kirjoittaa myös mieshahmoista, jotka ovat tyytyväisiä omaan sivuosaansa, ja toimivat aktiivisten naishahmojen tukena. Tällainen hahmo Fforden Thursday Next -kirjasarjassa on etenkin Landen – poikkeuksellinen mieshahmo sikäli, että häntä kuvataan nimenomaan puolison ja isän roolissa.
Pistäydyin myös Hugo-ehdokkaita ruotivassa paneelissa, mutta tässä kohtaa alkoi väsymys iskeä ja en jaksanut keskittyä novelliehdokkaiden ruotimiseen, vaan menin sen sijaan juomaan kahvia. Kiinnostavampi oli sen sijaan lasten ja nuorten kirjavinkkaus. Henkilökohtainen agendani näin nörttiäitinä on nimittäin jo sujuvasti lukevan alakouluikäisen poikani koukuttaminen laajemminkin lapsille ja nuorille suunnattuun scifiin ja fantasiaan. Paneelissa esiteltiin lukuisia mielenkiintoisia lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja. Joidenkin juonenkäänteistä kerrottiin tosin jo esittelyssä turhankin paljon. Samalla tuli kuitenkin esiin toistuvia teemoja uudehkossa lapsille ja nuorille suunnatussa scifi- ja fantasiakirjallisuudessa: noitia esiintyi paljon, yleistä oli että joko lapsia tai aikuisia katosi, ja rakkaus kirjoihin näkyi useissa kirjoissa niin, että kirjasto tai kirjakauppa esiintyi tarinassa keskeisessä roolissa. Reetta Aarnion Maan kätkemät painoin erityisesti mieleeni kirjana, joka saattaisi vedota Harry Potterit lukeneisiin lapsiin. Lasten ja nuorten kirjoissa painotus oli vahvasti nimenomaan fantasian puolella, mutta esimerkiksi Ella ja kaverit –kirjoistaan tuttu Timo Parvela on kirjoittanut yhdessä norjalaiskirjailija Bjørn Sortlandin kanssa Kepler62-scifisarjan, joka synkästä maailmastaan huolimatta sopii runsaasti kuvitettuna myös alakouluikäisille lukijoille.
Lauantain viimeinen ohjelma, johon osallistuin, oli paneelikeskustelu aiheesta Sadut – portti kauhun maailmaan. Panelistit käsittelevät klassisten satujen kauhuelementtejä ja sitä, miten ne olivat vaikuttaneet moderniin kauhukirjallisuuteen. Esimerkiksi Grimmin veljesten ja H. C. Andersenin saduissa esiintyy paljon synkkiä teemoja ja väkivaltaa, mutta kauhuteemoja löytyy myös suomalaisista saduista, kuten maahistarinoista ja Anni Swanin tarinoista. Uudempina aiheina nostettiin esiin myös television lastenohjelmien kauhuelementit, kuten monia traumatisoineet Muumi-piirretyt sekä Pikku Kakkosen Varokaa heikkoja jäitä –video. Paneelissa sivuttiin myös pyhimyslegendojen kauhuelementtejä ja niihin liittyvää graafista väkivaltaa, mutta tämän todettiin vaativan oman ohjelmansa. Jonkin verran keskusteltiin myös kauhukirjallisuuden funktiosta ja siitä, tasapainottaako se nykymaailman suhteellista turvallisuutta. Toisaalta, kuten paneelissa kävi ilmi, kauhuelementtejä oli myös klassisissa saduissa, pyhimyslegendoissa, arkkiveisuissa ja varhaisen lehdistön graafisissa murharaporteissa, joten lopulta on epäselvää, voiko selvää eroa tehdä kauhuelementtien aiemman ja nykyisen funktion välillä.
Sunnuntain aluksi olin kuuntelemassa transhahmoja genrekirjallisuudessa käsittelevää paneelia, jossa puhuivat Cheryl Morgan sekä Suzanne van Rooyen. Paneelissa trans-termiä käytettiin sateenvarjoterminä, joka sulki sisäänsä transihmisten lisäksi erilaiset muutkin binäärin ulkopuoliset sukupuoli-identiteetit. Panelistit olivat tyytyväisiä siihen, että yhä enemmän sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja esiintyi kirjallisuudessa myös päähenkilöinä eikä vain sivuhahmoina. Edelleen kuitenkin sekä kirjallisuudessa että tv-sarjoissa esiintyy hahmoja, joiden ainoa rooli on vain edustaa vähemmistöä ja jotka sitten kuolevat, tai hahmoja, joiden kirjoittaja ei tunnu tiedostavan esimerkiksi sukupuoltaan korjaavan transmiehen/transnaisen ja binäärin ulkopuolelle identifioituvan genderqueer-hahmon välistä eroa. Täydellinen lukulista on Cheryl Morganin blogissa, mutta myönteisenä erimerkkinä sukupuolten diversiteetistä mainittiin muun muassa Paul Cornellin teos Who Killed Sherlock Holmes, jossa on monipuolisia hahmoja sekä sukupuolen että myös etnisen taustan osalta. Cheryl Morgan mainitsi Cornellin esimerkkinä kirjailijasta, joka on pyrkinyt aktiivisesti oppimaan enemmän sukupuolten moninaisuudesta ja luomaan diversiteettiä hahmoihinsa. Toinen mielenkiintoinen teos, jonka lisäsin saman tien lukulistaani, oli myös transteemaa käsittelevä Seanan McGuiren satufantasiaan niveltyvä teos Every Heart a Doorway. Mielenkiintoinen linkkivinkki teemasta kiinnostuneille on myös sivusto http://www.gayya.org/ jonne on koottu YA-kirjallisuudesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja sisältäviä kirjoja.

