Kuva: Bandai Namco Entertainment Inc.

Kuva: Bandai Namco Entertainment Inc.

Alusta: PS3, PS4 ja PSVita
Julkaisu: Marraskuu 2015 (PAL ja NA)
Genre: Roolipeli, “MMORPG simulaatio”
Studio: Artdink
Julkaisuja: Bandai Namco Games
Ikäraja: 12
Testattu: PS4

Sword Art Online – Lost Song on Reki Kawaharan luomaan mangasarjaan pohjaava MMORPG-genreä muistuttava fantasiaseikkailu. Sword Art Online on sovitettu mangasarjaksi, animeksi sekä videopeleiksi, joista edellinen osa oli Sword Art Online – Hollow Fragment.

Sword Art Onlinen juoni pähkinänkuoressa: kuvitteellisen tulevaisuuden vuonna 2022 julkaistiin VRMMORPG (virtuaalitodellisuus massiivi multipelaaja online roolipeli) nimeltään Sword Art Online (SAO). Pelaajat immersoituvat peliinsä täysin NerveGear nimisen kypärän avulla ja pelissä hahmoja ohjaillaan pelaajien mielen avulla. Kun peli julkaistiin iso osa pelaajista jäi kuitenkin jumiin virtuaalimaailmaan, jolloin myös huomattiin, että jos hahmo kuolee pelissä, myös pelaaja kuolee oikeasti. Pelaajien tehtäväksi jäikin siis selviytyä ja pelata peli loppuun – hinnalla millä hyvänsä.

Sword Art Online: Lost Songissa samat pelaajat (eli varsinaisen pelin hahmot) ovat edellisestä pelikokemuksestaan toipuneina kirjautuneet uutuuttaan kiiltelevään VRMMORPG peliin nimeltä Alfheim Online (ALO). Pelissä siis pelataan pelaajia jotka pelaavat peliä. Hahmojen taustat käydään läpi hyvin pintapuolisesti tai jätetään kokonaan välistä, myös edellisten pelien tapahtumia sivutaan muutamissa lauseissa ja välianimaatioissa, mutta jälleen hyvin pintapuolisesti. Jos siis haluat tutustua hahmoihin ja pelin maailmankuvaan syvemmin, suosittelen esimerkiksi Sword Art Online-animen katsomista.

Peli jäljittelee ulkonäöltään, tunnelmaltaan ja pelattavuudeltaan melko hyvin MMORPG pelejä – pelimaailmassa jopa juoksentelee NPC hahmoja, jotka edustavat muita pelaajia jotka pelaavat samalla serverillä samaan aikaan pelaajan hahmojen kanssa. Pelissä  juoni koostuu lähinnä erilaisten questien suorittamisesta, hahmojen välisten suhteiden setvimisestä ja monstereiden grindaamisesta semi-avoimessa pelimaailmassa hahmojen voimistamiseksi. Pääjuoni tulee kuvioihin todellakin etanan vauhdilla ja niin vaivihkaa, että sitä ei melkeinpä edes noteeraa heti pelin pääjuoneksi, mutta lopulta Alfheim Onlinen maailmasta alkaa selvitä hämmentäviä asioita.

Yleensä kaupungissa näkyvien NPC “pelaajien” puheet tuovat elävästi mieleen aidon MMORPGn tunnelman. Noobeja riittää aina.

Ajoittain saadaan (jopa puuduttavan pitkiä) teksti/puhepainotteisia välianimaatioita, jotka koostuvat kameralle puhuvista, melko staattisista (silmien räpsyttelyä ja suun liikkeitä lukuunottamatta) anime hahmoista. Välillä tuntuu, että jotkut välianimaatio kohtaukset olisivat mukana vain tuomassa pelille pituutta, eli varsinaisesti ne eivät edistä mitään muita juonia juurikaan eteenpäin – esimerkkinä “kissankorva-kohtaus, joka kestää puolisen tuntia ja jonka aikana keskitytään vain kokeilemaan kissankorvia kaikille hahmoille, eikä tämä kohtaus edistä juonta mitenkään… kissankorvia ei edes saa omaan inventaarioonsa kohtauksen jälkeen. Kohtausta voisi lähinnä kuvailla tv-sarjan filleri eli täytejaksoksi. Lisäksi kaikki pelin 19 hahmoa pyörivät kaikki vuorollaan tai isoina joukkoina ruudulla niin tiuhaan, että pelaajan on vaikea edes muistaa kuka oli kukakin.

... Oikeastaan mieluummin haluaisin edistää juonta, voiko kissankorvien sovittamista skipata? Eikö, noh... sitten kokeillaan.

… Oikeastaan mieluummin haluaisin edistää juonta, voiko kissankorvien sovittamista skipata? Eikö, noh… sitten kokeillaan.

