Eduskunta saa vielä vääntää jonkin aikaa tasa-arvoisesta avioliittolaista kun Aito avioliitto -kansalaisaloite sai kerättyä tarpeeksi kannatusilmoituksia viime kuussa. Organisaatio rummuttaa vahvasti miehen ja naisen välistä avioliittoa perustellen sen olevan parasta lapsille. Organisaation sivuilta löytyy myös asiaan liittyviä tutkimuksia, joista eniten huomiota on saanut Paul Sullinsin tutkimus (aidon avioliiton tekemä suomennos, alkuperäinen teksti täältä), joka julkaistiin alkuvuodesta 2015. Tutkimuksen tuloksissa todetaan biologisten vanhempien avioliitossa kasvaneiden lasten olevan paljon tasapainoisempia kuin samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä. Nyt halusin tietää, onko tässä tutkimuksessa jotain perää ja miten se on tehty. 

Ensin lyhyesti tieteellisten paperien uskottavuudesta.

5129607997_660a65a1fc

Kuva via futureatlas.com https://www.flickr.com/people/87913776@N00

Nykyään netistä löytyy tietoa tukemaan varmasti ihan mitä vaan väitettä. Kuitenkin kuka vain voi laittaa juttunsa kauniisiin kehyksiin ja tehdä sille hienon asettelun. Tämä ei vielä tee jutusta yhtään sen oikeampaa, mutta toimii helposti asiasta vähän tietäviin ihmisiin. Myönnetään, että huijareista tulee päivä päivältä myös tehokkaampia ja uskottavampia, joten todellisen tiedon löytäminen netistä vaikeutuu päivä päivältä.

Hyvä esimerkki tulee muutaman vuoden takaa julkaisusta, jossa tutkija kyllästyi saamaansa spämmiin eräältä julkaisulta, eikä päässyt mitenkään pois sen sähköpostilistalta. Tätä varten tutkija päätti lähettää lehdelle vanhan, vuonna 2005 kirjoitetun vitsiartikkelin, jossa ei toistu mitään muuta kuin  “Get me off Your Fucking Mailing List”. Artikkeli sai tutkijan hämmennykseksi hyvät arviot ja se olisi julkaistu lehdessä, jos tutkija olisi suostunut maksamaan siitä 150 euroa. Siis artikkeli, jossa ei lue mitään muuta kuin tuo sama lause uudelleen ja uudelleen. Siispä, jos mitä vain saa läpi tieteellisen näköisiin julkaisuihin, mistä maallikon pitäisi erottaa oikea tutkimustieto roskajulkaisusta?

Hyviä tapoja arvioida tieteellisen tutkimuksen uskottavuutta on useita, joista esittelen muutamia. Katsotaanpa, miten nämä pätevät Sullinsin tutkimukseen, joka julkaistiin lehdessä British Journal of Education, Society & Behavioural Science. 

Jokaisella kunnollisella tieteellisellä lehdellä pitäisi olla oma impact factor eli vaikuttavuuskerroin, joka kertoo kuinka paljon lehden juttuihin viitataan muissa julkaisuissa. Käytännössä mitä isompi luku on, sitä parempi. Alakohtaisia vaihteluja toki on, mutta luvun pitäisi olla isompi kuin yksi. Kyseiseltä julkaisulta, jossa paperi on julkaistu ei löydy tätä lukua, joka on käytännössä tärkein tieteellisen lehden meriitti mitä olemassa on. Oikeastaan kyseisen lehden omaa nettisivua ei edes löydy, vaan nettisivuna toimii Sciencedomain International -niminen sivusto. 

Kirjoittajia tällä paperilla on vain yksi, itse Sullins. Laajoissa tutkimuksissa kirjoittajia on usein useampia, joista kukin tekee oman osuuden julkaisun eteen ja täten myös arvioi toistensa työtä. Tällä artikkelilla on vain yksi kirjoittaja, joten kirjoittajan tausta on helppo tarkistaa. Kirjoittaja on itse taustaltaan pappi ja toimii tällä hetkellä professorina Catholic University of Americassa. Yleensä tieteelliseen tutkimukseen tutkijan tausta ei saisi vaikuttaa tietenkään millään tavalla, mutta kyseisessä tapauksessa kirjoittajan tausta tulee ilmi jo hyvin selkeästi. Tutkijaa googlatessa ei myöskään tule esiin oikein kunnollista tutkijan CV:tä tai profiilia, josta voisi päästä tutustumaan tutkijataustaan. Muutamia nettisivuja kyllä löytyy.

