Ei ole nörttiä, joka ei tietäisi kuka Sir Christopher Lee (1922-2015) oli. Kyseessä oli näyttelijä, joka tuli alunperin suurelle yleisölle tunnetuksi Hammer-yhtiöiden kauhuelokuvien pahiksena, Dracula hyvänä esimerkkinä. Leen tummanpuhuva ääni, syvät silmät ja karisma tekivät hänestä kenties yhden ikonisimmista näyttelijöistä. Hammer-elokuvien jälkeen Lee on nähty muiden muassa Tim Burtonin vakiokasvona, Bond-pahiksena, Sormusten herran Sarumanina, Tähtien sodan kreivi Dookuna… Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ennen näyttelijäuraansa Lee toimi armeijassa sotilaana. Toisen maailmansodan aikaan hän tuli vapaaehtoisena Suomeen auttamaan pientä valtiota taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Kenties kaikkien onneksi brittivapaaehtoisia ei päästetty rintamalle, vaan he palasivat jo kahden viikon jälkeen kotimaahansa.

Lee kunnostautui myös musiikin saralla. Hän lauloi useiden elokuvien tunnusmusiikeissa ja vieraili Rhapsodyn ja Manowarin levyillä. Hän on julkaissut useita omia levyjään, pääasiassa raskaan musiikin saralla, joista viimeiseksi jäi viime jouluna julkaistu A Heavy Metal Christmas. Hänen pääteoksensa oli Kaarle Suuresta kertova Charlemagne-sarja.

Christopher Lee kuoli 7. kesäkuuta 2015 93 vuoden ikäisenä. Hän ehti näytellä liki 300 elokuvassa, TV-sarjassa ja videopelissä. Hän ei koskaan jäänyt eläkkeelle näyttelemisestä. Nörttitytöt muistelevat Christopher Leen uraa.

 

 

“Olen aina ollut taipuvainen ihastumaan fiktiivisiin henkilöihin. Ja nyt myönnän julkisesti, Scaramanga oli yksi ensimmäisistä. Hahmo ei kirjoissa kovastikaan sytyttänyt, mutta kun Lee tarttui ohjaksiin niin… wow. Mies joka on ilkeä, salamurhaaja, hienostunut, rikas, eksentrinen, jne. Minä, Jenni 14 vee olin myyty. Sitten tulee Saruman. Pahis jota olin kirjassa tuijottanut silmät pyöreinä ja miettinyt, että tämä tyyppi puhuu vakuuttavasti, ja sitten valkokankaalla tyyppi puhuu vielä vakuuttavammin. Tänä vuonna on moni hyvä mies mennyt, liian moni jos minulta kysytään. Ja jos et ole jo kuunnellut, niin suosittelen lämpimästi hänen albumiaan Revelation (julkaistu 2006).

Toivon hänelle hyvää matkaa tuonne tämän maailman toiselle puolelle.”

Jenni Leivo

 

“Olen katsonut melkoisesti kauhuleffoja vuosien varrella ja varsinkin Hammerin klassikot muutaman vuosikymmenen takaa ovat tehneet minuun vaikutuksen. Ne lukuisat Hammerin Draculat ja ties kuinka monet muut brittiläiset kauhufilmit kuten Wicker Man eivät olisi kantaneet kauhean pitkälle ilman Leen aristokraattista olemusta. Olihan niissä fanittamissani Hammerin kauhupätkissä usein paljon myös muiden hyvien näyttelijöiden kuten esimerkiksi Peter Cushingin ja Ingrid Pittin varassa, mutta yhtälö joka tuotti viihdyttäviä elokuvia ei olisi toiminut ilman Leetä.

Vaikka näyttelijänä hän ilmeisesti koki myöhemmällä urallaan kuuluisimman roolinsa muodostuneen jo ikäväksi rasitteeksi, on hänen tulkintansa kreivi Draculasta juuri se, missä näen eniten hänen lavakarismansa säteilevän. Sitä haastaa korkeintaan hyytävä suoritus Wicker Manin lordi Summerislena. Hänellä oli rooleissaan kyky pelkällä läsnäolollaan tuoda arvokkuutta ja painoarvoa viihde-elokuviin, joista olisi ilman häntä ehdottomasti puuttunut se jokin.”

Jonas Mustonen

Dracula, 1958. Public domain.

Dracula, 1958. Public domain. Kuvan lähde: Wikimedia Commons

 

 

“Se ääni.”

Reetta Järvenpää

 

“Christopher Leen poismeno veti hiljaiseksi. Hän oli suuri mies ja suuri taiteilija. Minulle Christopher Lee tuli alunperin tutuksi Draculana. Mutta yksi elokuva kaikista niistä monista, mistä hänet parhaiten muistan, on The Wicker Man. Kaikessa kummallisuudessaan ja omaperäisyydessään The Wicker Man on aivan mahtava elokuva. Lee on karismaattinen ja komea Lordi Summerislen roolissa. Hänen hahmonsa on hämmentävän salaperäinen ja Lee osaa hienosti tulkita monitasoisen roolin, joka huipentuu elokuvan huikeaan loppukohtaukseen.

Olen myös kovasti ihaillut Leen heavylaulajan uraa. Hänen syvä ja mahtipontinen äänensä sopii hienosti powermetalliin. Rhapsodyn kappale Magic of the Wizard’s Dream on ihan mielettömän upea, ja siitä tulee joka kerta kylmät väreet, kun sen kuulee. Myös Charlemagne-levyt ovat eeppisiä metallioopperoita, joissa Lee tulkitsee pääosan täydellisesti karismallaan ja koko mahtavalla äänellään.”

Katja Argillander

 

Christopher Lee at the Women's World Awards 2009 in Vienna, Austria. Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:Christopher_Lee#/media/File:Christopher_Lee_2009.jpg

Christopher Lee Women’s World Awards -gaalassa Wienissä vuonna 2009. Kuvan lähde: Wikimedia Commons

“En voi väittää, että olisin nähnyt kaikki Leen tekemät elokuvat. Mutta hänen tulkintansa Sarumanista yhdistää upeasti pahuuden, älykkyyden ja hienostuneisuuden. Huomionarvoista onkin, että kaikki näkemäni  Leen esittämät hahmot  eivät ole vain pahoja, vaan aina niissä on ripaus jotain muuta: älykkyyttä, karismaa, hulluutta… tai jotain muuta. Mutta koskaan hahmo ei ole pelkästään paha. Ja se tekee Leen roolisuorituksista niin mieleenpainuvia.

Jään kaipaamaan teitä, Sir Christopher Lee.”

Sanna Nissinen

 

“Saruman, Scramanga, kreivi Dooku, Dracula… Lista jatkuu ja jatkuu. Christopher Lee on pitkään kuulunut suosikkinäyttelijöihini, eikä syyttä. Mies vaan tuntuu olevan niin taitava kaikessa mitä hän tekee. Lee on se näyttelijä, joka yhä edelleen mielestäni antaa kasvot Draculalle. Se, jonka ääni kaikuu jylhänä Rautapihan tornin huipulla. Se viisas, vanha mies Kingdom Heartsissa.

Osasin odottaa ja pelätä Leen poismenoa, kuten varmaan kaikki. Hienoa, että iästään huolimatta hän pystyi näyttelemään niin pitkään ja uusi Sarumanin roolin Hobitissa (ei siinä, olisin halunnut nähdä Sarumanin selvästi hyvänä Hobitissa, nyt hahmosta huokui sellainen tietynlainen kierous). Yksi suurista on poissa.”

Riikka Karhu