Iron Man to the rescue. Kuva: Disney Interactive Studios

Iron Man to the rescue. Kuva: Disney Interactive Studios

Alustat: PS3, PS4, Xbox One, Xbox 360, Nintendo 3DS, Nintendo Wii, Nintendo Wii U,  Microsoft Windows, iPad
Kehittäjä: Avalanche Software
Julkaisija: Disney Interactive Studios
Genre: sandbox / toiminta / seikkailu
Ikäraja: 7

Hyvä on, myönnetään: suurin syy kiinnostumiseeni Disney Infinity -pelistä olivat pelin figuurit. Ne ovat vähän niin kuin Nintendon Amiibot, mutta Disney- ja Marvel-hahmoja. Stitch, Elsa, Thor, Iron Man, Captain Jack Sparrow… Lista on lähes loputon! Disney- ja Marvel-elokuvien ja -sarjakuvien suurkuluttajana figuista kiinnostuminen oli vääjäämätöntä, väittäisin. Oli vain ajan kysymys, kuinka pitkään pystyisin vastustamaan houkutusta.

Pieniä, mutta pippurisia.

Pieniä, mutta pippurisia.

Disney Infinityn perusajatuksena on antaa pelaajalle mahdollisuus vaikuttaa mahdollisimman paljon omaan pelikokemukseensa, ja kyseessä onkin yksi sandbox-pelimoodin, eli hiekkalaatikkopelaamisen parhaista esimerkeistä. Peliä voi pelata joko Play Set -moodilla tai Toy Box -moodilla. Play Set -moodissa pelaaja käyttää tiettyyn settiin kuuluvia hahmoja yhdessä (esim. Cars, Pirates of the Caribbean) ja pelaa peliä läpinä seikkailuna, joka liittyy kyseisen Play Setin maailmaan. Samalla pelaaja saa avattua esineitä, ajoneuvoja ja erilaisia härveleitä, joita voi käyttää Toy Box -moodissa. Toy Box -moodissa pelaaja luo avoimelle areenalle oman pelinsä yhdistelemällä hahmoja sekä Play Set -moodissa avaamiaan asioita. Toy Box -moodissakin on erilaisia seikkailuja, joiden tarkoituksena on opettaa pelaajalle, mitä kaikkea lelulaatikon sisällöllä voikaan tehdä.

Herraseuraa.

Herraseuraa.

Ensimmäisen Infinityn ostin Nintendon 3DS-konsolille. Ostin Starter Packin, jossa pelin lisäksi tuli muutama figu sekä Infinity Base eli alusta, jonka kautta hahmot ladataan peliin. Pelaamisen aloittaminen oli siis helppoa, kun figuja ei aluksi tarvinnut ostaa erikseen, vaan pelaamiseen pääsi kiinni saman tien.

Tai siis, niitä figuja ei olisi tarvinnut Starter Packin mukana tulleita enempää, niillä pelasi mainiosti, mutta tuota… Jos käytän perusteluna sitä, että Infinity 1.0 alkoi olla jo alennusmyyntihintainen 2.0-version oltua markkinoilla jo kotvan, ja figujen hinta oli aika alhainen, niin onhan se hyvä syy, onhan? Yhtäkkiä, ja aivan täysin yllättäen huomasin, että figuja oli kertynyt… muutama.

Baymax ja Hiro. Kuva: Disney Interactive Studios

Baymax ja Hiro. Kuva: Disney Interactive Studios

Samaan aikaan kuitenkin haaveilin Infinity 2.0 -peliversiosta, joka sekin alkoi pikkuhiljaa siirtyä alennusmyynteihin 3.0-version tultua myyntiin (ja nyt ei mennä siihen ollenkaan, koska Star Wars ja fanitytön loputon suo). Sainkin 2.0-version syntymäpäivälahjaksi, mutta tällä kertaa Playstation 3:lle. Pelimekaniikaltaan 2.0 ei eroa 1.0-versiosta, mutta 3DS:n Infinity Basessa on tilaa vain yhdelle hahmolle kerrallaan, kun PS3-version Infinity Basen kautta pystyy lataamaan peliin kaksi hahmoa.

Kuvittelin, että 2.0-versio toisi mukanaan ehkä vähän parempaa grafiikkaa ja lisää figuja keräiltäväksi, mutta suurimman eron peliin toi konsolin vaihdos. Myöhemmin luinkin, että samalla kun Disney Infinity oli kerännyt mairittelevia arvosteluja, 3DS-versio oli melko pitkälle lytätty. Itse olen kyllä tykännyt pelata 3DS-versiotakin, mutta sen rajallisuudet johtuen Infinity Basen koosta ovat kyllä kieltämättä vähän ärsyttäviä. 2.0 toi mukanaan myös uudistuksia, joista ehkä suurimpana Toybox Games -kiekot, joiden avulla omien pelien luominen on mahdollista. Tämä ominaisuus lisäsi entisestään Disney Infinityn hiekkalaatikkomaisuutta antaen pelaajalle lisää mahdollisuuksia luoda itse oma pelikenttänsä.

Tyttöenergiaa.

Tyttöenergiaa.

Itselleni Disney Infinity edustaa todellisuuspakoa lähes parhaimmillaan. Etenkin 2.0-versiossa olen saanut kulutettua hämmästyttävän paljon aikaa mm. tapettien värien valintaan ja siihen, mihin kohtaan linnassa seuraavan huoneen rakentaisin, jotta se palvelisi vieraita parhaiten. Myönnetään, että pelimakuni on vähintäänkin hiukan lapsenomainen, mutta väitän, että Disney Infinitystä saa irti aikuisempaankin pelimenoon tottunut pelaaja. Ainoa ehkä hieman ongelmainen asia ovat ne figut. Niitä vaan kertyy. Ihan vahingossa. Olen harkinnut hankkivani niille oman vitriinin.

Saatan olla avun tarpeessa.

O' captain, my captain.

O’ captain, my captain.

Tiivistelmä:

Disney- ja Marvel-hahmoja, oma hiekkalaatikko jossa rellestää ja melskata. What’s there not to like?

HYVÄÄ:

+Figut (söpöjä kuin possut pienenä)
+Hiekkalaatikko
+Pelimekaniikka, joka on helppo oppia

EI NIIN HYVÄÄ:

-No ne figut (alkavat viedä tilaa…)
-Pelimekaniikka, joka ei toimi kaikilla alustoilla yhtä hyvin

Kuvat: Marko Kekkonen ja Disney Interactive Studios