X-Men: Apocalypse tuntui jäävän Captain America: Civil Warin varjoon niin mainonnan kuin fanihypetyksenkin puolesta. Suomessa tilanne oli aikanaan sarjakuvarintamalla toisin päin: siinä missä Kostajat on saanut tyytyä erikoisnumeroihin ja Mega Marvelin (ja sen eri inkarnaatioiden) sivuilla vierailuihin, Ryhmä-X:llä on ollut oma lehtensä vuosina 1984-96 ja 2001-2013. Huolimatta huhuista mutantteja ja kostajia tuskin nähdään vielä pitkään aikaan samoissa elokuvissa, joten valkokankaalla pysyäkseen mutanttien on kyettävä kilpailemaan maailman mahtavimpien sankareiden kanssa ihan tosissaan.

Sarjakuvakansa on tottunut lukemaan crossovereita ja kaikenlaisia X-Men vastaan Kostajat -viritelmiä ja suuret seikkailut (kuten tulossa oleva Infinity War) on sarjispuolella totuttu mittelemään jättimäisillä sankarijoukoilla. Tällä logiikalla eri sankariporukat ovat tukeneet toisiaan pelkän kilpailun sijaan. Sarjakuvissahan esimerkiksi Civil War ei ollut pelkkä Kostajien kahnaus, vaan yhdisti pitkälti koko Marveluniversumia ja Suomessa sitä tietenkin seurattiin paljon juuri Ryhmä-X:n lehdestä mutanttien näkökulmasta. Elokuvaversumi kärsii oikeusristiriidoista erityisesti siksi, koska nimenomaan nämä legendaarisimmat isot taistelut ovat elokuva-ainesta, mutta vain kunkin leffatalon omistama poppoo voi niissä taistella kerrallaan.

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Kun puhutaan Marvelista, oli kyse sitten sarjakuvista tai nykyisestä leffaversumista, mutanteista tai kostajista, puhutaan laajasta, monimutkaisesta ja lukemattomia yksityiskohtia täynnä olevasta supersankareiden universumista. Koko idea supersankareista perustuu yleisön halulle uskoa että radioaktiivisen hämähäkin purema tai geenimuunnos voi antaa tavalliselle tallaajalle hurjat supervoimat. Myös Apocalypse vetää monia mutkia suoriksi ja luottaa siihen että hurjemmatkin supervoimatemput menevät läpi supersankarilogiikalla.

X-Menien kohdalla myös juoni tukeutuu katsojien hyväntahtoiseen haluun uskoa tarinan logiikkaan. X-Men: Days of the Future Past teki sarjakuvista tutun tuntuisen tempun leffaversumille ja käytännössä buuttasi mutanttimaailman jättäen kuitenkin vanhat leffat omaksi aikajatkumokseen (johon varmasti sarjiksissa eksyttäisiin uudestaankin). Tällaiset buuttaukset ovat tunnetusti olleet lyhytaikaista tavaraa ja monesti perin kritisoitujakin. X-Men: Apocalypsen tehtävä on nyt vakuuttaa meidät siitä ettei tämä buuttaus ollut turha tai väliaikainen. Nyt on aika nähdä mihin uusi universumi ja uudistetut hahmot kykenevät.  

Mutta mihin he sitten kykenevät? Nörttityttöjen kirjoittajat kävivät katsomassa leffan ja avaavat nyt sanaisen arkkunsa. Aivan jutun lopusta spoilerivaroituksen alta löytyy vielä Nörttityttöjen päräyttävimmät spoilerit, eli pohdintaa siitä mikä elokuvassa erityisesti yllätti – jos mikään.

 

Ihan ensimmäisenä tietenkin pitää kysyä. Kävit, näit ja katsoit X-Men: Apocalypsen – Mitkä on nyt fiilikset? 

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Katja: Pidin paljon Days of the Future Past-leffasta ja Apocalypsen trailerit näyttivät todella hyviltä. Joten odotukset olivat korkealla ja leffa osoittautuikin erittäin toimivaksi, vaikka ei ehkä ihan Days of the Future Pastin tasoiseksi.

 

Jonas: Olin iloisesti yllättynyt, trailerit eivät olleet antaneet oikein kuvaa mistään kovin kummoisesta elokuvasta. Tästä jäi ihan hyville fiiliksille.