Pelin genreä voisi roolipeliä paremmin kuvata ehkä “MMORPG simulaatio”, tai jopa “MMORPGksi naamioitu visual novel” – kiitos pitkien välianimaatioiden. Roolipelien tapaan hahmonrakennus- ja kehitysmahdollisuuksia löytyy kuitenkin hahmojen varustelun muodossa: aseita, amuletteja, koruja, kilpiä ja muita esineitä löytyy isot liudat ja niitä yhdistelemällä pystyy rakentamaan itselleen parhaan tiimin. Erilaisia pukuvaihtoehtojakin löytyy… tai sitten voit pukea hahmosi uimapukuihin tai vaikka pelkkään pyyhkeeseen… koska fanservice.

Aluksi peli tuntuu tahmealta ja takkuavalta, etenkin kameran käyttö aiheuttaa verenpaineen nousua lento- ja taistelukohtauksissa. Kontrollerin jokaiselle nappulalle ja melkeinpä jokaiselle nappulayhdistelmälle on määritelty oma toimintonsa ja niiden opettelu viekin oman hetkensä. Taistelut taistellaan reaaliajassa MMORPG tyylisesti, jolloin kameran toivoisi olevan fixoitu, sillä kun taistelet viimeisenä eloonjääneenä kymmenen lohikäärmeen vihulaisjoukkoa vastaan, on ruohikko viimeinen asia mitä haluat tutkiskella.

Joo-o, kauniisti kasvaa… Onkohan Biolania vai Kekkilää?

Kun kontrolleihin pääsee sisälle, on pelin pelattavuus ihan hyvä ja hahmot tottelevat käskyjä hyvin. Kyllä se lentäminenkin loppujen lopuksi on ihan hauskaa, etenkin sen jälkeen kun korkeusrajoitus poistuu. Grafiikat (niin välianimaatioissa kuin pelitilassakin) ovat nättejä ja sopivat pelin tyyliin hyvin. Musiikki on jokseenkin mitäänsanomatonta, mutta taas toisaalta ne sopivat MMORPG henkeen. Hahmot keskustelevat toisilleen pelin aikana, kuten pelaajat keskustelisivat toisilleen moninpelissä, harmi vain, että suurinosa keskustelusta menee täysin ohi, kun itse yrittää keskittyä reaaliaikaiseen tappeluun.

Tarina moodin lisäksi, pelissä on mahdollista pelata kaverin kanssa PvP (player vs. player) otteluita kaksin tai joukkueina neljä vastaan neljä hengessä. Voit myös ottaa osaa online kampanjaan, jossa jopa 16 pelaajaa voivat yhtäaikaa jakautua 4 hengen joukkueisiin ja suorittaa tehtäviä.

Peli alkaa ”päähahmon”, Kiriton lisäksi pienellä hahmojoukolla, joka kuitenkin paisuu pelin edetessä. Voitkin valita pelattavan hahmosi 19:sta eri hahmosta, eli aiemmista pelin sarjoista poiketen, Lost Songia ei ole pakko pelata ainoastaan pelin ”päähahmolla”, Kiritolla. Jos valmiit hahmotkaan eivät iske, voit myös jonkun aikaa pelattuasi kustomoida oman hahmosi – pelin tarina kuitenkin etenee samalla lailla, kuin jos pelaaja pelaisi Kiritolla. Yllätyin myös siitä, että vaikka pelin päähahmo Kirito on miespuolinen, on tälle mahdollista valita naisvartaloinen avatar. Avatar näkyy pelissä naisena, mutta välianimaatioihin sillä ei ole vaikutusta: Kirito palaa takaisin pojaksi välianimaatioiden ajaksi.

Sword Art Online: Lost Song on ehkä enemmänkin sarjan faneille suunnattu tuotos, mutta pienellä taustatyöllä pelistä pystyy nauttimaan melkein kuka vain japani-roolipeligenren ystävä. Jos pidät MMORPG simulaatiosta reaaliaikaisine taisteluineen ja questeineen, hitaasti kehittyvästä juonesta, joka kuitenkin salakavalasti houkuttelee pelaajansa pelaamaan vielä yhden kentän, jotta saisi tietää vielä vähän enemmän, niin tämä peli voi olla sinulle.

Ei ihan, mutta sivuosuma!

Ei ihan, mutta sivuosuma!

Tiivistelmä:

+ Japaninkielinen ääninäyttely japanilaisessa pelissä on aina plussaa (jos siitä pitää).
+ MMORPG-simulaatio tuntuu uskottavalta ja välillä on hauska huomata pelikentällä vipeltäviä muita ”pelaajia”.
+ Pelissä riittää tekemistä, joten peli ei lopu ihan heti kesken.

+/- Sarjan faneille suositeltava pelikokemus. Sarjaan tutustumattomille ok japani-roolipeli.

– Kontrollit aluksi hankalia, mutta mitä pidemmälle peliä pelaa, sitä paremmin hahmoja ja pelimekanismeja oppii käyttämään.
– Kamera. Olisin toivonut kamera-asetuksiin vaihtoehtoa, jolla kameran saisi fixoitua.

Arvosana:

Ihan söpö naapurin tyttö.

Ihan söpö naapurin tyttö.

 

 

 

 

 

 

Peli saatu arvostelukappaleena Bandai Namco Entertainmentilta.