Kunniavieras Jasper Fforde haastateltavana.
Kunniavierasrintamalla kävin kuuntelemassa vielä Fforden haastattelun, joka oli miellyttävää jutustelua mutta ymmärrettävästi toisti osin jo edellisenä päivänä kuultuja asioita taipaleestaan kirjailijaksi. Tosin Fforde osoittautui muumi-faniksi ja alkoi haastattelussa ideoida vaihtoehtoista Suomea, jossa muumit ovat marginalisoitu etninen vähemmistö. Lisäksi kävin kuuntelemassa Anne Leinosen kunniavieraspuheen. Leinonen oli minulle entuudestaan tuntematon, ja kävin kuuntelemassa hänen puheensa nimenomaan tutustumismielessä. Leinosen juuret ovat suomalaisen maaseudun mullassa ja hänen kirjansakin liittyvät nimenomaan suomalaiseen mytologiaan ja luontoon. Hänen teoksistaan monet kuvaavat pieniä maaseutuyhteisöjä, mutta vaikutteita tulee myös steampunkin ja urbaanimman maagisen realismin suunnalta. Myös Leinosen teoksista Vaskinainen pääsi lukulistalleni (joka uhkaa taas karata käsistä, mutta se on toinen tarina).
Iso juttu suomalaisessa scifiskenessä on luonnollisesti ensi vuonna (2017) Helsingissä järjestettävä Worldcon 75. Vielä merkittävämmän tapauksen siitä tekee se fakta, että kyseessä on vasta neljäs kerta, kun vuodesta 1939 järjestetty tapahtuma pidetään englanninkielisen maailman ulkopuolella. Worldcon 75 olikin Finnconissa voimakkaasti esillä sekä omana myyntipöytänään että kahtena ohjelmanumerolla, josta kävin kuuntelemassa toista, Worldconia ja Helsingin tapahtuman suunnitelmia yleisesti esittelevää infoluentoa. Mahdollisuus tavata kymmeniä kansainvälisiä scifikirjailijoita Suomessa on liian hyvä jätettäväksi väliin, joten tarkoitukseni on ostaa Worldcon-jäsenyys lähiaikoina. Mainoksena kerrottakoon, että Helsingin coniin on myös mahdollista ostaa edullisempi ”ensikertalaisjäsenyys”, mikäli ei ole aikaisemmin osallistunut Worldconeihin.
Sunnuntain viimeisenä ohjelmanumerona osallistuin esitelmään, jossa Karoliina Korppoo, Cities: Skylines –pelin pääkehittäjä, puhui pelistä narratiivien näkökulmasta. Kuten muut simulaatio- ja sandbox-pelit, peli tarjoaa puitteet omien tarinoiden luomiselle (joskaan nämä tarinat eivät aina mene kuten niiden pelaajat ennakkoon kuvittelevat), mutta ei niinkään valmista tarinaa sinänsä kuten seikkailu- tai roolipelit. Hulppeita esimerkkejä pelin rajojen testaamisesta ja siitä syntyneistä tarinoista oli muun muassa PC Gamer –sivustolla. Korppoo kuvasi erilaisia tarinoita, joita pelaajat olivat Cities: Skylinesia pelatessaan luoneet; tarinoiden luomisessa tärkeää oli pelin tarjoaman informaation täydentäminen oman mielikuvituksen avulla. Näiden tarinoiden jakamiseen muiden pelaajien kanssa foorumit ja sosiaalinen media tarjoavat hyvät mahdollisuudet. Nörttinaisnäkökulmasta mielenkiintoista oli toki se, että Korppoo sattuu olemaan isoksi hitiksi nousseen tietokonepelin pääkehittäjä ja nainen, mutta sukupuolinäkökulmasta riippumatta Cities: Skylines on yksi viime vuosien mielenkiintoisimpia pelejä itsessäänkin. Peli oli sattumalta äskettäin Steamin alessa ja hankin sen itselleni, joskaan en ole vielä ehtinyt pelata.

Finnconin ohjelmaa oli runsaasti; samaan aikaan oli käynnissä parhaimmillaan 8-9 eri ohjelmanumeroa.
Kokonaisuutena Finncon oli taas erinomainen tapahtuma. Coniin voi suhtautua monella eri tavalla. Itselleni Finncon on nimenomaan tapahtuma, jonne menen osallistumaan ohjelmaan, kuulemaan kirjailijoita ja kirjallisuudesta ja samalla saan kenties inspiraatiota myös omaan kirjoittamiseen. Muiden ihmisten näkökulmat tapahtumaan epäilemättä vaihtelevat. Osalle varmasti sosiaalinen puoli ja muiden scifiharrastajien tapaaminen on keskeisempää. Myös cosplay on jatkuvasti keskeisempi osa tapahtumaa ja tapahtumassa näki paljon cosplay- ja naamiaispukuja, etenkin mangasta ja animesta inspiroitunutta pukeutumista. Ensi vuonna Finnconia ei järjestetä, sillä jo edellä mainittu Worldcon tulee ikäänkuin sen tilalle; vuonna 2018 tapaamme kenties Finnconin tiimoilta taas, sillä kertaa Turussa.