(Kuvituksena käytetty pelin pressikuvia.)

Alustat: Xbox One ja PS4
Testattu: Xbox One
Kehittäjä ja julkaisija: Harmonix
Genre: musiikkipeli
Ikäraja: 12

Historiaa

Oli tammikuun 27. päivä vuonna 2008. EA oli vuokrannut Helsingin keskustasta Iso-Robalta treenikämpän, ja sinne minä ja joukko kavereitani menimme kokeilemaan uutta rytmipeliä. Tiesimme vain, että pelissä jokaisella neljällä bändin jäsenellä oli oma soitin (mikrofoni laulajalle, kitarat kitaristille ja basistille ja rummut rumpalille) ja pelissä oli tarkoitus leikkiä bändiä. Tarkoitus oli pelata peliä muutama tunti. Neljätoista tuntia myöhemmin juoksimme vihoviimeiseen kotibussiin täysin sielumme myyneinä.

Rock Bandin saaminen Suomeen viivästyi pelin yllättävän suuren suosion vuoksi, sillä tehtaat eivät pystyneet toimittamaan pelin soittimia tarpeeksi nopeasti koko maapallon tarpeisiin. Ostimme pelin soittimineen ulkomailta ja pelasimme sitä aina kun mahdollista. Peli piti niin paljon meteliä, että jouduimme aina odottamaan, että pääsimme jonkun sukulaisten omakotitaloon pelaamaan naapureita häiritsemättä. Vain kitaroilla pystyi pelaamaan kerrostalossa. Hankimme tietysti myös Guitar Heron kotiimme soittovimmassamme. Rock Bandin innoittamana minä ja mieheni ostimme oikeat sähkökitarat ja nykyään miehelläni on oma bändi.

Guitar Hero ja Rock Band tuottivat ulos pelejä ja lisäosia valtavaa tahtia sillä seurauksella, että ne polttivat yleisön kiinnostuksen loppuun. Activision lopetti sisällön tuottamisen Guitar Herolle vuonna 2011. Harmonix ei lopettanut Rock Bandiä, mutta lopetti uusien biisien julkaisemisen pelille. Mutta uuden konsolisukupolven myötä tuli ilouutisia: Rock Band 4 tehtäisiin!

Mikä on Rock Band

Koska Rock Band -peleistä on aikaa, oletan ettei peli ole kaikille tuttu. Aloitan siis kertomalla Rock Bandistä pelisarjana yleensä. Jos olet vanha Rock Bandin pelaaja, siirry suoraan kohtaan “Miten Rock Band 4 eroaa aiemmista”.

Rock Bandissä pelaajat muodostavat bändin, jossa jokainen soittaa eri soitinta. Peli mahdollistaa myös harmonioiden laulamisen useammalla mikrofonilla. Peli etenee siten, että pelaajat valitsevat biisin, jonka he yrittävät sitten esittää mahdollisimman oikein.

Laulajalle tulee ruudun ylälaitaan laulun sanat sekä sävelkulkua esittävä kuvaaja. Lisäksi joissain biiseissä laulajan tulee soittaa tamburiinia eli läpsyttää mikrofonia oikeaan tahtiin.
Kitaristille ja basistille tulee näytön laitoihin vähän kitaran kaulaa muistuttava alue ja sille “karttakuvio” soitettavista nuoteista. Osa nuoteista on lyhyitä (paina oikea kitaran kaulan nappi alas ja oikealla hetkellä soita nuotti strum baria napauttamalla), osa pitkiä (kuten edellä, mutta pidä kaulan nappia pohjassa pitkään) ja osa on liukunuotteja (“hammer on” ja “pull off”. Kuten lyhyt nuotti, mutta liukunuotin kohdalla riittää kun vaihtaa kaulan otetta oikeaan aikaan).
Rumpujen soittokartta näyttää vastaavalta kuin kitaralla sillä erotuksella, että rumpalin tulee lyödä oikeaa rumpua oikeaan aikaan. Lisäksi hohtavan vaakaviivan kohdalla rumpalin tulee polkea bassopedaalia.

Jokainen pelaaja valitsee biisin alussa oman vaikeustasonsa ja mitä helpommalla peliä soittaa sitä vähemmän pelaajalla on soitettavaa. Tämä mahdollistaa sen, että Rock Bandiä voivat soittaa yhdessä sekä pitkään pelanneet että ensikertalaiset. Niin pitkään kun pelaajat soittavat oikein, ääninauhalta kaikki kuulostaa oikealta. Rock Bandin varmasti parasta antia on se, että jo helpoimmalla vaikeustasolla pelaaminen luo tunteen kuin olisit maailman kovin rokkistara.

