Ihmeaine.
Kuva: Reetta Järvenpää
Ruokasoodalla ja etikalla tuntuu olevan ihmeellinen maine. Nämä asiat puhdistavat kodin, vaatteet, hiukset, kasvot, kropan ja hampaat. Mutta mihin perustuu ihmeellinen vaikutus ja onko se oikeasti turvallista? Yleinen uskomus tuntuu oleva, että jos kyseessä on jotain, mitä voi syödä niin sen on pakko olla paremaa kuin teollisuuden tuottamat aineet. Mutta liittyykö kotikonsteihin mitään riskejä?
Ruokasooda eli natriumvetykarbonaatti (E500) – Mitä se on?
Ruokasooda eli kemialliselta nimeltä natriumvetykarbonaatti NaHCO_3 (tai natriumbikarnobaatti), E-koodeilla E500, on suola (suola on kemiassa käytetyn määritelmän mukaan yhdiste, joka kiinteässä olomuodossa koostuu ionisidosten koossa pitämistä kiteistä), joka hajoaa jo suhteellisen alhaisessa lämpötilassa (50 C) natriumkarbonaatiksi (sooda), hiilidioksidikisi sekä vedeksi. Ruokasooda liukenee veteen hyvin.
Kemia
Aloitetaan peruskemiasta. Aineet voidaan jakaa kahteen eri joukkoon eli happamiin ja emäksisiin aineisiin. Näiden väliltä löytyy myös neutraali aine. Neutraalina aineena toimii vesi, jonka PH on 7. Ruokasooda on PH-asteikolla emäksisen aineen puolella PH:lla 8,3. Hapot ja emäkset poikkeavat kemialtaan toisistaan. Hapot voivat luovuttaa molekyylitasolla protoneita (vetyioni) kun emäkset taas voivat vastanaottaa niitä. Käytännössä siis emäs voi neutralisoida happoa vastaanottamalla siltä protoneja. Tämä on hyvin yksinkertaistettu kuvaus asiasta ja valitettavasti maailma ei aina toimi ihan vain niiden ehdoilla.
On näet olemassa myös aineita, joka voi toimia sekä happona että emäksenä. Näitä kutsutaan nimellä amfoterinen aine. 
Monet aineet toimivatkin amfoterisina aineina yhdessä veden kanssa sekoitettuna.
Ruokasooda koostuu natriumvetykarbonaatista, jossa vetykarbonaatti on amfoterinen aine. Eli ruokasooda voi toimia joko protoneja vastaanottavana tai luovuttavana aineena. Vahvemmin se toimii emäksenä, joten on todennäköisempää, että se vastaanottaa protoneja.
Kun vetykarbonaattia sekoitetaan veden kanssa, nähdään mikä lopputulos tapahtuu:
HCO-3 + H2O -> H2CO3 + OH-
Eli käytännössä veden kanssa vetykarbonaatti muodostaa mieluiten hydroksidi-ionin. Lopputuloksena on siis emäksinen liuos. Liuos säilyy hyvin pitkään emäksisenä, eli vaikka sitä laimentaisi tilkalla vettä niin liuoksen PH muuttuu hyvin hitaasti.
Ruokasoodan leivonnassa käytetty kemia perustuu taas ruokasoodan alhaiseen hajoamislämpötilaan eli natriumvetykarbonaatti hajoaa jo 50 asteessa natriumbarbonaatiksi, hiilidioksidiksi ja vedeksi. Näin esimerkiksi leivonnassa leivonnaisiin muodostuu kuplia, jotka ovat hiilidioksidia. Hiilidioksidin muodostuminen on myös näyttävin osa kemiallista reaktiota kun ruokasoodaa sekoitetaan happaman aineen kanssa, jolloin hiilidioksidi muodostuu hyvin nopeasti.
Miksi monet ohjeet lisäävät etikkaa?
Toinen kodin ihmeellinen puhdistaja tuntuu olevan etikka. Etikka on hapanta eli juuri toisessa päässä PH-asteikkoa kun ruokasooda, joten se soveltuu taas omalta osin tiettyjen asioiden puhdistamiseen erittäin hyvin. Esimerkiksi kiillostuksessa ja kalkkikertymien poistossa hapan aine toimii hyvin puhdistajana.
