Kun nörttityttöjen eräs isoimmista fanituksen kohteista, Benedict Cumberbatch, julisti seuraavaksi isoksi urakakseen Uusi Sherlock -sarjan ja muiden isojen elokuvaproktien välissä teatteriklassikko Hamletin, fanikunnan innostus tuntui hyppäävän yhden vaihteen yli. Lontoossa isossa Barbican-teatterissa esitettävän produktion liput tulivat myyntiin elokuussa 2014  – poikkeuksellisen aikaisin, eli yli vuotta aiemmin ennen ensimmäistä näytöstä. Valtava määrä lippuja meni silti kaupaksi historiallisen nopeasti alle päivässä. Itse asiassa Sonia Friedmanin Hamlet-tuotanto on Lontoon teatterihistorian nopeimmin loppuunmyyty produktio.

Hamlet sinänsä näytelmänä ei erityisiä esittelyjä kaipaa. Shakespearen eräs pääteoksista vilisee meemikelpoisia repliikkejä ja tuttuja kohtauksia. Selityspelissä näytelmän voisi elehtiä vain poseeraten pääkallo kädessä. Suosituksi näytelmä tuli jo heti ensi-iltansa jälkeen 1600-luvun alussa pysyen teattereissa edelleenkin suosittuna tuotantona.

 

 

Näytelmän nimikkohenkilön rooli on ammattinäyttelijän tulikoe, debyyttitanssi uskottavaksi vakavaksi näyttelijäksi. Eräs näytelmän viehätyksistä on myös tulkintojen muunneltavuus ja monipuolisuus. Paitsi että Hamletin motiivit voivat vaihdella produktiosta toiseen, myös tapahtumapaikkaa ja -aikaa voi veivata melkein minne tahansa. Edellisiä tunnettuja Hamletin esittäjiä ovat teatterissa olleet muun muassa David Tennant, Rory Kinnear, sekä Jude Law; elokuvaversioissa tunnetuimpia Shakespeare-tulkkeja ovat olleet ehdottomasti Lawrence Olivier ja Kenneth Branagh (molemmat ovat tietenkin esittäneet Hamletin roolia myös teatterissa). Teatterilegenda Sarah Bernhardin mukaan Hamletia tulisi näytellä aina nainen, eikä hän ole Hamletin ainoa naistulkitsija: Maxine Peaken (2014) lisäksi Hamletia on näytellyt esimerksi Asta Nielsen vuonna 1920 tehdyssä tanskalaisessa elokuvassa. Erikoisemmasta päästä sovituksia on ehdottomasti ainakin Aki Kaurismäen elokuva Hamlet liikemaailmassa (vuodelta 1987), sekä Michael Sheenin näyttelemä psykoanalyyttinen versio mielisairaalassa riutuvasta Hamletista (ensi-ilta Lontoossa Young Vic -teatterissa vuonna 2011).

No niin, miten sitten Suomesta innostuttiin lähtemään ulkomaille yhden Hamletin takia? Benedict Cumberbatch oli haastatetteluissa monesti ennen näytelmän julkistamista maininnut tahtovansa näytellä vihdoin Hamletia, joten kun keväällä 2014 produktion teatteri, tuottaja, ohjaaja ja päänäyttelijä varmistettiin, alkoi supina ja reissujen suunnittelu myös omassa nörttikuplassani. Hetki olisi mainio nähdä Cumberbatch näyttelemässä elokuvaroolien ja Uuden Sherlockin kuvauksien välissä, olla kerrankin samassa talossa fanituksen kohteensa kanssa. Moni teatterista enemmän kiinnostunut tuttava kuitenkin tuntui suunnittelevan heti useamman palasen haukkaamista ”hamletbatchista” kuin vain yhden näytöksen. Turboboostille asetettu teatteriturismi, ulkomaille yhden näytelmän perässä lähteminen (saati useamman näytöksen ahmaisu) vaati parempaa selitystä.

Pyysin joukkiolta somen kautta tutuilta teatterinörtteiltä vastausta tämän Barbicanin Hamlet-version viehätykseen. Kolme heistä pystyi vastaamaan teatteririentojen sivussa sähköpostitse kysymyksiini yleisesti teatterissa käymisestä, omasta nörtteilystään ja Hamletista.