 

Nuppu: Fiilikset oli varmasti pitkälti samat kuin professori Xavierillakin joka kerta kun hän saa Magneton pään kääntymään kriittisellä hetkellä. Huh! Olihan siinä hyvääkin! Minä jo pelkäsin että olin toivonut turhia!

 

Soile: Olo leffan jälkeen oli suorastaan ekstaattinen! Tunteitani liikuteltiin huomattavasti tässä leffassa. Vaikuttavan näköinen se oli myös. Hieman hävetti Civil Warin puolesta…

 

Jos vertasi First Classia ja Days of the Future Pastia vanhaan X-Men trilogiaan, jopa leffojen tekijät myöntävät että joidenkin rebootin aiheuttamien epäloogisuuksien ja suoranaisten virheiden yli vain luisteltiin ja toivottiin että katsojat ymmärtäisivät olla niistä välittämättä. Apocalypsen kohdalla oli vaarana että jotain samanlaista vielä tulisi vastaan, etenkin kun vanhan kunnon kanukin aikamatka oli vasta takana. Oliko epäloogisuudet onnistuttu lakaisemaan maton alle vai jäikö jokin mutanttien aikajatkumon tarinan yksityiskohta vaivaamaan?

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Katja: Minulla on mennyt jonkun verran aikaa kun olen tuon vanhan trilogian katsonut, joten en antanut niiden häiritä tässä. Mutta ymmärrän, että joitain faneja tällaiset asiat nyppii.

 

Jonas: Itselleni ei tehnyt vaikeaa suhtautua tähän uuteen aikajanaan koska sarjakuvissahan käynnistellään  myös jatkumoita uudelleen. Koin miellyttäväksi että alkuperäisiin elokuviin oli kuitenkin jokin side.

 

Nuppu: Huoli oli suuri, aiheuttaahan aikamatkustus aina paljon siivottavaa. Ihailtavasti pahimmat sudenkuopat kuitenkin vältettiin ja menneisyys kaikui juuri sopivalla tavalla joissain kohtauksissa. Nyt hiljalleen jo uskallan myöntää että itseasiassa tykkään siitä tavasta millä reboot X-Menien kohdalla hoidettiin: saatiin uusi, freeshi versio Ryhmä-X:stä, mutta menneisyyttä ei vain pyyhitty pois vaan sitä käytettiin hyväksi. Itseasiassa esimerkiksi Wolverinen pää lienee nyt vasta tarpeeksi sekaisin tehdäkseen kunniaa alkuperäismateriaalille.

 

Koska vastassa on Apocalypse eli Tuho, on epäilty että leffa jäisi juonettomaksi räiskinnäksi ja äksön onelinereiksi. Jos siis kaipaa muutakin kuin hienoja tehosteita, kannattaako leffaa lähteä katsomaan?

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Katja: Räiskintä on jossain luonnollisestikin kohtaa hyvinkin pääosassa, mutta onhan tässä myös mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja tarinan kehityksestä voi löytää jotain syvällisempääkin, kun oikein miettii. Mielestäni leffalle kannattaa ainakin antaa mahdollisuus ja miettiä, että äksön-kohtauksetkin ovat merkityksellisiä tarinan kannalta.

 

Jonas: Mielettömässä tuhovimmassa minua häiritsi että katsojan ei tarvinnut siitä hirveästi välittää. Avengers-elokuvasarjassa joka pohjaa myös Marvelin sarjiksiin oli jopa huomioitu että kaupunkien lanaaminen ei ole sellainen seikka joka voidaan ohittaa vain taustalla olevana tehosteena supersankarien tappelulle. Erityisen sääli tämä on koska Ryhmä-X:n hahmojen inhimillisyydestä saa muuten niin paljon irti.

 

Nuppu: No juu, jos monipuolista hahmojenvälistä ihmissuhdekehittelyä ja ovelaa juonta kaipaa niin Apocalypse ei ole se oikea osoite. Räiskintäkin jäi itse asiassa vähän kehnommalle tasolle kuin odotin vaikka siinä kyllä hetkensä oli. Mutta jos haluaa nähdä uusia ja vanhoja siistejä mutanttisankareita tekemässä mutanttisankarijuttuja niin sitähän tämä on.

 

Soile: Minulle leffan pääosassa olivat nimenomaan hahmojen väliset suhteet ja heidän tarinansa. Leffa on kyllä näyttävän näköinen ja toiminnassa hauskoja hetkiä myös.