Monet ohjeet lisäävät ruokasoodaan etikkaa. Nyt, kun etikka on hapanta ainetta ja ruokasooda emäksistä, tapahtuu happo-emäsreaktio eli protolyysi, jossa aineet pyrkivät neutralisoimaan vahvasti toisiaan. Eli happo luovuttaa protoneja emäkselle.
Etikan ja ruokasoodan tapauksessa tapahtuu hyvinkin nopea reaktio, jossa muodostuu hiilidioksidia (siksi liuos alkaa kuplia), vettä ja suolaa (natriumasetaatti). Eli lopputuloksena on käytännössä liuos, joka sisältää vettä ja natriumasetaattia kun hiilidioksidi ehtii sekoittua ilmaan. Jos aineet on sekoitettu juuri sopivassa suhteessa niin käytännössä vain näitä jää jäljelle. Arkikäytössä tosin harvemmin näin tapahtuu.
Eli mitä hyötyä on natriumasetaatista siivouksessa? Pikainen googlailu eri kemiantuotteiden parissa tuotti tuloksen että ei oikeastaan mitään. Sitä käytetään teollisuudessa, ruokateollisuudessa (perunalastujen teossa, lisäaineena E262) ja esimerkiksi itsestään lämpenevien käsilämmittimen tekemisessä. [wikipedia osaa kertoa tästä https://en.wikipedia.org/wiki/Sodium_acetate]
Eli käytännössä ihmeellinen aine, jota ruokasoodan ja etikan avulla tuotetaan ei olekaan niin ihmeellinen. Näyttäisi vahvasti siltä, että etikka ja ruokasooda kannattaa pitää erillisinä, jos halutaan saavutta paras tulos siivouksen kanssa.
No mitä hyötyä viinietikasta ja ruokasoodasta on yhdessä?
Yhdistelmänä viinietikka ja ruokasooda eivät siis tuota ihmeellistä siivousainetta, mutta se ei tarkoita, etteikö niillä voisi tehdä muuta kivaa. Koska reaktio on nopea kun hiilidioksidia muodostuu, niin tällä yhdistelmällä on tehty useita lasten tiedelabran kokeita kuten tulivuori ja raketti.
Ilmapallokoe, jossa nähdään kuinka hiilidioksidia muodostuu nopeasti.
Ruokasoodaraketti
Ruokasoodatulivuori
No mitä ruokasoodalla kannattaa tehdä?
Ruokasoodan kotikäyttöön olevia sovelluksia on netti pullollaan. Sitä kehoitetaan käyttämään niin puhdistuksessa, ihonhoidossa kuin hampaiden harjaamiseen. Jos nyt vähän miettii asiaa niin aika harvalla muulla aineella pesisi uunia ja hampaita. Miten siis käytän ruokasoodaa oikein muuallakin kuin ruoanlaitossa? Tässä muutamia esimerkkejä. HUOM! Netti on täynnä erilaisia ohjeita siitä, kuinka ruokasoodalla voi tehdä melkein mitä vain, mutta suurimpaan osaan ohjeista kannattaa suhtautua ensin varauksella. Vaikka kyseessä on syötäväksikin tarkoitettu aine, ei tarkoita, että se olisi kaikin puolin turvallista käyttää missä vain muodossa. Ota siis aina kunnolla selvää asioista ennen kuin alat kokeilla kotikemiaa.
Puhdistusaine
Ruokasoodan puhdistussovelluksista löytyy valtavasti ohjeita googlaamalla, joissa sitä käytetään niin likaisten mattojen raikastamiseen kuin uuninpuhdistukseen. Uunin voi esimerkiksi puhdistaa sekoittamalla vettä ja ruokasoodaa ja laittamalla se lämpimään uuniin niin, että höyrystyvä vesi irroittaa likaa uunin seinistä. Tehokkuus perustuu osittain jo veden höyrystymiseen eli vettä pitää kuumentaa tarpeeksi, jotta muodostuu vesihöyryä, joka liottaa tehokkaasti pinnoilla olevaa likaa. Vähän niinkuin höyrypesurit tekevät. Ruokasooda lisänä toimii erinomaisena hajunpoistajana ja tekee liuoksesta emäksisen eli se iskee vielä kovempaa kiinni likaan.