Mikä tekee Rock Bandistä niin hyvän, että kaikkien tulisi kokeilla sitä edes kerran elämässään

Rock Bandissä on parasta se, että se on aivan älyttömän hauskaa ja sitä saa tehdä kavereiden kanssa. Jos tykkäätte hoilata baarissa lempibiisejä kavereittenne kanssa, tykkäätte laulaa karaokessa, tai ilmakitaroitte vimmatusti lempibiisinne kitarasoolossa, niin teidän pitää kokeilla Rock Bandiä. En ole kohdannut vielä koskaan ihmistä, joka ei olisi pitänyt Rock Bandistä ja olen laittanut Rock Bandiä soittamaan niin alle kouluikäisen lapsen (pelin ikäraja johtuu biisien sanoituksista) kuin henkilöitä, jotka eivät ole koskaan pelanneet mitään videopelejä. Peli ei myöskään vaadi minkään instrumentin soittotaitoa, joskin laulaessa tarvitsee hieman laulutaitoa.

Rock Bandin hienous on siinä, että se on todella hyväntuulinen peli, joka haluaa, että kaikilla sen pelaajilla on koko ajan kivaa. Peleissä voi valita No fail -moodin tarvittaessa, jolloin vähän aremmatkin henkilöt ja esimerkiksi lapset voivat osallistua peliin ilman mitään paineita. Varsinkin aloittelijoille epäonnistumisen pelko luo turhan kovia paineita. Pelihän menee poikki jos bändissä joku epäonnistuu kolme kertaa tai jos häntä ei ehditä pelastaa ajoissa. Lisäksi Rock Band on ylipäänsä rennompi kuin Guitar Hero, jolla on oma vakaa fanikuntansa. Omassa vertailussani Guitar Herossa on enemmän suorittamisen makua ja sen biisivalikoima on enemmän ryppyotsaista, siinä missä Rock Band sopii erityisesti bilepelailuun ja biisivalikoima on monipuolisempi.

Rock Bandiin voi ostaa lisää biisejä netistä ja biisivalikoima onkin uskomattoman laaja. Lego Rock Bandissä, johon oli valittu erityisesti sanoitusten puolesta lapsille sopivia biisejä, on esimerkiksi Ghost Busters, joka nörttiporukalla nostaa heti bileet kattoon. Ilta päätetään tietenkin Living on a Prayeriin, joka kiekumisineen tuhoaa viimeisetkin rippeet äänihuulista. Jokaiselle laulajalle muodostuu yleensä myös omia bravuureja, joiden ympärille kehittyy omat koreografiansa ja fanipiirinsä. Oma signaturebiisini on Electric Sixin Gay Bar, jossa innostun kiljumaan villinä. Erään ystäväni esittämä Rammsteinin Du Hast saavutti jo ensiesityksellään legendaariset mittasuhteet. Ja mieheni asenne laulaessa tekee vaikutuksen kaikkiin kuulijoihin. Kaikki eivät tietenkään pidä laulamisesta syystä tahi toisesta (pelissä voi säätää sekä miten kovaa biisin alkuperäisen esittäjän että pelaajan oma laulu kuuluvat), ja eräästä ystävästäni on muodostunut oikea kitaravirtuoosi, jonka kanssa vietimme pari vuotta Rock Bandin ja Guitar Heron kitaroita useamman kerran viikossa soittaen.

Ylipäänsä Rock Band on pelisarjana uskomaton helmi videopelien joukossa. Rock Bandin myötä olen oppinut kuuntelemaan musiikkia uudella tavalla. Siinä missä ennen biisit olivat kiinteä äänimatto, nykyään voin seurata sieltä erikseen eri soittimia ja poimia niiden erilaiset sävelkulut. Pelisarjan kaikki pelit ovat myös esitelleet minulle ja ystävilleni uusia bändejä, joista osasta on tullut uusia suosikkeja. Itse pidän laulamisesta, mutta en ole juurikaan keskittynyt aiemmin biisien sanoituksiin, mikä aiheutti pieniä shokkeja kun lauloin ensimmäistä kertaa muutamia lempibiisejäni – osa niistä tippui heti soittolistoilta, muutamasta tuli entistä tärkeämpiä. Ja kuinka moni muu peli voi ylpeillä sillä, että se on innoittanut ihmiset tarttumaan oikeisiin soittimiin, opiskelemaan vapaaehtoisesti musiikin teoriaa ja perustamaan bändejä.

