Uuden hallituksen kaavailema leikkauspolitiikka on aiheuttanut melkoisen kovaäänisiä vastalauseita kansan syvissä riveissä, suurmielenosoitus on jo suunnitelmissa ja yleislakostakin on ollut puheita. Myös useat taloustieteilijät ovat kyseenalaistaneet säästökuurin. Mikä Suomen talouden todellinen suunta tulee olemaan, siitä voi kukin antaa tässä vaiheessa vain enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia – itse päätin testata politiikkasimulaattorilla, onnistuisiko itseltäni johtaminen “Kolmen Ässän” mallilla.
Democracy 3 on Positech Games -studion vuonna 2013 julkaisema simulaatiopeli, jossa pääsee leikkimään valtionpäämiestä. Perusversiossa valittavina maina ovat Britannia, Yhdysvallat, Kanada, Australia, Saksa ja Ranska, mutta lisää maita löytyy muiden pelaajien tekemien modien kautta. Modiyhteisössä tarjolla on myös Suomi, mutta koska se vaatii DLC:itä joita en vielä omista, tätä artikkelia varten valitsin Saksan, joka oletusmaista oli ehkä lähimpänä Suomea kaikin puolin, paitsi väkiluvultaan.
Ennen ensimmäistäkään päätöstä luin tietysti hallitusohjelman liitteineen läpi, jotta päätökseni pelissä olisivat mahdollisimman lähellä totuutta. Koska hallitusohjelmassa puhutaan vain leikkausten suuruudesta (ei lähtöarvoista), eikä niistäkään joka kohdassa tarkasti, ja Democracyn verosysteemi ei tue esimerkiksi tuoteryhmittäin eriteltyä arvonlisäveroa, jouduin olemaan luova ja säätämään arvoja monessa kohtaa “vähän sinne päin” uudistusten hengen mukaisesti. Tietysti hyvä huomata myös sekin, että väkiluku oli simulaatiossa moninkertainen, mikä toi omat epätarkkuutensa mukaan.
Onnistuinko pelastamaan laman ja velan kourissa nääntyvän maani ja nostamaan sen nousukiitoon? No en ihan. Jokainen ministereistäni erosi virastaan ennen neljän vuoden kauden päättymistä, valtionvelka moninkertaistui ja rikollisuus oli noussut siihen pisteeseen, että joku valveutunut kansalainen katsoi asiakseen alkaa supersankariksi. Ei siis ihan nappisuoritus.
Murskatappio.
Oliko vika sitten valtio-opissa, pelimekaniikoissa vai allekirjoittaneen valinnoissa, sitä en tiedä, ja vaatisi varmasti tarkemmin lasketuilla luvuilla (ja modeilla) varustetun uusintatestin tämän selvittämiseksi. Moni meistä on kuitenkin omasta mielestään paras asiantuntija kertomaan, miten maailman tulisi pyöriä radallaan. Democracy karistaa turhat luulot naiiveilta pilvilinnojen rakentelijoilta hyvin nopeasti, mutta toisaalta kausi toisensa jälkeen vallan kahvassa kiinni pysyminen ja opposition kannatuksen musertaminen on todella tyydyttävää sitten, kun se onnistuu.
Democracy onkin viihdyttävä tapa erilaisten poliittisten skenaarioiden testaamiseen, ja aivan pakollinen hankinta kaikille politiikasta innostuneille. Vaikka sen mekaniikkojen logiikka ei olekaan täysin aukoton ihan joka kohdassa, pelin kautta saa hyvin käsityksen päätösten vaikutuksista eri kansanryhmiin. Politiikka ei ole todellakaan ruusuilla tanssimista, ja koko kansan miellyttäminen voi olla hyvinkin haastavaa – varsinkin silloin, kun hyvätkään päätökset eivät aina kelpaa massoille.
Minkälaisen utopian sinä loisit?
Aiemmassa sosialismitaivaassani kannatukseni oli vaatimaton 99% ja valtakunnassa kaikki hyvin. (Paitsi jos uskonnollisilta virtuaalikansalaisilta olisi kysytty.)
