Yksi maailman suosituimmista kirjailijoista ja monen nörtin esikuva Sir Terry Pratchett kuoli maaliskuussa 2015. Hänen kirjojaan on myyty yli 85 miljoonaa kappaletta, ja niitä on käännetty 37 kielelle, ja hän ehti elämänsä aikana tehdä yhteistyötä muun muassa Neil Gaimanin ja Stephen Baxterin kanssa. Hänen viimeinen teoksensa, Kiekkomaailma-sarjan 41. osa The Shepherd’s Crown julkaistaan näillä näkymin syyskuussa 2015.

Ankh-Morporkin toukokuisen vallankumouksen jälkimainingeissa Nörttitytöt jakavat muistojaan ja kokemuksiaan Sir Terry Pratchettista ja hänen tuotannostaan.

 

© Luigi Novi / Wikimedia Commons.

© Luigi Novi / Wikimedia Commons.

 

 

“Ensimmäinen lukemani Terry Pratchettin kirja oli Noitia maisemissa. Taisin olla 13-vuotias, tai jotain siinä tienoilla. Lähikirjaston fantasiahyllystä huomioni kiinnitti kummallinen kansikuva. Nauroin ääneen kirjaa lukiessani, ja sen jälkeen etsin kirjastoista käsiini kaikki mahdolliset Pratchettit. Yritin yläasteella myös kopioida Pratchettin tyyliä omassa kirjoituksessani, säälittävällä menestyksellä.

Yksi elämäni tavoitteista on kerätä omaan hyllyyni vähintään koko Kiekkomaailma-sarja, luultavasti Pratchettin muukin tuotanto. Ne, jotka jo omistan, olen lukenut varmaan kymmeniä kertoja, ja palaan niihin yhä uudestaan aina, kun haluan lukea itseni hyvälle tuulelle. Ajoittaisesta synkkyydestään huolimatta Pratchettin kirjojen huumori puree, ja henkilöt eivät ole fantasiakirjallisuuden perinteisiä arkkityyppejä, vaan inhimillisiä, rosoisia, vihaisia, uteliaita, typeriä ja niin ihastuttavan samaistuttavia.

Kun luin Terry Pratchettin kuolleen, yllätin itseni purskahtamalla spontaanisti itkuun. Olin kyllä 13-vuotiaasta asti maininnut Pratchettin yhtenä esikuvistani, mutta en arvannut fanitukseni olevan ihan niin voimakasta.

Pratchettin tarinat ovat vuosien varrella auttaneet yli niin murrosiän eksistentiaalisesta angstista kuin eronjälkeisestä surusta ja vihastakin. Kiekkomaailmaan on hyvä paeta, kun velvollisuudet kasaantuvat niskaan, tai kun työttömän arki käy liian tylsäksi. Nämä kirjat eivät vanhene koskaan.”

  • Reetta Järvenpää

 

“Aikanaan kun hänen Kiekkomaailma nimelle käännetyn kirjasarjastaan kyseli kirjakaupoista useimmiten vastauksena oli myyjältä vastakysymys että onko kyseessä jokin jääkiekkokirja. Ajat ovat muuttuneet sen verran että en voisi kuvitella vastaavaa sattuvan ainakaan pääkaupunkiseudulla. En muista mistä ensimmäisen kerran sain vihiä hänen kirjoistaan mutta varsinkin varhaiset teokset kolahtivat fantasia ja D&D-roolipeliin osoittavilla viittauksilla.

Finnconissa 1993 kohtasin kirjailijan ohimennen hieman noloissa merkeissä. Olin siis lukenut jo jonkin verran hänen kirjojaan alkuperäiselläkin ja kirjojen takakansissa pönöttävistä kuvista tms. olisi pitänyt jo kirjailija tunnistaa. Vanhalla Ylioppilastalolla näin portaikossa tai käytävän kulmassa mielestäni enemmän kuin hieman eksyneen oloisen ukkelin. Eihän hän missään nimessä vanha mies tuolloin ollut, eikä mielestäni nyt lähtiessään mutta silloin hän näytti nuoren J. Mustosen silmissä vanhalta. Päätin silloin vielä itse sekä avuliaana että nuorena lähestyä ja kävi ilmi että hän oli englanninkielinen ja kysyin pari vuotta B-kielenä opiskeltua englantia puhuen että onko hän eksyksissä ja tarjosin apua. Mies tuhahti jotain ja jätin hänet rauhaan.