Monet ohjeet käyttävät yhdessä kuitenkin etikkaa ja ruokasoodaa. Näiden vaikutus voi perustua puhtaasti nopeaan reaktioon, jossa hiilidioksidi muodostuu, jolloin paksu vaahto voi auttaa lian irtoamisessa. Reaktio on kuitenkin nopea ja kaikkiin ohjeisiin, joissa hapanta ja emäksistä ainetta sekoitetaan keskenään, kannattaa suhtautua varauksella.
Hajujen poistaja
Ruokasooda absorboi ilmasta tehokkaasti myös hajuja. Eli sitä käytetään myös mm. hajunpoistajana. Ruokasooda absorboi tehokkaasti ilmasta erilaisia hajuja ja siksi sitä voidaankin käyttää hajun karkoittajana. Esimerkkejä on lukuisia niin asianpesukoneen raikastimisesta, kengistä, jääkaappiin ja vaatekomeroihin.
Suhtaudu näihin enemmän varauksella
Shampoo ja ihonhoito
Ruokasooda shampoon korvikkeena on osa eräänlaista trendiä, jossa pyritään vähentämään shampoon käyttöä ja korvaamaan peseminen lähes pelkällä vedellä. Ruokasoodaa voidaan käyttää rajoitetusti kerran tai pari lähtiessä tähän kokeiluun, mutta sen jatkuvalla käytöllä voi olla haittoja.
Ihon luontainen PH on välillä 4,5 ja 6,5 riippuen henkilöstä. Eli se on happaman aineen puolella PH-asteikolla.
Ihon pinnassa on ohut kerros, jota kutsutaan nimellä happovaippa (acid mantle). Se syntyy ihon pinnalla olevista aminohapoista, hiestä, talista ja kuolleista soluista. Sen pääasiallinen tehtävä on suojata ihoa ulkopuolisilta haitoilta kuten bakteereilta, UV-säteiltä, ilman epäpuhtauksilta yms.
- Ruokasoodan PH on huomattavasti korkeampi kuin ihon.
- Vastaavanlaisiin tuloksiin päästään jos vaalentaa hiuksiaan kovilla väriaineilla eli ruokasoodalla pesu vastaa emäksisyydeltään jo melkein samaa kuin värjäysaineen käyttö. Hiukset ja päänahka joutuvat tällöin koville koko ajan, ja käytännössä tilanne päätyy vastaamaan PH arvoltaan samaa, kuin päänahassa olisi päällä jatkuva tulehdus.
- Sama pätee ihonhoidossa eli ruokasoodaa kannattaa käyttää hyvin harkiten jos ollenkaan tähän tarkoitukseen.
Monesti joka kaapista löytyviä aineita pidetään jotenkin puhtaampina ja parempina puhdistusaineina kuin kaupallisia versioita, mutta muistakaa, että kaiken takana on kemia ja jo ihan kaapista löytyvilläkin aineilla voi saada vaikka millaista tuhoa aikaan. Googlatkaa siis huolella ennen kuin alatte tehdä kotitekoisia puhdistusaineita.
[edit: Näköjään ensimmäisestä postauksesta oli jäänyt puuttumaan nuo pari youtubelinkkiä, lisätty muutama esimerkki]
Vastaanottaa ja luovuttaa protoneja – eiks tuo oo elektroneja?
Happo on aine, joka luovuttaa vetyioneita eli toisin sanottuna yksittäisiä protoneita. Se voi myös vastaanottaa elektronipareja, mutta tässä esimerkin tapauksessa vetyionit olivat tärkeämpiä.
Olipa hyvä, että luin tämän. Googlailin etikka-ruokasooda-ohjeita kodin siivoukseen. Pidän nämä aineet sitten erillisinä – tai ehkä pakko kokeilla ainakin lattiakaivoon niiden yhdistelmää veden lisäksi :). Kiitos, Merli.
