Dark Souls 3

Alusta: PS4, Xbox One ja Microsoft Windows
Julkaisu: Japanissa 24.3.2016, muuten 12.4.2016
Genre: toimintaroolipeli
Kehittäjä: From Software
Julkaisija: From Software, Bandai Namco
Ikäraja: 16
Testattu: PS4

Dark Souls III on odotettu jatko-osa Souls(borne)-pelien sarjassa. Pelissä on paljon tuttua hahmonluonnista ja kontrolleista alkaen, mutta myös jotain uutta. Haastetta ja tutkittavaa riittää.

Peli alkaa aggressiivisesti: alussa voi vähän seikkailla ja lukea neuvoja siitä, miten ohjainta käytetään, tappaa muutaman vihollisen – ja sitten tuleekin vastaan ensimmäinen bossi. Iso, pelottava ja nopea. Hahmoa ei ole voinut leveloida eikä asetta päivittää.

Souls-pelien viehätys piilee siinä, että hahmon optimoinnilla pääsee vain tietylle tasolle. Jos pelissä haluaa edetä, on pakko kehittyä paremmaksi pelaajaksi. Tässä suhteessa ei myöskään Dark Souls III petä.

Arvosteluissa on tuotu ilmi pelin bugisuus: NPC:t eivät ilmaannu paikalle kun pitäisi ja ruudun päivitysvauhti tipahtaa bossitappeluissa. Minulla näitä ongelmia ei PS4:lla tullut vastaan, ainoastaan avoimessa maailmassa vauhti hidastui joissain kohdissa järjestään.

 

Paikkojen tutkimista ja hutkimista

Dark Souls III:n kentät ovat sarjan parhaita. Kuten ennenkin, jos jonkin alueen näkee, sinne myös pääsee jossain vaiheessa. Kartat ovat orgaanisempia kuin esimerkiksi surullisenkuuluisassa Dark Souls kakkosessa (jossa mm. mentiin hissillä ylös ja päädyttiin lähtöpaikkaa alemmaksi). Maisemista ei tule sellaista oloa, että kyseessä on vain peli, vaan vaikutelma on todentuntuinen.

Videolla bossitappelu.

Aiempien osien tapaan kannattaa tutkia joka ikinen kolo ja särkeä tynnyreitä ynnä muuta puutavaraa. Kiinteän näköisiä seiniä koputtelemalla aukeaa salaisia alueita.

Pelin taustalla oleva tarina aukeaa pikkuhiljaa lyhyistä NPC-kommenteista, esineiden kuvauksista ja muista helposti ohitettavista asioista. Lorea ei todellakaan pakkosyötetä vaan siihen voi perehtyä oman kiinnostuksen mukaan.

 

Jotain uuttakin

Minulle Souls-sarja on tuttu Bloodbornesta, ja aloittaessani Dark Souls kolmosen tunnelmat olivat pitkälti samat. Esimerkiksi “eihän noita mosia edes erota tuosta maisemasta!” tirkistellessäni harmaita aloituskenttiä. Kolmosen reipas meno ei myöskään yllättänyt minua, kun olin tottunut Bloodbornen ripeyteen taisteluissa. Sen sijaan kilven käyttöä piti vähän harjoitella.

Ensimmäiseksi silmäänpistävä eroavaisuus on uusi palkki elinvoiman ja staminan välissä: sininen fp-palkki manalle tai taioille. Sitä kuluu muun muassa loitsimiseen. Kuten elinvoimaakin focusta saa lisää lepäämällä nuotiolla ja naukkailemalla estus-pulloista. Pelaaja voi määrittää, kuinka suuri osa parannusjuomista on elinvoimalle ja kuinka moni manalle. Alussa haalin kaiken mahdollisen avun elinvoiman säilyttämiseen, mutta pelin edetessä focuksen edut alkoivat kiinnostaa. Sitten alkaakin tasapainottelu sen välillä, ettei toista olisi liikaa.

Isoin uusi juttu kolmosessa on weapon arts -systeemi. Jokaisella aseella on erityisominaisuus, joka liikesarjojen lisäksi erottaa aseet toisistaan. Erikoisominaisuuden käyttäminen kuluttaa focusta. Vaihtokaupassa saa esimerkiksi parry-ominaisuuden kilpeen, tai miekan joka lyö vastustajan kilvestä läpi.

Videolla näkee miten meno hidastuu välillä, ilmeisesti uuden alueen lataamisen takia.

Taattua laatua

Pelikokemuksena Dark Souls III on haastava ja mielenkiintoinen. Kuten arvosteluissa on toistuvasti todettu, pyörää ei ole lähdetty keksimään uudestaan vaan sarjan aiemmista osista on kerätty parhaita puolia ja koottu yhteen. Tämä lienee pettymys sarjan niille faneille, jotka ovat hekumoiden odottaneet peliltä uutta, tajunnanräjäyttävää suuntaa, mutta suurimmalle osalle pelaajista tarjolla on nautittava kokemus, josta on vaikeaa keksiä huonoja puolia.

Arvostelua kirjoittaessa online-moodi ei ollut vielä käytössä, joten se puoli jäi sääli kyllä nyt täysin tutkimatta. Kun Bloodbornessa oikeastaan suurin iloni on ollut auttaa muita pelaajia bossien kanssa ja luolastoissa, tämä vaje tuntui voimakkaasti. Pelissä on kahdeksan covenanttia, joista löytyi merkkejä hylätyistä ja lahjaksi annetuista esineistä, mutta niiden vaikutusta PvP:hen ym. en nyt saanut selville.

Kuten aikaisemmissakin osissa tässäkin pelissä voi pelata monella eri tyylillä. Statteja nostamalla voi saada vaikka väkivahvan, raskasta panssaria ja asetta kantavan hahmon tai kevyissä tamineissa liikkuvan loitsijan. Stattien skaalautumisessa kannattaa tosin olla tarkkana, koska se ei ole yksioikoista. Esimerkiksi tietyn aseen kanssa dex-arvon korottaminen ei tuntunut juuri missään alle 20:n pinnan, mutta kolmenkymmenen hujakoilla se oli paljon merkittävämpää.

Jonkin verran kokeilua vaati, ennen kuin löytyi omaan pelityyliin sopiva ase. Sille opettelin kaveriksi pyromaaniloitsuja pelastamaltani tyypiltä, ja pelaaminen lähti kunnolla käyntiin. Ei muuta kuin sankaroimaan upean musiikin säestyksellä. Jos tämä on Souls-sarjan viimeinen peli, sarja on saanut arvoisensa lopun!

 

Tiivistelmä

+ Sujuva, tarkka, luotettava taistelujärjestelmä
+ Hyvin tunnelmallinen
+ Haastava peli

– Haastava peli

 

Arvosana

**********
Peli on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.