2349630643_712c43496b

Usein kanssakirjoittajilla voi olla paljon kommentteja ja monet tutkimuspaperit näyttävätkin olevan pelkkää punakynää vielä artikkelin työstövaiheessa.

Kirjoittajan yliopisto on myös hyvin aatteellisesti värittynyt yliopisto. Yliopisto on avoin kaikille, mutta silti 84 % sen opiskelijoista on katolilaisia. Yliopiston on perustanut itse paavi ja paavit ovat vierailleet siellä säännöllisesti. Tutkimustuloksissa kirjoittajan oma motivaatio ja tausta pitäisi olla itse tutkimukseen vaikuttamaton asia. Sullinsilla on kuitenkin muitakin jotenkin kyseenalaisia tutkimuksia, joissa selkeästi tulee ilmi jo kirjoittajan oma arvomaailma. Viimeisimpiin tutkimuksiin sisältyy mm. tutkimus siitä, että naiset, jotka ovat peräisin ei-perinteisestä avioliittoperheestä (eli esimerkiksi avioerolapsia), omaavat seitsenkertaisen “riskin” olla elämänsä (14-44 vuotiaina) aikana kahdessa tai useammassa avoliitossa. Tutkimus itsessään jo kuulostaa täysin järjettömältä: miksi tätä pitäisi edes tutkia? Kuitenkin selvitys on tehty Marriage & Religion Research Instituten alle, jossa Sullins toimii vierailevana tutkijana (visiting fellow). 

No, sitten itse tutkimukseen, jota nyt useammassa eri maassa on käytetty perusteena vastustamaan tasa-arvoista avioliittoa. Tutkimus on peräisin kansallisesta terveystutkimuksesta (National Health Interview Survey (NHIS), jonka data on kerätty vuosina 1997-2013. Sullins arvioi tässä 512 samaa sukupuolta olevien parien lapsia. Tutkimuksessaan hän toteaa, että näiden parien lapsilla on todettu enemmän vaikeuksia niin tunne-elämässä kuin psyykkeessä (emotional problems) kuin perinteisessä avioliitossa kasvaneilla vanhempien biologisilla lapsilla. Tästä Sullins vetää johtopäätöksen, että samaa sukupuolta oleville pareille ei pitäisi antaa avioliitto-oikeutta, koska se samalla vaikuttaa näiden lapsiin.  

Ensimmäinen oletusvirhe, joka tutkimuksessa tehdään on oletus avioliitosta. Tarkkailujaksoon kuuluneista 512 parista vain hyvin harva oli itseasiassa naimisissa ihan jo senkin takia, että avioliitto on tullut mahdolliseksi myös samaa sukupuolta oleville pareille Amerikassa vähitellen. Tutkimus ei siis itsessään kerännyt tietoja samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Käytännössä lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet liitot ovatkin olleet avoliittoja.

Tutkimuksessa on huomioitu joitain taustamuuttujia kuten rotu ja asuinpaikka, mutta tärkeimmät taustamuuttujat on sivuutettu kokonaan. NHIS:n tiedoista käy ilmi, että näissä sateenkaariperheissä eläneistä lapsista monilla oli kyllä biologinen side toiseen vanhemmista. Tutkimuksista ei kuitenkaan käy ilmi, onko lapsi saatu toisessa suhteessa, jonka jälkeen on erottu ja muutettu samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa avoliittoon. Tämä onkin koko tutkimuksen tärkein kysymys. Tutkimuksessa verrattiin näistä sateenkaariperheistä olevia lapsia perheisiin, joissa oltiin oltu naimisissa koko lasten elämän ajan. Todellisuudessa hyvin suurella todennäköisyydellä monien sateenkaariperheiden taustalla on ollut ensin toinen suhde, jossa lapsi on syntynyt, minkä jälkeen erotilanne on vaikuttanut lapseen henkisesti. Tutkimuksessa ei verrattu avioerolapsia ja sateenkaariperheiden lapsia keskenään.

Sullins myös toteaa, että yhden vanhemman perheissä kasvaneissa lapsissa todettiin kaksi kertaa vähemmän henkisiä vaikeuksia kuin samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä. Kuitenkin tutkimus jaksaa kertoa myös siitä, kuinka samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä on neljä kertaa suuremmat riskit henkisiin vaikeuksiin kuin biologisten vanhempien kanssa kasvaneilla lapsilla. Tutkimus ei puutu millään tapaa siihen, että yhden vanhemman perheissä havaittiin huomattavasti enemmän henkisiä ongelmia, mutta silti Sullins pitää adoptiota yhden aikuisen perheeseen kuitenkin täysin mahdollisena. Eli jos olet sinkku ja haluat lapsen, tämä on ok, mutta heti jos kuvioihin astuu toinen samaa sukupuolta oleva aikuinen, homma pitää kieltää.

