“Ei sitä tarvitse pelätä, sehän on vain…” Kuinka usein olet kuullut sinulle sanottavan tuon lausahduksen? Entä kuinka usein olet naurahtanut kun olet kuullut jonkun pelkäävän perhosia, pellejä, korkeita paikkoja, jotain sellaista mitä sinä et itse voisi kuvitellakaan pelkääväsi?

Fobiat, eli pelkotilat, ovat yleisiä ja lähes puolet ihmisistä on kärsinyt jostain pelkotilasta elämänsä aikana. Usein pelot liittyvät teoriassa mahdolliseen mutta käytännössä kuitenkin hyvin epärealistiseen vaaraan. Pelkotilasta kärsivä tiedostaa ja ymmärtää pelkonsa aiheettomaksi, mutta ei pysty hallitsemaan pelkoaan. Esimerkiksi hämähäkkejä pelkäävä voi saada ahdistuskohtauksen pelkästään näkemällä kuvan hämähäkistä, korkeat paikat saavat korkeanpaikankammoisen voimaan pahoin, joku välttelee paikkoja joissa paljon ihmisiä, ja jotkut valitsevat hissin sijaan portaat mutta eivät liikunnan kantilta vaan siksi, että pelkäävät hissin tippuvan tai jäävän jumiin kerrosten väliin.

Mistä fobiat sitten johtuvat? Monet fobiat ovat peräisin henkilön omasta elämänhistoriasta. Erilaiset kokemukset voivat aiheuttaa pelkotiloja. Esimerkiksi jos hammaslääkärin vastaanotolla on tapahtunut jotain sellaista, mikä on saanut pelkäämään hammaslääkäriä, ampiaisen pisto saattaa saada pelkäämään ampiaisia, auto-onnettomuuden jälkeen pelkää autolla matkustamista, … Pelot voivat olla myös opittuja, esimerkiksi äiti saattaa tiedostamattaankin opettaa lapsensa pelkäämään hämähäkkejä, käärmeitä, rottia tai liskoja, jos pelkää niitä itse. Aina pelkotilaa ei ole kuitenkaan ihan yksinkertaista selittää.

Lentopelkoiselle tällaisista maisemista nauttiminen olisi lähes mahdotonta. Kuva otettu lennolla Oulusta Helsinkiin.

Lentopelkoiselle tällaisista maisemista nauttiminen olisi lähes mahdotonta. Kuva otettu lennolla Oulusta Helsinkiin.

Erikoisia fobioita

Aphenphosmfobia – pelko tulla kosketetuksi
Cacofobia – kaiken ruman pelko
Novercafobia – äitipuolen pelko
Vestiofobia – vaatteiden tai vaatettamisen pelko
Selenofobia – Kuun pelko
Hippopotomonstrosesquippedaliofobia – pitkien sanojen pelko
Pteronofobia – sulkien pelko
Coulrofobia – pellepelko
Panfobia – kaiken pelko

Fobioista voi myös päästä eroon. Lapsuudenaikaiset pelot yleensä häviävät itsestään ajan myötä, mutta joistakin peloista tulee pysyviä. Näitä pelkoja voidaan lievittää erilaisin harjoituksin, joissa totutellaan asteittain kohtaamaan pelkoa aiheuttava tilanne. Esimerkiksi Finnair järjestää lentopelkoisille kursseja, jotka antavat lisätietoa lentämisen turvallisuudesta. Näillä kursseilla kouluttajina toimivat kokeneet lentäjät, matkustamohenkilökunta ja psykologi.

Jos pelkotilat eivät lievene harjoituksista huolimatta ja ne kaventavat omaa elämää liiaksi, on seuraava vaihe hoidoissa yleensä psykoterapia ja psyykenlääkkeet. Yleensä itsepäisempien pelkotilojen taustalla on jokin kehityksen aikainen tai tiedostamaton tunnemuisto, jolloin psykoanalyyttinen tai traumaterapeuttinen psykoterapia on tehokkain hoito. Lääkehoitona käytetään yleensä rauhoittavia lääkkeitä, jotka otetaan juuri ennen pelottavaksi koettua tilannetta, esim. ennen lentokoneella matkustamista.

Mitä Nörttitytöt pelkäävät?

Kysyin rakkailta kirjoittajakollegoiltani, että mitä pelkoja heillä on. Esiin tuli mm. korkeanpaikankammo, pellet, perhoset, käärmeet, etanat, toukat ja muut verrattavat sekä koirat. Tässä muutamia otteita.

fobiat

Fobiat voivat ilmentyä melkein minkälaisena tahansa.

Kun kerron, että pelkään koiria, oikea vastaus ei ole: “Mutta onneksi meidän Musti on niin kiltti ettei se tee mitään kellekään!” Jos olisin huolissani siitä onko Musti kiltti vai ei, kysyisin sitä suoraan. Kaksi minua pienenä purreista koirista on ollut juuri niitä “meidän kilttejä Musteja jotka ei tee pahaa kärpäsellekään”. Puremat ei olleet vakavia, mutta säikäyttivät tosissaan. Kolmanteen puremaan syynä oli oma pelkoni jota on yllättävässä tilanteessa vaikea hallita.