Miten Rock Band 4 eroaa aiemmista

Vaikka vuosia on kulunut, Rock Band 4 tuntuu ja näyttää edelleen vanhalta tutulta vaikka peruspeliä on jälleen kehitetty. Tärkeimpänä: Rock Band 4:sta voi pelata Rock Band 3:n taidoilla. Jos olette pelanneet sekä Rock Bandiä että Guitar Heroa ja vaikka pelien pelimekaniikka on samankaltainen, jostain syystä pelistä toiseen vaihtaessa kitaralla menee aina pari biisiä ennen kuin soittaminen alkaa taas sujua. Jokin ero rytmityksessä tai jotain? No, tätä ongelmaa ei Rock Band 4:lla tule verrattuna 3:een.

Rock Band 3 toi pelisarjaan bilepelaamisen eli sen, että peli soitti itse biisejä ja kuka tahansa voi hypätä mihin tahansa soittimeen lennossa. Tätä ei enää Rock Band 4:ssa ole. Sen sijaan vanha kunnon Quick play löytyy sekä uudistettu Career mode, johon minä ja testiryhmämme ihastui täysin. Siinä missä ennen Career modessa kasasit tarpeeksi tähtiä ja etenit paremmille lavoille, niin nykyään peli antaa pelaajille mahdollisuuden vaikuttaa uraansa. Aina välillä peli antaa pelaajien itse valita bändin tekemisiä. Valinnoilla on vaikutusta tarinan jatkoon ja tarinasta saataviin palkintoihin. Jokaisesta valinnasta seuraa myös jotain kommelluksia ja takapakkeja uralle. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa bändimme sai muistaakseni valita halusimmeko nukkua faniemme sohvilla vai teemmekö diilin erään eksentrisen taiteilijan kanssa ja asumme hienommin. Päädyimme taiteilijan matkaan ja voi itku niitä biisejä ja vaatteita, joita jouduimme soittamaan ja käyttämään. :’-D Career mode saattaa myös välillä laittaa pelaajat yllättävien valintojen eteen esimerkiksi kesken kaksi biisiä kestävän keikan. Yleisö saattaa pyytää näet bändiä soittamaan toivebiisin, josta bändin jäsenet joutuvat äänestämään muutaman sekunnin varoajalla. Joskus peli kertoo soitettavan bändin ja biisin nimen, mutta yleensä sen antamat vinkit ovat tyyliä: “naislaulaja” tai “80-luvun hitti”.  Bändi voi myös päättää pitää alkuperäisen valintansa, mutta biisiä vaihtamalla saa enemmän faneja. Siinä missä ennen pelasimme Career modea lähinnä Xboxin Achievementien vuoksi, nyt emme meinanneet malttaa jättää Career modea, koska tarina ja esiintyminen etenivät niin huikeisiin ja yllättäviin suuntiin.

Rock Band 4:ssa soittamiseen ja laulamiseen on tehty muutoksia, joista suurimmat saa onneksi myös pois päältä asetuksista, jolloin peli toimii kuten Rock Band 3. Pienempänä hyvänä muutoksena on se, että nykyään peli näyttää tyhjän panttina seisovalle bändin jäsenelle miten monta sekuntia menee, ennen kuin hän pääsee taas soittamaan tai laulamaan.

Suurin muutos pelissä ovat kitaroiden soolot, jotka on laitettu täysin uusiksi. Pelin kitaroiden kauloissa on sooloja varten laitettu lähemmäs kitaran runkoa toiset viisi painiketta (fretit), joita käytetään vain sooloissa. Siinä missä sooloissa ennen seurattiin valmiita nuotteja, nykyään kitaralla saa soittaa vapaasti mitä haluaa tietyin rajaehdoin. Soolo saattaa määritellä, että sinun tulee soittaa tietyssä tahdissa mitä vaan sointuja joko ylemmällä tai alemmalla kaulan frettivalikoimalla. Peli saattaa vaatia sinulta myös pitkää sointua, tiluliluttelua tai sitä, että vingutat kamalasti kammella soittamaasi pitkää nuottia. Ainakin biletilanteessa uudet soolot vaikuttivat hieman turhan monimutkaisilta satunnaisille ja varsinkin ensikertalaisille soittajille. Sen sijaan pidempään pelanneille uudet soolot tarjoavat varmasti lisää mahdollisuuksia revitellä. Uudet soolot on myös toteutettu todella hyvin siten, että pelaajalle tulee oikeasti tunne, että hän tietää mitä tekee eli soolo kuulostaa hyvältä ja ammattimaiselta.

Vasemmalla laidalla on näkyvissä kitaran soolo. Juuri nyt pelaaja saa soittaa nuotteja joko ylemmillä tai alemmilla frettinappuloilla, mutta kohta hänen tulee soittaa pitkä nuotti alemmilla freteillä. Keskellä näkyy rumpujen ja oikealla basson soittokuviot. Ylhäällä laulaja joutuu odottamaan vuoroaan vielä yhdeksän sekuntia.

