Päätin ryhtyä ensimmäiseksi rakentamaan Winry Rockbellin asua. Hahmon puvun vaikein osa vaikutti olevan haalari, joten päätin aloittaa siitä. Kaavojen etsimiseen kului tuhottomasti aikaa. Ilmeisesti aikuisten perushaalari ei ole niin seksikäs, että sen teko-ohjeita löytäisi parin minuutin googlaamisella. Lopulta löysin kirjastosta yhden vuodelta 2013 olevan Suuri Käsityö -lehden, joka sisälsi ohjeet lasten college-haalarille. Onneksi olen sporttisen matala, ja kaavoista löytyi kokoja 160-senttiseen asti. Pienen mittailun jälkeen päätin lisätä kaikkien kaavojen ympärykseen 10 senttimetriä sekä lahkeiden pituuteen muutaman sentin, ja toivoa parasta.

Niin mitä viivoja pitkin nämä piti piirtää???

Kaavojen piirtäminen oli oma seikkailunsa. Jouduin muutaman kerran pyyhkimään piirustuksiani, kun tajusin menneeni sekaisin viivoissa. Hihan kaava osoittautui liian leveäksi paperilleni. Nyt mietin, olisinko voinut jättää hihat leventämättä. Winryn haalari on sidottu kiinni vyötäisille, joten sillä, mahtuvatko hauikseni hihoihin ei tässä cossissa ole merkitystä.

Ensimmäistä testiversiota varten en vielä ostanut kankaita, vaan uhrasin sitä varten vanhan lakanan.

Mitähän hittoa tuolla lankapesässä tapahtuu….

Ompelu sujui yllättävän hyvin siihen asti, kunnes alalanka loppuu ensimmäisen kerran. Koska omistan vain yhden koneeseeni sopivan puolan, olin laittanut samalle puolalle kahta eri väristä lankaa. En usko lankojen värin olevan testikappaleessa kovin olennaista. Mutta…Pohjimmaisen langan pään löytämisessä kesti aikansa. Langan pään löydyttyä taistelin toisen määrittelemättömän pitkän ajan saadakseni alalangan asettumaan kunnolla. Jokin meni selvästikin vikaan, sillä ommellessa kone katkoi ja rynttäsi alalankaa niin, että lopulta menetin hermoni. Harteita ja päätä särki, joten päätin lopettaa siltä illalta.

Kone syttää ja sekoilee. Ei ole kiva tämä.

Oikeasti, miten ihmiset voivat pitää käsitöitä rentouttavana toimintana? Saatoin ehkä muistaa, miksi vitkuttelin cosplayn aloittamisen kanssa niin kauan. Kärsivällisyyteni ei kerta kaikkiaan meinaa riittää tällaiseen väkertämiseen ja jumittamiseen.

Kissan pitää tietenkin osallistua.

Seuraavana päivänä ryhdyin selvittämään lankaongelmia uudella energialla. Lopulta päädyin purkamaan puolalla olleen vähäisen lankamäärän pois ja puolaamaan tilalle kokonaan uuden langan. Tämä ilmeisesti auttoi, sillä sain ommeltua loput suorat saumat ilman mitään ongelmia. Pieni voitto tämäkin.

Seuraavaksi hihojen istutus kädenteihin. Olin puolivälissä ensimmäisen hihan kiinnittämistä, kun tajusin hihan olevan väärin päin. Neulat irti ja uusiksi, mutta vieläkään ei tarvinut purkaa mitään. Sain hihat istutettua kunnialla, ja oli aika kääntää huolittelematon tekele oikein päin ja sovittaa.

Vanha lakana ei kestänyt massiivisia harteitani.

Täytyy myöntää, että olin yllättynyt siitä, kuinka hyvin kaavoituskikkailuni toimi. Mikäli haalaria olisi tarkoitus pitää päällä kokonaan, saattaisin kaivata myös torsoon sentin pari lisäpituutta, Ensi kerralla muistan myös huolitella kauluksen jotenkin ennen haalarin päälle kiskomista. Nyt hatara lakanakangas nimittäin repesi niskasta taiteillessani käsiäni hihoihin. En siis toteuta varasuunnitelmaani, ja värjää testihaalaria ruskeaksi, vaan joudun tekemään cossin vielä toiseen kertaan, tällä kertaa oikeasti.

Mutta, nyt tiedän suunnilleen, mitä olen tekemässä, ja miten ompelukoneeni toimii. Tästä on hyvä jatkaa.

Haalari winrymäisesti vyötäröllä. Kyllä tästä vielä cossi saadaan.