Kyltti saavuttaessa Tšernobylin alueelle. Kuva J. Munter

Kyltti saavuttaessa Tšernobylin alueelle. Kuva J. Munter

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on huomenna kulunut 30 vuotta. Tämä, 26.huhtikuuta 1986 tapahtunut onnettomuus mainitaan  Janne Koivukosken, Matti Jantusen ja Jussi Paateron artikkelissa “Tšernobyl räjähti, Fukushima kiehahti” (julkaistu Tiede-lehden numerossa 5/2011) yhtenä pahimmista ydinvoimalaonnettomuuksista. Ei ihme, että sanasta Tšernobyl tulee monelle varmasti mieleen sanat katastrofi ja radioaktiivinen säteily. Mutta kuinka monelle tulee mieleen sana matkakohde? Tšernobylin alueelle voi todella matkustaa: esimerkiksi Lonely Planetin kirjoittaja Marc Bennets on jo vuonna 2011 kertonut kohteesta artikkelissaan ”A day trip to Chornobyl”.

Matkailunähtävyydet suojavyöhykkeellä

Halusin tietää, mitä tässä erikoisessa matkakohteessa voi nähdä, kokea ja tuntea. Haastateltavaksi lupautui toinen Nörttityttö, espoolainen Anna. Kesällä 2013 hän osallistui poikaystävänsä kanssa opastettuun ekskursioon, jonka aikana tutustuttiin kohteisiin Tšernobylin suojavyöhykkeellä (kirjoittajan huomio: Ulkoministeriön helmikuussa 2016 julkaistun matkustustiedotteen mukaan voimalaa ympäröi edelleen suljettu, 30 kilometrin laajuinen vyöhyke). Omatoimimatkailu alueelle on Annan mukaan kielletty.

Päivän kestäneen käynnin hän varasi matkakumppaninsa kanssa Tšernobyliin ekskursioita järjestävästä toimistosta. Itse vierailu tapahtui noin 15 hengen seurueen kanssa. Opastetun reissun aikana vierailtiin sadan metrin päässä tuhoutuneesta neljännestä reaktorista sekä käveltiin evakuoidussa Pripjatin kaupungissa. Lisäksi kierokseen kuului ajelu muualla suojavyöhykkeellä.

Anna taustanaan onnettomuudessa tuhoutunut reaktori

Anna taustanaan onnettomuudessa tuhoutunut reaktori

Osallistujat pääsivät käymään reaktorin juurella. Heille oli vakuutettu, ettei säteily aiheuttaisi terveydellistä vaaraa – kunhan vierailu ei kestäisi liian kauan. Omien sanojensa mukaan Anna ei erityisemmin pelännyt säteilyä. Nimittäin hän tiesi, ettei kertakäynnin aikana saatu määrä ollut terveydelle vaaraksi. Anna oli kuitenkin hämmästynyt päästessään vierailemaan niin lähellä reaktoria, koska sen päälle rakennettiin uutta suojakuorta rapautuneen tilalle.

Pripjatissa vieraileminen oli myös mieleenpainuva. Anna kuvailee näkemäänsä: ”Kaupunki oli täysin luonnon valtaama ja moni rakennus oli jo vaarassa sortua. Runsaan kasvuston valloittamien rakennusten keskellä seisoessaan pystyi kuitenkin aistimaan sen, että kyseessä on joskus aikaisemmin ollut eloisa perinteinen neuvostoaikainen kaupunki. Kaupungin huvipuistossa Anna taas kohtasi ruosteisen maailmapyörän sekä törmäilyautoja, joista kasvoi heinää. Huvipuistoa hän kuvaa kaikista aavemaisimmaksi paikaksi.

Matkalla Anna näki myös useita onnettomuuteen liittyviä muistomerkkejä sekä hylätyn päiväkodin. Hänen mukaan päiväkoti oli harvinainen alueen rakennusten joukossa. Moni taloista oli vaarassa sortua, miksi niissä ei ollut turvallista vierailla sisällä. Sen sijaan päiväkodissa sortumisvaaraa ei ollut, joten sisällä saattoi käydä. Siellä Anna näki ruostuneita, vanhoja sänkyjä sekä pari nuhjaantunutta, vanhaa nukkea.