 

X-Menin mutanttisankaritarinoita on kerta toisensa jälkeen tulkittu myös metaforana sateenkaarikansasta. “Mutant and proud” -tunnuslause on tuttu niin sarjiksista kuin leffoistakin ja kaapista ulos tulemista suvaitsemattomuuden keskellä käsitellään monissa tarinoissa riipaisevan todentuntuisesti. Antoiko leffajotain uutta tähän keskusteluun? Ja saiko Professori X:n ja Magneton riipaiseva bromance uusia sävyjä?

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Katja: Minä olen ajatellut tuon niin, että X-Menissä halutaan tuoda esiin sitä, että yleisesti erilaisuus on hieno juttu eikä sitä kannata hävetä. Sinänsä ei mitään uutta näissä elokuvissa, mutta ehkä tuosta etenkin nuoremmat ihmiset ottavat esimerkkiä.

 

Jonas: Olen aika varma että Ryhmä-X sarjakuvat ja elokuvat tulevat juuri näiden teemojen vuoksi aina säilymään uusiin sukupolviin vetoavina. Xavierin ja Magneton suhteen näen yllättävän harvinaisena esimerkkinä siitä että miehetkin voivat olla sydänystäviä.

 

Nuppu: Kyllä tuo iänikuinen teema oli läsnä Apocalypsessäkin, tosin paljon vähemmän kuin aiemmissa. “Mutant and proud” -tyyppisiä iskulauseita on turha odottaa, mutta Professori X:n ja Magneton keskustelu aiheesta jatkuu ihan mielenkiintoisesti ja jonkinlaista edistymistäkin on näkyvillä. Tuota Charlesin ja Erikin jo sarjakuvissakin fanien mielikuvitusta kuumentanutta bromancea ei tällä kertaa hangattu naamaan First Classin tyyliin. Suhteeseen tosin oli saatu uutta syvyyttä – samoin kuin muidenkin tuttujen kasvojen välillä.

 

Soile: Muuten mutanttiviha tuntui minusta enemmän rotuvihalta, mutta televisiossa näkyneet mutantit, esikuvat nuorille jotka luulivat olevansa ainoita maailmassa, toivat toki tämän mieleen.

 

Days of Future Past päästi Mystikon monen mielestä mukavan isoon rooliin sen jälkeen kun aiemmat leffat oli lähinnä seurailtu seikkailuja lähinnä miespuolisten mutanttien näkökulmasta. Wolverinen oli puhuttu jättävän vihdoin tilaa parrasvaloista muillekin, mutta miten kävi Apocalypsessä, pääsivätkö mutanttinaiset eturiviin vai jäikö uusi Jean Greykin säestäjän rooliin?

Katja: Mutanttinaiset edustivat tässä hyvin ja olivat kiitettävän paljon esillä. Jean Grey oli ehkä vielä vähän säestäjä, mutta hänessä on potentiaalia tulevaisuutta ajatellen. Pidin myös Moira MacTaggertin hahmosta, koska naisagentit on parhaita.

 

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Nuppu: Apocalypsessä pääpuuhamiehet ovat nimenomaan miehiä: tarina keskittyy paljolti Tuhon, Xavierin ja Magneton välille. Toisaalta Apocalypsessä päärooleja ei oikeastaan kovasti jaeltu miehillekään: ruudulla oli niin paljon mutantteja ja Tuho oli niin paha vastus ettei kukaan yksittäinen hahmo päässyt heruttelemaan valokeilassa liian pitkään. Sentään naisia on seassa jopa sen verran että epäillä saattaa jonkun ajatelleen asiaa. Mystikko palaa sivurooliin, vaikka trailerin perusteella vähän saattoi toivoa muuta, mutta Storm ja Tajunta eli Psylocke, sekä nimeämättä jäänyt mutta ihastuttavasti tunnistettava Jubilee paikkasivat kyllä aukkoa. Jean Greyn hahmon kohtalo huolestutti minua todella, onhan kyseessä kuitenkin “omega-tason” mutantti (eli tosi kova kovis), mutta alkuun näytti että Jean on vain geneerinen teinityttö. Näyttelijätyö ei minua vakuuttanut, mutta loppu kuitenkin yllätti positiivisesti. X-Menin tasa-arvoteemat huomioon ottaen hahmojen moninaisuutta saisi kyllä olla enemmänkin – sitä homoseksuaalia Jäämiestä ja muita eri vähemmistöjen edustajia odotellessa siis, lähdemateriaalista ainakin luulisi löytyvän ideoita…

 

Soile: Olin ilahtunut siitä, että leffassa on useita naishahmoja. Jopa neljä keskeistä naishahmoa ja lisäksi muita, joilla on repliikkejä! Tykkäsin siitä millaisessa asemassa Mystikko tarinassa on, ja Sophie Turner oli mukava nähdä uudessa roolissa.