Aloitetaan ensin perusteilla, eli haastattelemani teatterin puoliammattilaiset ovat:

Katri: vähän varttuneempi naisimmeinen Pirkanmaalta. Tällä hetkellä teen vielä (kesä)työkseni pihahommia, mutta lokakuun puolivälistä alkaen etsin taas jotain “oikeaa” työtä. Katrilla on myös teatteriblogi, Paljon melua teatterista: http://paljonmeluateatterista.blogspot.fi/

Lea: varhaiskeski-iän hujakoilla, arkisin juristin hommissa.

Yamiska: 27, eläintenhoitajaopiskelija.

 

Kuinka innokkaita teatteriharrastajia tai teatterinörttejä olette, kuinka usein käyt teatterissa?

Katri: Tunnen todellakin olevani teatterinörtti eli käyn katsomassa esityksiä aina kuin kalenteri tai kukkaro antaa myöten. Viime vuonna himpan vajaa 160 esitystä, tänä vuonna se mennee rikki, nyt on kasassa jo 117 esitystä. Luvussa on toki mukana myös ooppera, baletti, sirkus ja tanssikin perinteisen teatterin lisäksi. Nyt syksyllä käyn katsomassa keskimäärin 3-5 esitystä viikossa. Käyn katsomassa teatteria ihan laidasta laitaan.

Viime aikoina olen koittanut laajentaa perspektiiviä tutustumalla monipuolisesti tanssiteoksiin baletista nykytanssiin. Oopperoita menee ehkä 2-4 vuodessa. Musikaaleja en ole nähnyt kauhean paljon, joten sitäkin puolta koitan petrata kovasti. Ja sirkusta! Käyn katsomassa niin harrastajateatteria kuin ammattilaisiakin. Paljon Tampereella, mutta tosi paljon myös pääkaupunkiseudulla. Teen lisäksi pistokeikkoja maakuntateattereihin. Tänäkin vuonna olen retkeillyt Imatralla, Kotkassa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Jyväskylässä, sekä Seinäjoella. Käyn myös paljon Lontoossa katsomassa esityksiä. Olen hyvin kaikkiruokainen, mutta Shakespeare on yksi ehdottomia suosikkejani.

Lea: Olen valikoivasti teatteriharrastaja. Suomessa käyn katsomassa lähinnä musikaaleja, ajoittain muutakin kiinnostavaa.  Silloin kun jotain mielenkiintoista pyörii teatterissa, saatan käydä usean kerran kuukaudessa; joskus taas on monen kuukauden tauko. Teatterissakäymiseni keskittyy lähinnä Lontooseen.

Yamiska: En voi sanoa olevani mikään suuri teatteriharrastaja, enemmän tulee käytyä elokuvissa. Ihan parina viime vuonna on kuitenkin kiinnostus kasvanut. Vuodessa tulee käytyä vain pari kertaa, jos ollenkaan. Yhtenä syynä tosin lippujen korkeampi hinta ja se oma laiskuus seurata, mitä olisi tulossa, kun yleensä tajuan kaiken liian myöhään, ja siinä vaiheessa ovat jo aikalailla loppuunmyytyjä. Ja sen verran vaadin tasoa istumapaikalta, että sinne kaikkein takimmaiselle hattuhyllypaikalle en mene. Ei ole mitään suosikkityyppiä, aika semmoinen anything goes.

 

Siirrytäänpä sitten itse näytelmään – eli miksi juuri tämä Hamletin versio piti nähdä?

Katri: Monestakin eri syystä. Koska se on Shakespeare. Ja toki myös Cumberbatchin takia.

Lea: Pyrin näkemään kaikki “tärkeät” Lontoon Shakespeare-produktiot. Ilman Cumberbatchiäkin olisin siis käynyt tämän katsomassa. Cumberbatch-fanina tämän näkeminen oli kuitenkin täysin välttämätöntä!

Yamiska: Pakko se on myöntää, että suurin syy oli Cumberbatch. Hamlet kuitenkin on suosikkini Shakespearen näytelmistä, joten siitäkin syystä oli syitä lähteä.