Toinen muutos on se, että pelissä voi nykyään vaikeimmilla laulutasoilla laulaa vapaammin siten, että peli ei välitä osutko oikeaan nuottiin, kunhan pysyt oikeassa sävellajissa – tai jotain. Myönnän auliisti, että en osaa musiikkiteoriaa enkä terminologiaa enkä siksi osaa selittää tätä, mutta ideana on, että peli antaa hyvien laulajien laulaa enemmän omaan tyyliinsä kuin yrittäen päästä täsmälleen samaan lopputulokseen kuin alkuperäinen artisti.

Rock Band 4:ssa on erityisesti hyvää se, että peli on taaksepäin yhteensopiva edellisten osien kanssa – kunhan pysyt saman konsoliperheen sisällä. Käytännössä saat siis siirrettyä kaikki vanhat biisit tähän uuteen peliin – olettaen, että Harmonix on saanut hankittua oikeudet biisien haltijoilta. Vanhojen Rock Band -pelien biisien pitäisi tulla saataville joulukuussa, verkosta erikseen ostetut biisit ovat jo saatavilla. Valitettavasti Black Sabbathin Paranoid taitaa olla edelleen jäänyt Rock Band 1:n yksinoikeudeksi. Harmillista tosin on se, että jokainen ostamasi biisi pitää siirtää yksitellen biisikaupasta, eikä kauppa osaa aina kertoa suoraan oletko jo ostanut kyseisen biisin ennen kuin olet avannut sen kaupassa. Kannattaa siis laatia lista jo hankituista biiseistä vaikka Joulupukkia odotellessa.

Myös vanhat soittimet toimivat, mutta ainakin Xbox Onessa on muutettu liittimiä siten, että vanhat soittimet vaativat lisäosan toimiakseen, eikä kyseisiä lisäosia ole vielä saatavilla mistään. Tämän lisäksi pelin kitaroita ei myydä vielä yksittäin ilman peliä Suomen kaupoissa, joten olemme testanneet peliä vain kolmen soittajan voimin. Oletan, että kysyntä on jälleen ohittanut tehtaiden kapasiteetin. Positiivinen ongelma siis. 🙂

Niin joo, rumpujen bassopedaali, joka ennen hajosi helpoiten, on nykyään metallilla vahvistettu. Hurraa! Ja uudet kitarat antavat paremmin palautetta kuin vanhat, eikä strumbar tunnu enää niin löysältä kuin ennen. Mikrofonillamme oli ongelmia poimia tamburiinilyöntejä, joten ratkaisin itse tilanteen sanomalla “ti” mikrofoniin sen läpsyttämisen sijaan. Soittovälineistä voisi vielä lopuksi huomattaa, että kosketinsoitinta ei enää tueta. Sen sijaan pro-rumpujen ja pro-kitaroiden tuki on säilynyt.

Tiivistelmä

+ Vanha kunnon Rock Band! <3 Paras partypelisarja koskaan!
+ Loistava Career mode, jota haluaa pelata!
+ Taaksepäin yhteensopiva, vanhat biisit ja soittimet toimivat edelleen.
+ Yhdessäoloa kavereiden kanssa, hyvää musiikkia, rokkikukkokiksit,… Taivas!

– Toimitusvaikeudet
– Ei lisää peliin mitään muuta uutta kuin kitarasoolot. Toisaalta en kyllä kaipaakaan mitään uutta ja näin peli on voitu pitää taaksepäin yhteensopivana.
– Kosketinsoitinta ei enää tueta, tosin eipä sille montaa biisiäkään ollut.

Arvosana

Pakko avata hieman: Vaikka olen selvästi Rock Band -pelisarjan fani, tämä arvosana koskee vain tätä peliä. Mietin olisinko antanut Rock Band 4:lle “vain” neljä nörttityttöä, sillä se ei tuo juuri mitään uutta pelisarjaan. Mutta katsoessani Nörttityttöjen arvosteluasteikkoa, jossa todetaan, että viisi nörttityttöä kuuluu antaa pelille, joka jokaisen pitäisi kokea, ja joka tulee jättämään merkkinsä pelikulttuuriin, en voi olla antamatta pelille täysiä pisteitä. Olen pelannut uskomattoman hyviä pelejä, mutta mikään koskaan ja missään ei ole muuttanut elämääni yhtä paljon kuin Rock Band. Ehdottomasti viisi nörttityttöä.

*****

Peli on arvostelijan itse hankkima.