 

Moni on sitä mieltä että ollakseen hyvä, tarina vaatii loistavan roiston. Loki osoitti kiehtovan pahiksen merkityksen kantamalla ensimmäisen Thor-leffan ja miltei varastamalla shown kaikissa seuraavissa pahistelemissaan kostajaseikkailuissa. Apocalypse eli suomalaisittain Tuho on sarjiksista tuttu, mutta pelkästään se ei riitä. Tuhon ulkonäköä on moitittu hupsuksi ja motiiveja epäkiinnostaviksi. Näyttelijänä Oscar Isaac herätti alkuun monen toiveet hyvästä pahiksesta, mutta peittyikö Tuhon potentiaali lopulta liian paksun sinisen maalin alle? Tykkäsitkö pahiksesta?

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Katja: Koska en sarjiksia ole lukenut, niin minulla ei ollut sen puoleen mitään ennakko-odotuksia Tuhon suhteen. Hän oli aika sellainen pakollinen peruspahis. Kieltämättä hänestä puuttui hieman karismaa tai omaperäisyyttä. Oscar Isaac on hyvä näyttelijä, mutta ehkä hänkään ei ihan saanut kaikkea irti sieltä maskin alta.

 

Jonas: Tuho jäi etäiseksi ja motiiveiltaan enimmäkseen käsittämättömäksi. Ei ollut mitään epäselvyyttä mitä hän on tekemässä, mutta kysymykseen miksi ei tullut kunnon vastauksia.

 

Nuppu: Tuho oli hyvin peruspahis. Toki se miten Tuho leffassa oppii minkälaiseen maailmaan oli päätynyt antoi mukavan tulkinnanvaraisen motiivin hänen (heh-heh) tuhovimmalleen, mutta kyllä pakkelia oli silti liikaa ja luonnetta liian vähän. Sarjiksissa Tuho on myös huomattavasti pelottavampi ja manipuloivampi.

 

Trailerin perusteella dialogia on myös epäilty vanhan trilogian tasoiseksi tai pahemmaksikin. Viimeistään First Classista alkaen mutantit ovat kuitenkin onnistuneet naurattamaan ja liikuttamaankin yleisöä runsain mitoin. Antaako leffa trailerin perusteella pelästyneiden huolille aihetta? Tarjosiko leffa nokkelaa nokittelua? Ja miltä kuulostivat uudet Jean Grey eli Feenix ja Scott Summers eli Kyklooppi (etenkin verrattuna vanhoihin trilogioihin jos olette nähneet)?

 

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

© 2016 Twentieth Century Fox Film Corporation. All Rights Reserved.

Nuppu: Siinä missä First Classin jälkeen teatterista poistuessani vatsa kramppasi naurun määrästä, nyt niskalihakseni ovat kipeinä päänpyörittelystä. Totta puhuen leffassa oli liikaa hahmoja ja liian vauhdikasta menoa kunnolliseen dialogiin – vauhti ei kuitenkaan korvannut puutteita, etenkään loppupuolella. Petyin Jeanin ja Scottin dialogiin, mutta vika saattoi olla enemmän näyttelijöissä kuin tekstissä ja kaikkein todennäköisimmin ongelma on minussa joka olen tiiviiten sarjikseni lukenut kymmenisen vuotta sitten.

 

Soile: Leffa tarjoili useampia huvittumisen hetkiä ja dialogi on sangen kelvollista. Erityisesti nauratti James McAvoyn sekoillessa sanoissaan ja Evan Petersin korjaillessa lausuntoaan. Tarinassa oli myös useita koskettavia hetkiä eikä yhtäkään joka olisi saanut minut irvistämään. Kyklooppi oli erittäin samankaltainen vanhan trilogian kanssa. 