Pellet. Täysin irrationaalinen pelko, joka on aiheuttanut vähintäänkin jännittäviä tilanteita mm. supermarketissa, sairaalassa ja sirkuksessa. Jos tiedän, kuka pellemaskin takana on, pystyn hallitsemaan kammoni, muuten ei mitään toivoa. Ja ei, en ole nähnyt Stephen Kingin It:iä, enkä aiokaan. Hrrrh.

Etanat, toukat ja muut verratavat. Etenkin luonnossa kohdatessa saavat yleensä aikaan pakenemisreaktion huudon kera, mutta pahimmillaan pelko lamauttaa paikoilleen enkä pysty liikkumaan, ennenkuin joko minut tai etana on poistettu tilanteesta. Keho on vahvasti sitä mieltä että etanat singahtavat joukolla kimppuun tai vähintään tarttuvat lahkeisiin kiinni ja tekevät jotain pahaa. Järkevä ajattelu ei kohtaamisissa auta. Reaktio ei kuitenkaan tule esim. terraariossa tai jossain ohjelmassa olevista etanoista.

Olen myös hoidattanut omia fobioita hypnoterapialla ja sen avulla mm. injektioneulakammo on lieventynyt samoin hyönteiskammo. Enää ne ei ole niin lamauttavia, mutta aiheuttavat edelleen inhotusta ja jonkun verran pelkoreaktioita.

Mulla on korkeanpaikankammo. Se on siis niin pahana, että oon saanut paniikkikohtauksen jossain korkeassa paikassa. Periaatteessa pystyn olemaan korkeissa rakennuksissa, jos en oo ikkunan vieressä, enkä näe ulos. Jos käyn usein jossain tietyssä korkeassa paikassa, saatan tottua siihen, mutta uusi paikka on aina yhtä hirveä. Shokkihoito ei ole auttanut, oon käynyt Tokiossa Sunshine 60 pilvenpiirtäjän näköalakerroksessa ja… Olen ylpeä, että kävin siellä, mutta en edelleenkä mene mielelläni mihinkään korkeaan paikkaan. Parvekkeet on aika nou nou. Mua siis käytännössä pelottaa, että mystisesti lennän parvekkeen kaiteen yli tai ikkuna särkyy tai jota muuta tapahtuu, minkä seurauksena putoan.

Mulla on käärmefobia, joka pienempänä ulottui myös kumikäärmeisiin. Jossain vaiheessa en myöskään pystynyt koskemaan sanomalehden sivun kohtaan, jossa oli käärmeen kuva. Jos luin sivun toista puolta, piti hyvin tarkkaan katsoa, ettei pitänyt kädellä lehdestä kiinni kuvan kohdalta. En pystynyt katsomaan käärmeitä myöskään televisiosta.

Korkeanpaikankammo. Tulee vähän tapauskohtaisesti. Ostoskeskuksissa, kouluissa, yms. tiloissa ei voi mennä 2. kerroksessa tai korkeammissa metriä lähemmäs kaidetta, jos on ohut tai kapea kaide ja lasitus ja näkee pohjakerrokseen. Kuitenkaan vähintään vyötärölle asti oleva kiinteä seinä kaiteen sijaan ei aiheuta niin pahaa pelon tunnetta. Joskin 9. kerroksessa en välttämättä halua/pysty menemään ikkunan lähelle.

Kampin liukuportaat metroon aiheuttavat pelkoreaktion, jos katsoo alas eikä silloin pysty ottamaan askeltakaan kuin vasta aika lähellä alas saapumista. Ylöspäin meneminen liukuportaissa ei häiritse taas sitten yhtään. Linnanmäen maisemajunassa tuli otettua hyvä ote rakenteista, mutta Linnunrata-laitteessa en pelkää. Tosin se voi johtua siitä, kun ei näe kuinka korkealla oikeasti on, koska näkyvyys pimeässä on muutenkin rajallista.

Tuntemukset kyseisissä tilanteissa ovat sellaiset, että joko pitää ottaa jostain kiinnin ja rutistaa kädet valkoisena täristen tai sitten pysymällä mahdollisimman kaukana epämiellyttävistä kohdista.

Itselläni taas pahimpia pelkoni kohteita ovat hämähäkit, ampiaiset ja mehiläiset sekä pellet. Hämähäkkipelko on kuitenkin jo lieventynyt niin, että en ala kirkumaan heti kun hämähäkin näen. Niin kauan kuin hämähäkki pysyy minusta tarpeeksi kaukana, on kaikki kunnossa. Hämähäkkien kuvat taas, ne aiheuttavat väristyksiä ja aika helposti alan kiemurtelemaan niin kuin yrittäisin hätistää hämähäkin pois kimpustani. Ampiaiset ja mehiläiset, välillä myös kärpäset ja kimalaisetkin, aiheuttavat minussa sen, että vähintään pään sisällä alan kiljumaan ja esimerkiksi jos olen yksin kotona ja ampianen tulee sisälle, menen vaikka kylpyhuoneeseen niin kauaksi aikaa, että mies tulee kotiin. Pellet aiheuttavat pienoisen paniikin ja olikin oikein mielenkiintoista tehdä viimeinen työharjoittelujakso sairaalassa lasten osastolla, jossa sairaalaklovnit kävivät ihan liian usein. Ainakin minun mielestä.

Mitä sinä pelkäät?

Lähteet:
Suomen Mielenterveysseura. Fobiat ja määräkohtaiset pelot voivat hallita elämää.
Terve.fi. Erikoisia fobioita.
Terveyskirjasto. Määräkohteinen pelko.