Myöhemmin näin hänet puhumassa yleisölle ja tajusin että kehen olin vahingossa törmännyt. Muistan puheesta vain se että hän hauskuutti yleisöä jollakin hämmästyttävän makaaberilla tarinalla koirasta joka oli jäänyt yksin kuolleen isäntänsä kanssa asuntoon. Hänellä näytti olevan sana hallussa.”

  • Jonas

 

Yhdessä Neil Gaimanin kanssa kirjoitettu Good Omens (Hyviä enteitä) on käännetty muun muassa radiokuunnelmaksi.

Yhdessä Neil Gaimanin kanssa kirjoitettu Good Omens (Hyviä enteitä) on käännetty muun muassa radiokuunnelmaksi.

“Muistan pimenevän huhtikuisen illan vuonna 2005, juuri ennen kolmattatoista syntymäpäivääni. Seison Ison Omenan Suomalaisessa kirjakaupassa selaillen löytönurkkauksen kirjoja läpi. Violetti kirja groteskilla kansikuvalla tarttuu käteen. Vääntelen, kääntelen, ihmettelen, jätän sen siihen vaikka kannessa lukee  jotain kolmen euron luokkaa.

Kuukautta myöhemmin ekstrapaketti syntymäpäivänaamuna, kesällä ensilukeminen. Ensimmäinen Pratchettini, Eric, ruotsiksi käännettynä, enkä oikeastaan tajunnut juuri mitään ensimmäisellä lukukerralla. Teini-ikäinen minä nopeasti oppikin että Pratchetti luetaan kahdesti, ellei jopa kolmesti; alkujaan jotta juonesta saisi kiinni, myöhemmin kielen takia.

Lähikirjastossani oli kiitettävästi rakkaita kirjojani, luultavasti melkein koko setti – mutta kolmella kielellä, joista kolmetoistavuotiaana en englantia osannut. Sekin asia muuttui, ehkä osittain jotta voisin lukea kääntämättömiäkin kirjoja. “Naamiohuvit” jäikin viimeiseksi suomenkieliseksi Pratchettiksini. Lainasin idolisoimiltani vanhemmilta tuttavilta kirjoja, joita en muualta löytänyt.

Voin kiittää Terry Pratchettiä parhaan ystäväni ja minun yhteen saattamisesta. Lukion alkupäivinä bussissa mahtava tyyppi luki himoitsemaani uusinta kirjaa –  Making Money – itse luin hänelle tuiki tuntematonta Johnny Maxwell-sarjaa.

Kun tapaa lukevan ihmisen kirja tavallaan suosittelee henkilöä. Terry Pratchetin teokset ovat aina olleet paras suositus jonka henkilö voi silmissäni saada.”

  • Christina

 

“Rottien kuolema on hahmoista rakkain. SVIIK!

Prachett oikeasti avasi minulle uuden tavan nähdä maailmaa.”

  • Sanna

 

Night Watch -kirjan kansikuva mukailee Rembrandtin samannimistä teosta.

Night Watch -kirjan kansikuva mukailee Rembrandtin saman nimistä teosta.

“On monia ihmisiä jotka ovat onnistuneet vaikuttamaan minuun tarinoillaan enemmän kuin Terry Pratchett ja joita arvostan ja ihailen enemmän tarinankertojina. Mutta ketään, ketään en kunnioita Pratchettia enemmän kirjailijana.

En aivan tarkalleen muista mitä kautta alunperin tutustuin Pratchettin Kiekkomaailmaan. Muistan kyllä erään kaverini suositelleen kirjoja joskus ala-asteella, mutta mikä kirjoista oli ensimmäinen, sitä en muista. Mutta vaikka monet muut kirjasarjat kaappasivatkin minut tiukemmin otteeseensa, tuli Kiekkomaailmasta tuttu ja valtava maailma johon pystyin aina sukeltamaan hyvän seikkailun ja pohdinnan tarpeessa.