 

PS: Muistakaa jäädä katsomaan tekstien jälkeinen kohtaus! 🙂

 

 

 

 

 


SPOILERIT ALKAVAT TÄSTÄ! SPOILERIT ALKAVAT TÄSTÄ! SPOILERIT ALKAVAT TÄSTÄ!


 

 

 

 

 

 

 

 

Mikä Apocalypsessä yllätti? Mikä on mielestäsi Apocalypsen jännin spoileri?

 

Jonas: Kaikkein jännin oli mielestäni se miten Jean Greyn näyt tulevasta maailmanpalosta oli sisällytetty elokuvaan ja katsojalle annetaan pitkään väärää tietoa että ne koskisivat Tuhoa.

 

Nuppu: Feeniks, vaikka eihän sen toki olisi pitänyt olla spoileri. Uskoa ei kuitenkaan itsellä riittänyt siihen millä volyymillä Jeanin voimat esiintyivät lopun ratkaisevilla hetkillä, puhumattakaan siitä miten paljon ne heijastelivat sarjiksista tuttua. Siksipä ei-sarjismarvelistit olivat ehkä lopun kohtauksessa enemmän kauhuissaan kuin innoissaan Jeanin repäisystä – varmaan alkuperäisen trilogian katsoneille tuo viittaus toimi myös hyvin, mutta kaikki ne Pimeä Feeniks -tarinat aiheuttivat kyllä suorastaan hurjat heijastumat! Myös se yllätti miten mukavasti Days of the Future Pastin ja Tuho-rytinöiden välin tapahtumat myötäilivät sarjistarinoita.

 

Soile: Itse olin yllättynein siitä, että Magnetolla oli perhe (ja työpaikka!). Hänen vihansa ja kostonhimonsa olivat hyvin ymmärrettäviä ja samastuttaviakin tragedian keskellä, vaikka sinänsä en arvosta kulunutta juonenkäännettä, jossa mieshahmon läheisille naisille tapahtuu jotain joka motivoi häntä tarinassa eteenpäin.

 

Sana on vapaa! Mitä vielä haluat sanoa X-Men: Apocalypsestä?

Jonas: Tykkäsin kuinka kyvykkäinä muinaiset egyptiläiset oli elokuvan alussa kuvattu. Sitä on niin tottunut ei-eurooppalaisten kulttuurien kuvauksiin joissa on alentava sävy tyyliin että pyramideja eivät rakentaneet egyptiläiset vaan ufomiehet tai supervoimin varustetut mutantit jne.   Alussa on aivan mahtava osuus jossa hirvittävän monimutkainen arkkitehtien ja sotilaiden salajuoni päihittäää tuhon ja joukon hänen supervoimilla varustettuja kätyreitään.

 

Soile: Minusta oli upeaa, että Mystikko oli niin monelle nuorelle tärkeä. Hän on esikuvallinen leffan katsojillekin. Hieno tarinallinen jatkumo syntyy myös Mystikon puheista: “Kutsuimme itseämme X-Meniksi.” Kuuntelemassa pelokkaat teinit, jotka ovat menossa tekemään hurjia tekoja. Toinen hieno kohta on, kun Storm näkee Mystikon ja tajuaa olevansa ehkä väärällä puolella. Itse ajattelin samalla hetkellä, miten rohkea Mystikko on: hänellä ei ole muita voimia kuin erinäköiseksi muuttuminen (hänellä ei ole erityisiä voimia, joilla suojautua tai satuttaa ihmisiä), mutta silti hän menee vaarallisiin tilanteisiin ja yrittää parhaansa.

 

Nuppu: Leffan jälkeen oli sarjiksia selaillut olo. Vanhempien sarjisten fiilistä oli saatu monessa kohtaa esille ja jos nyt dialogi ei aina viihdyttänytkään, hykertelin kyllä kaikille niille sarjisviittauksille ja vihjauksille. Leffan lopputekstien jälkeisessä kohtauksessa (jep, siellä on sellainen!) viittailtiin herra Pahuuden tunkevan näppinsä peliin jatkossa, joten selvästikään Magneton ja Tuhon jättämiin pahissaappaisiin olaan toden teolla haettu kyllin suuria jalkoja. Itse en Pahuudesta niin välitä (olenhan melkoinen paladiini, heh heh), mutta Ryhmä-X vaikuttaa tämänkin elokuvan perusteella sen verran varteenotettavalta porukalta että ei minulta tulevat leffat yhden ei-niin-suosikki-pahiksen takia katsomatta jää!