 

10174550015_9d15491db2_z

Hamlet by Beggarstaff Brothers, 1894 (From Flickr user MCAD Library, Creative Commons license CC BY 2.0)

Miten tuttu Hamlet on teille näytelmänä ja muina adaptaatioina?

Katri: On erittäin tuttu, olen nähnyt siitä lukuisia versioita niin teatterissa kuin elokuvaversioinakin. Ei ole mikään suosikki-Shakespearen näytelmäni tosin kyllä. Eikä edes top-5 joukossa. Nippa nappa saattaa mahtua top 10, mutta en siitäkään ole ihan varma.

Lea: Teatterissa kumma kyllä en ollut nähnyt – kaikki viime vuosien versiot ovat syystä tai toisesta menneet ohitse. Elokuvana olen kuitenkin nähnyt Branaghin ja [Mel] Gibsonin versiot, ja Tennantin teatteriversio löytyy DVD:nä. Säästän sen katsomisen kuitenkin johonkin erityiseen hemmotteluhetkeen. Näytelmän olen lukenut useaan kertaan ja lisäksi erinäistä sitä selittävää kirjallisuutta. Muita Shakespearen näytelmiä olen nähnyt lukemattomia.

Yamiska: Aiemmin olen nähnyt pari elokuvaversiota Hamletista ja on tullut myös luettua sekä suomeksi että englanniksi. Muutama muukin Shakespearen näytelmä on tullut nähtyä tai luettua muodossa tai toisessa.

 

Miltä sitten lopullinen tai näkemäsi versio vaikutti?

Katri: Aika ristiriitaiset fiilikset. Siinä oli paljon hyvää, mutta myös paljon ei-niin-hyvää. Hyvin massiivinen ja mahtipontinen monessakin mielessä. Toki Barbicanin lava on jättimäinen, kuten koko teatterikin, joten lavastuksen ja muun pitää olla isoa. BC oli todella hyvä, mutta esitys oli kokonaisuutena aika epätasainen. Osa muista näyttelijöistä ei ollut lainkaan niin hyviä kuin tämän tason produktio olisi vaatinut. Olen ehkä hieman viisaampi seuraavan esityksen jälkeen. Mua ei oikeastaan häirinnyt se, että kohtauksia oli siirrelty ja rakennetta muutettu. En ole vielä tarkemmin analysoinut itselleni, miksi tämä ei herättänyt minussa tunteita. Hyvä näytelmä saa yleensä aina aikaan reaktioita; iloa, surua, liikutusta. Ja usein itkenkin, joko ilosta tai empatiasta. Mutta nyt ei semmoista liikutusta tapahtunut lainkaan. Istuin 2. rivin keskellä, eli paikalla mihin kirjaimellisesti hiki roiskui Hamletin tukasta. Puvustus ja lavastus olivat hienoja, jos kohta aika mahtipontista.

Lea: Tämä versio: ymmärrän hyvin, miksi se on saanut kovin ristiriitaisia arvioita. Se on visuaalisesti aivan typerryttävä – upea lavastus, äänityö ja valaistus. Ohjauksen osalta taas olen lähinnä hämmentynyt. Odotin jotain aivan uraauurtavaa ja tyrmäävän kekseliästä luomusta, mutta koin sen kuitenkin oudon tavanomaisena ja staattisena ja jopa tylsänä ohjauksen kannalta. Päänäyttelijät taas ovat hienoja; Cumberbatch on henkeäsalpaava, ja toinen suosikkini Ciarán Hinds on majesteettinen ja uhkaava – täydellinen vastinpari Cumberbatchin vihaiselle energialle. Cumberbatch todella panee itsensä täysillä likoon: näkee, että näytteleminen on hänen intohimonsa. Olin ehtinyt vähän kyynistyä hänen uransa viimeaikaisten käänteiden vuoksi, mutta Hamlet on taas palauttanut uskoni hänen uskottavuuteensa näyttelijänä.