Lisäksi alueella toimivassa kanttiinissa nautittiin ukrainalainen lounas. ”Ruoka-ainekset oli luonnollisesti tuotu alueen ulkopuolelta”, Anna huomauttaa.

Tšernobylin alueeseen tutustumisen lisäksi Anna ja hänen poikaystävänsä viettivät joitakin päiviä Kiovassa. Kaupungissa ollessaan he vierailivat onnettomuudesta kertovassa museossa.

Anna matkusti Tšernobyliin, koska hänen mielestään onnettomuus ja sen seuraukset olivat niin kamalia, että samanaikaisesti ne kiehtoivat. ”Hylätyissä kaupungeissa on sellaista tiettyä apokalyptistä kauhuromantiikkaa.”

Annan kohtaama näky entisessä päiväkodissa. Kuva J. Munter

Annan kohtaama näky entisessä päiväkodissa. Kuva J. Munter

Syyt ja seuraukset

Matkailijat ovat löytäneet Tšernobylin. Mutta mikä aiheutti onnettomuuden ja miten se vaikutti tavallisiin ihmisiin?

Koivukosken, Jantusen ja Paateron artikkelissa todetaan Tšernobylin reaktorissa asioiden menneen vikaan hätäjäähdytysjärjestelmiin liittyneen kokeen aikana. Räjähdysten ja tulipalojen määristä annetaan vaihtelevia tietoja. Maailman terveysjärjestön vuonna 2006 julkaisemassa selostuksessa ”Health effects of the Chernobyl accident: an overview” puhutaan useammasta räjähdyksestä. Järjestön vuonna 2011 julkaisemasta tekstissä “CHERNOBYL at 25th anniversary. Frequently Asked Questions” ja Koivukosken, Jantusen ja Paateron artikkelissa mainitaan yksi räjähdys. Toisaalta Koivukoski, Juntunen ja Paatero puhuvat yhdestä tulipalosta, mutta “CHERNOBYL at 25th anniversary. Frequently Asked Questions”-tekstissä kerrotaan niitä olleen useampia.

Terveysjärjestön selostuksen mukaan ilmakehään joutunutta radioaktiivista materiaalia laskeutui erityisesti laajoille alueille Ukrainassa, Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Saman vuoden keväällä ja kesällä reaktoria ympäröiviltä alueilta evakuoitiin 116 00 ihmistä alueille, jotka eivät olleet saastuneet. Seuraavina vuosina uudelleen asutettiin vielä 230 000 ihmistä. Evakuointi ja uudelleenasuttaminen oli monille traumaattinen kokemus. Toisaalta kilpirauhassyöpä on lisääntynyt ihmisissä, jotka ovat asuneet tietyillä alueilla ja ovat tietyn ikäisiä. He ovat olleet onnettomuushetkellä nuoria lapsia tai murrosikäisiä ja asuneet pahimmin saastuneilla alueilla edellä mainituissa maissa.

Terveysjärjestön selostus antaa aavistuksen siitä, miten onnettomuus vaikutti ihmisten elämään. Tšernobylin alueella muistomerkit, hylätyt rakennukset ja villiintyneet kasvit osaltaan kertovat matkailijalle katastrofin seurauksista. Minkälaisia tunteita alueella vieraileminen aiheuttaa?

Haastattelussa Anna kertoo matkan herättämistä tunteista. Niiden skaala oli hänen mukaansa laaja. Onnettomuutta oli vaikeaa käsittää, koska se oli laajuudeltaan poikkeuksellinen. Siksi Anna ei tuntenut erityisesti surua. Hän kuitenkin kunnioitti suuresti niitä ihmisiä, jotka uhrasivat terveytensä ja elämänsä pelastustöissä. Toisaalta hän korostaa, että paikan päällä oli nähtävissä, kuinka elämä voittaa. ”Kun ihminen poistuu paikalta, niin luonto ottaa ennen pitkää vallan”, Anna toteaa.