Minäkin monta kertaa olen ihmetellyt näitä kotikoktaileja siivousaineiden osalta. Juurikin olen pitänyt aika “blondeina” heitä, jotka yhdistävät ekäksisiä ja happamia aineita samaan pesuaineeseen ja sitten kehutaan miten tehokasta onkaan siivous kun on sekä emäksistä että hapanta samassa potussa! Jo 80luvulla maitohuoneessa opin, että putkilypsukoneeseen tarvitaan hapan pesuaine ja emäksinen pesuaine mutta niitä ei käytetä samaan tiskauskertaan vaan siten, että aamulypsyn jälkeen käytetään toista ja iltalypsyn jälkeen käytetään toista pesuainetta, jolloin kummankin pesuaineen teho pääsee toimimaan täysillä siellä putkistossa. Eli hapanta ja emästä pesuainetta voi mones paikassa käyttää vuorotellen, mutta yhtä aikaa käyttäen lopputulos on sama kuin laskutoimituksessa -7+7=pyöreä nolla!
”otetaan reilu ruokalusikallinen soodaa, joka liuotetaan puoleen litraan haaleaa vettä”
Jos sooda laimennetaan vedellä niin eihän sen PH silloin ole enää sama.
Jolloin se sopii ihan hyvin hiustenpesuaineeksi, myös kun hoitoaineena käytetään laimennettua omenaviinietikkaa niin se jo itsessään tasapainottaa päänahan PH arvoa.
Moi! Tuota ylempää mietin itsekin, muuttuuko soodan ph-arvo veteen sekoitettuna?
Ruokasooda muuttuu soodaksi, hiilidioksidiksi ja vedeksi 50 asteessa, jos ymmärsin näin maallikkona asian oikein. Soodahan on itsessään hieman haitallista verrattuna ruokasoodaan, toinen on se NaH ja toinen on se Na2, jos nyt vielä olen hiemankaan kärryillä. Haluaisin kysyä, että mitä vaikutusta on ja minkälainen ph liuos tulee, jos ruokasoodan sekoittaa yli 50 asteiseen veteen? Voiko tällä liuoksella esimerkiksi muuttaa maan ph arvoa happamasta enemmän neutraaliseen suuntaan, vaikka lähemmäs 6:ta ja jos se on mahdollista, niin minkälaisella seos suhteella se suunnilleen onnistuisi eli jos vesimäärä olisi noin 5l ja siihen sekoitetaan X määrä ruokasoodaa, siten että vedenlämpötila on yli 50 astetta. Seoksen emäksisyydellä olisi tarkoitus sitten muuttaa noin 1-2kg hapanta maata, sanotaan nyt happamuudeksi vaikka 4-5ph:lla olevaa 2kg kasaa multaa lähemmäksi 6-7ph arvoa. Onnistuuko se edes 🙂 Olen tehnyt erittäin mielenkiintoisia kokeita omalla pihalla, mutta koska soodan kanssa kannattaa olla hieman varovainen, niin en mielelläni heittelisi sitä pihalle ilman tarkempaa tietoa. Esimerkiksi kahvi toimii todella hyvänä lannoitteena, jos sille tarkoitettu kasvillisuus kaipaa happamuutta, muttei paljon. Myös soodalla lähtee sammaleet laattojen saumoista aika vilkkaasti, mutta siihen olen käyttänyt jauhoa, joka on pikkuhiljaa sekoittunut maahan ja oletettavasti maatunut luonnollisella tavalla. Piha matoistakin sammaleet *palaa* soodan avulla, kun aurinko pääsee lämmittämään soodalla peitettyjä mattoja. Nämä nyt on vain kokeiluja ilman mitään tarkempaa kirjanpitoa ja seurantaa, enemmän vain toteamuksia: hei tämähän toimii 🙂 Maan happamuuden muuttaminen soodan avulla olisi kuitenkin jo tarkemmin suunniteltu kokeilu ja sillä voi saada aikaiseksi odottamattomia seurauksia.