Yamiska: Myönnän, että en ehkä ole täysin kriittinen kun sanon näin, mutta pidin näytelmästä erittäin paljon enkä löydä siitä mitään moitittavaa. Näyttelijät tekivät kaikki upeaa työtä, lavastus oli erittäin vaikuttava ja oli todella ajaton kuten mainoksissakin sanottiin. Alkuun yritin sijoittaa tapahtumia tietylle aikakaudelle puvustuksen ja rekvisiitan avulla, mutta eihän [siitä] mitään tullut.

 

Liput produktioon menivät pääosin yhdessä päivässä. Miten stressaavaa tai vaikeaa omien lippujen hankkiminen oli?

Hamletin mainosjuliste (kuva: Barbican)

Katri: Ei oikeastaan. Mulla oli Barbicaniin Red-tason jäsenyys, joka takasi sen, että liput sai hankittua aika kivuttomasti. Toki virtuaalijonossa meni aikaa n. 1,5 tuntia. Ostin alunperin itselleni liput viiteen esitykseen (maksimimäärä oli 6, mutta seuralaiselle piti ottaa yhteen myös), mutta möin sitten nyt alkusyksynä niin Press Night -lipun kuin yhden toisenkin. Oli se pahin huuma haihtunut, ja totesin että 3 kertaa riittää varsin hyvin. Ja nähtyäni esityksen totesin olleeni ihan oikeassa!

Lea: Totta kai stressasin lippujen hankinnan suhteen; ensimmäinen ajatus, kun Cumberbatchin suunnitelmat näytellä Hamletia tulivat julki, oli, etten ikinä onnistu saamaan siihen lippua. Hankin Barbicanin jäsenyyden lippujen ennakko-ostomahdollisuuden vuoksi, mutta toisaalta käyn Barbicanissa paljon muutoinkin, joten en pitänyt sitä suurena uhrauksena, ja olen käyttänyt jäsenyyttä myös paljoon muuhunkin. Lippujen tullessa myyntiin satuin olemaan Lontoossa, ja siellä kyllä stressasin internet-yhteyden toimimista ja suurta jonotusnumeroani. Jonotin kolme tuntia, mutta onnistuin saamaan erinomaiset paikat haluamiini näytöksiin.

Yamiska: Lippujen hankkimisessa ei oikeastaan ollut ongelmia. Facebookissa eräässä ryhmässä yksi jäsen kyseli, josko joku haluaisi ostaa Barbicanin punaisen jäsenyyden puoliksi ja itse tartuin heti tarjoukseen. Maksoin puolet hänelle ja hän osti jäsenyyden. Sitten Facebookin välityksellä jännitettiin molemmat, minkä jonotusnumeron hän saa kun liput tulivat myyntiin. Kävi tuuri ja numerona oli 135. Saatiin hyvät paikat ja sitten sovittiin siinä samalla, että varataanpa seuraavallekin päivälle liput toiselta riviltä. Sen jälkeen osoitettiin myötätuntoa niitä kohtaan, joiden edellä jonossa oli se 30 000 ihmistä.

 

Näkyikö näytöksissä tuttuja?

Katri: Samassa esityksessäkin taisi olla joku, mutta se selvisi vasta jälkikäteen. Barbican on niin massiivinen paikka, että tuttuun vahingossa törmääminen on aikamoista onnenkauppaa! Suomestakin on iso joukko, jotka ovat käyneet katsomassa.

Lea: Moni Twitter-tuttava on käynyt katsomassa esityksen, ja lähes jokaisessa näkemässäni esityksessä on ollut joku tuttu paikalla.

Yamiska: Paria päivää ennen kuin lähdin sitten matkalle selvisi, että Lontoossa asuva ystäväni kera yhteisen tuttavamme olisi menossa samaan näytökseen. Treffasin sitten heidätkin ennen kuin näytös alkoi.

 

Oletko muuten menossa katsomaan Hamletin vielä kerran NT Liven elokuvateatteriesitykseen?

Katri: En ole menossa, koska olen molempien esitysten aikaan – yllätys yllätys – teatterissa. Tosin Lontoossa, että sikäli ehkä anteeksiannettavaa. Menisin silti mielelläni katsomaan, koska NT Livet antavat aina erilaisen kokemuksen kun esitys elävänä. Lähikuvat, monella eri kameralla kuvatut otokset jne. Olen tosi monta National Theatren esitystä nähnyt paikan päällä livenä ja sitten leffateatterissa vielä NT Livessä, ja kumpikin on hieno elämys!