Sullins vetää kuitenkin tästä taustamuuttujat unohtaneesta analyysistä johtopäätöksen, jonka mukaan lapset tarvitsevat omat biologiset vanhempansa, jotta heistä voi kasvaa henkisesti tasapainoisia ihmisiä. Tämä oletus jo itsessään loukkaa oikeastaan kaikkia adoptiolapsia, joista kuitenkaan Sullins ei sano sanaakaan. Jos tutkii henkilön taustatietoja enemmän, huomaa Sullinsin itsensä omaavan kaksi adoptiolasta.

Johtopäätös, jonka koko tästä tutkimuksesta voi vetää on oikeastaan se, että tutkija osasi käyttää tilastoja hyödyksi ja etsiä sieltä ne asiat, jotka halusikin etsiä. Tutkimus on saanut laajaa huomiota Aito avioliitto -kampanjoissa ympäri maailmaa, koska se tukee kampanjoijien käsitystä perheestä. Ainoa argumentti, jolla miehen ja naisen välistä avioliittoa yritetään enää puolustella liittyy lapsiin ja niiden hankkimiseen; todetaan fakta, että kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä eivät voi hankkia yhteistä jälkeläistä. Tämä liittyy kuitenkin biologiaan, eikä oikeastaan mitenkään ihmisen määrittelemiin kulttuurillisiin käsitteisiin, kuten avioliittoon.

On myös olemassa tutkimuksia, joiden mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä lapsista kasvaa hyvinkin onnellisia ja terveitä. Yksi viimeisimmistä tutkimuksista saa hyvin erilaisia tuloksia verrattuna Sullinsin tutkimukseen ja toteaa lapsien kasvavan onnellisina samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä. Koko tutkimukseen voi tutustua täällä. Vertaillaanpa tätä äkkiä Sullinsin tutkimukseen.

  • Tutkimus on julkaistu BMC Public Health lehdessä, jonka impact factor löytyy heti sivun ylälaidasta sivun avatessa.
  • Tutkimuksella on yhteensä viisi kirjoittajaa, jotka ovat taustaltaan kolmesta eri tutkimusorganisaatiosta ja kahdesta eri yliopistosta. Tutkimusorganisaatiot ovat tunnettuja yliopistoja (Univeristy of Melbourne)
  • Kirjoittajilta löytyy research gatesta (eli tutkijoiden linkedinistä) CV ja julkaisulista (esimerkiksi ykköskirjoittajan profiili, josta näkee kyseessä olevan suhteellisen nuoren tutkijan (8 tieteellistä julkaisua) sekä kakkoskirjoittajan profiili, josta huomaa kyseessä olevan kokeneen tutkijan (321 tieteellistä julkaisua)

Mikään ei tässä vaiheessa herätä hälytyskelloja siitä, että tutkimuksessa olisi jokin asia pielessä kuten Sullinsin tutkimuksen kanssa jo alusta alkaen kävi. Valitettava faktahan on, että nykyään enenevissä määrin roskajulkaisut saavat näkyvyyttä, etenkin kun ne naamioidaan näyttämään hyvin samalta kuin tunnetut vertaisarvioidut julkaisut.
Ehkä yksi tärkeimmistä asioista tätäkin tutkiessa oli jälleen lähdekriittisyys ja se, miten oikeasti vaikeaa on nykyään erottaa todellista ja tekaistua tietoa. Internetin alkuajoista alkaen onkin käytetty hyödyksi ihmisten hyväuskoisuutta ja harva alkaa selvittää jokaisen lukemansa uutisen alkuperää ja todellisuutta. Tätä kuitenkin pitäisi oppia tekemään enemmän. Ehkä joskus vielä selaimeen saa laajennuksen, joka osaa tunnistaa tiedon alkuperän ja kertoa, miten luotettavasta lähteestä on kyse. Tätä hyvin epätodennäköistä tulevaisuutta odotellessa pitää vain muistaa vanha totuus: “Kaikki, mitä internetissä lukee ei ole totta.”. Luulisi, ettei tätä tarvitsisi enää kertoa.