Lea: Menen katsomaan Hamletin myös NT Livessä. Vain yksi kerta kuitenkin onnistuu, koska toisen aikana olen Lontoossa toipumassa viimeisestä live-esityksestä. Menisin katsomaan sen tasaisin väliajoin vaikka kuinka monta kertaa, jos se olisi mahdollista.

Yamiska: Olen menossa katsomaan Hamletin Finnkinon molempiin esityksiin. Pakkohan se on nähdä useamman kerran, varsinkin kun nämä livenä nähdyt kerrat olivat molemmat preview’ta.

 

Lontoo on siis selvä teatterinörtin mekka. Miltä kuulostaisi Suomessa joku Hamletin tasoa vastaava esitys, kävisitkö katsomassa senkin useampaan kertaan? Ja miksi käydä katsomassa sama näytelmä moneen kertaan jopa ulkomailla?

kobna_holdbrook_smith_18092015

Katri Laertesin, eli Kobna Holdbrook-Smithin kainalossa Barbicanin stage doorin edessä (kuva: Katri Leikola)

Katri: Olen käynyt katsomassa lukuisia näytelmiä monta kertaa. Joskus siksi kun en ole ihan varma ekalla kerralla onko esitys hyvä, loistava, huono vai mitä. Joskus siksi kun se vaan on niin sairaan hyvä! Joskus siksi kun siinä on joku suosikkinäyttelijäni (joita on Suomessakin valtava määrä). Milloin mistäkin syystä.

Kävin katsomassa Tukholmassa Jesus Christ Superstar -musikaalin neljä kertaa vuoden aikana tässä pari vuotta sitten. Ja Lontoossa olen käynyt nyt useamman vuoden ajan monta kertaa vuodessa. Viime vuonna muistaakseni 7 vai 8 kertaa. Okei, osa on lomareissuja muualle Britteihin, mutta koitan niidenkin yhteyteen tunkea jokusen esityksen jossain. Mutta toki enin osa esityksistä on Lontoossa. Ymppään reissulle aina maksimaalisen määrän esityksiä, eli nytkin viime reissulla syyskuussa olin 5 päivää perillä ja sain siihen mahdutettua 8 näytelmää.

Teatterissa on se upea puoli verrattuna esimerkiksi elokuvaan, että koska se on livetapahtuma, niin siinä on jokainen esitys potentiaalisesti erilainen. Eli riippuen illasta, yleisöstä, esiintyjien fiiliksistä jne. Musta on parasta käydä katsomassa esitystä ihan alussa, esimerkiksi jo ennakkojen aikana, tai ensi-illassa, sitten jossain puolivälissä ja vielä loppuvaiheilla. Näin näkee tosi hyvin miten esitys muuttuu ja elää ja kasvaa. Elokuva on staattinen ja aina samanlainen (ainakin siihen asti kun tulee Director’s Cut!).

Lea: Totta kai kävisin katsomassa myös Suomessa monta kertaa. Täältä vain on kovin vaikea löytää mitään sellaista miehitystä, joka kiinnostaisi tarpeeksi. Olisin ilman Cumberbatchiäkin käynyt katsomassa Hamletin useamman kerran, mutta toki hänen näkemisessään noin kahden metrin päästä on erityinen säväys. Käyn katsomassa kaikki vähänkään kiinnostavat näytelmät vähintään kaksi kertaa: ensimmäinen kerta on yleistä teokseen tutustumista ja toinen on siitä kunnolla nauttimista varten. Jos kyseessä on jokin erityisen sykähdyttävä produktio, haluan ahmattina kokea sen uudelleen ja uudelleen. On kiinnostavaa myös seurata, muuttuko näytelmä lainkaan sen elinkaaren aikana.

Käyn Lontoossa nimenomaan teatterimatkoilla muutaman kerran vuodessa. Tungen ne niin täyteen teatteria kuin mahdollista, eli siis viikon aikana käyn useana päivänä katsomassa sekä päivä- että iltanäytöksen (eri näytelmistä kuitenkin!), ja jokaisena iltana teatterissa. Rakennan matkat sen ympärille, milloin kaupungissa esitetään jotain erityisen mielenkiintoista. Pyrin näkemään kaikki lempinäyttelijöideni produktiot sekä muut merkittävät esitykset.

Yamiska: Voisin hyvinkin käydä myös Suomessa samaa näytelmää katsomassa useamman kerran, riippuu ihan mistä näytelmästä/näyttelijöistä on kyse. Yleensä syy katsoa jokin useampaan kertaan on minulla se, että haluan todella painaa esityksen mieleeni, kuten oli myös Hamletin kohdalla. Parin musikaalin takia olen käynyt [ulkomailla], tarkemmin Les Miserables ja The Lion King, molemmat, jotka olin halunnut nähdä jo vuosikaudet. Muuten ei kyllä tule teatterin takia lähdettyä. Toki saatan jollekin reissulle varata myös teatterikäynnin.

 

Hamletin rakenne kuulemma muuttui jonkin verran näytösten kuluessa. Huomasitko jotain erityistä?

Katri: Seuraavat kerrat [nähdä näytelmä] ovat vasta edessäpäin.

Lea: Näin aivan ensimmäisen Hamlet-esityksen, jossa oli useita kohtauksia, joita on sittemmin muutettu. Tärkeimpänä tietysti “To be or not to be”, joka ensimmäisessä versiossa aloitti koko esityksen, mutta joka on sittemmin siirretty myöhemmäksi. En pitänyt yksinpuhelun sijoittamisesta alkuun LAINKAAN – koin sen erikoisuudentavoitteluna ja pyrkimyksenä luoda jotain “radikaalia” näytelmän sujuvuuden ja järkevän etenemisen kustannuksella. Katsoja ei vielä tuossa vaiheessa tiennyt, miksi Hamletilla oli ko. ajatuksia, joten sen sijoittamisessa alkuun ei ollut järkeä. Koin, että yleisöltä vietiin tilaisuus odottaa ko. puhetta, ja sen jälkeen seurasi pelkkää antikliimaksia. Ja kun koko näytelmä siis oli tuossa vaiheessa vielä edessä, se ei todellakaan ollut järkevä ohjauksellinen ratkaisu. Onneksi se nopeasti siirrettiin siitä pois. Kyseisen kohtauksen lisäksi on ollut useita pienempiä kohtauksia, joita on muutettu – esimerkiksi alunperin Haudankaivaja asetti haudasta nostamansa pääkallot siististi haudan reunalle, mutta sittemmin hän on viskannut ne kaaressa sieltä ulos. Tämä huvittaa yleisöä, joten ilmeisesti siksi kyseinen muutos on säilytetty.

Hamletin ja Laertesin miekkailukohtaus. (Kuva: Barbican, kuvaaja Johan Persson)

 

Ja vielä lopuksi: teatteri on toki Suomessa vielä kalliimpi harrastus kuin vaikka elokuvissa käynti, mutta hyvät produktiot eivät aina tarkoita mahdottoman kalliita lippuja tai vaadi parhaita paikkoja teatterissa. Haastateltavista Katri ja Lea kertoivat työnantajien olevan hyvin joustavia teatterimatkojen suhteen, muuten heidän harrastamansa puoliammattilaisuus ei varmasti onnistuisi.

Cumberbatchin Hamlet on nähtävissä Suomessa siis vielä Finnkinon NT Live -lähetyksissä lokakuun lopussa, jos esityksissä on vielä paikkoja jäljellä. Harmillisesti liput elokuvateatterinäytöksiin ovat Suomessa menneet melkein yhtä huimaa vauhtia kuin Barbicanin teatteriliput – mutta pääkaupunkiseudun näytöksissä näyttäisi ainakin vielä olevan vähän tilaa. Tämän Hamletin näkemiseen on vielä siis pieni mahdollisuus, vaikkei hiki näyttämöltä elokuvateatterin etupenkeille asti lentäisikään.