Olen matkaillut Kiekkomaailmassa nyt varmaankin jo yli vuosikymmenen ajan, eikä matka vieläkään näytä lopun merkkejä. Se kertoo paljon Pratchettin kyvystä kirjoittaa, että matkaa jaksaa jatkaa niinkin pitkän ajan uupumatta.

Ja juuri sitä Pratchett minulle edustaa: kirjailijaa, toiveikkaan amatöörikirjoittajan suurta Mestaria. Hän kirjoitti tarinoita fantastisesta, satumaisesta, luonnonlaeilla leikkivästä ja vääristelevästä maailmasta, ja hänen kirjoitustyylinsä tuki sitä täysin. Pratchett ymmärsi että kirjoitetun tekstin tulee aina tukea tarinaa, ei koskaan toisinpäin, ja hänen leikkisä tekstinsä peilasikin täydellisesti hullun nurinkurista ja magiassa vellovaa Kiekkomaailmaa.

Pratchett saavutti kirjoissaan sen mistä kaikki kirjailijat uneksivat: täydellisen tasapainon tarinan, hahmojen ja filosofian välillä sisällyttäen vielä samalla mukaan oman omaperäisen kädenjälkensä.

Olen aina rakastanut tarinoita joissa yliluonnollisiin, lähestulkoon jumalallisiin olentoihin lisätään aimo annos inhimillisyyttä. Varmaankin juuri tästä syystä Pratchettin Kuolema on minulle niin rakas hahmo ja Mort onkin hänen kirjoistaan minulle kaikkein ikimuistoisin. Se on myös erinomainen esimerkki Pratchettin kyvystä käsitellä monimutkaisia ja raskaita asioita fantasian ja lempeän huumorin kautta. Kiekkomaailman Binky-nimisellä ponilla ratsastava, ihmismaailmaa uteliaana kummasteleva Kuolema olisi varsin mieluisa opas sille viimeiselle seikkailulle joka meitä kaikkia joskus odottaa.

Ja nyt myös Mestari itsekin on lähtenyt tuolle matkalle, perässään kiivaasti kipittävä matkalaukullinen täyteen elettyä elämää.”

  • Niko Nikkilä

 

Josh Kirbyn kummallinen kansitaide alleviivasi Kiekkomaailman omalaatuista meininkiä.  Skannattu.

Josh Kirbyn kummallinen kansitaide alleviivasi Kiekkomaailman omalaatuista meininkiä.

“Muistan päivän kun löysin “Noitasiskokset” kirjastosta, se oli kai juuri tullut ulos suomennettuna. Olin jo lukenut Tolkienit moneen kertaan ja Dragonlancet myös, melkein koko fantasiakirjahyllyn. Sana “Noita” kiinnitti huomioni ja otin kirjan käteeni. Katselin kantta joka ei (kaikella rakkaudella) ollut niitä kauneimpia: kolme hullua akkaa keittämässä jotain lientä. Olin jo pistää kirjan sen takia pois, mutta päätin lukea takakannen. Senkin jälkeen laitoin itseasiassa kirjan pois, mutta kun mitään muutakaan ei löytynyt, otin jälleen sormustrilogian ja tämän uuden oudon kirjan. Päätin antaa tälle Terry Pratchettille tilaisuuden ja aloin lukemaan. Olin koukussa ensimmäisistä sanoista lähtien. Sen jälkeen haalin kaiken jo ilmestyneen ja ahmin ne kuukaudessa. Englantini kanssa en ole voinut näitä lukea alkuperäiskielellä (puolet pointeista menisi lujaa ohi), joten haluan myös nostaa hattua tässä suomentajille.
Kiekkomaailma kaikessa kieroudessaan, Prachettin teksti kaikessa neroudessaan ja hahmot kaikessa hulvattomuudessaan ovat saaneet minut hymyilemään jopa niinä aikoina kun syytä hymyilemiseen ei muualla ole ollut.

Tulee menemään vielä aikaa ennen kuin tajuan että Kiekkomaailmaa ei tule enempää (varsinkin kun pari kirjaa on vielä suomentamatta), mutta nämä kirjat eivät vanhene. Niiden pariin voi, ja pitää, palata aina uudelleen.

Ja jos jotain olemme oppineet niin se on se, että Kuolema ei ole julma. Hän on Kuolema ja me kaikki tapaamme hänet joskus.”

  • Jenni Leivo

 

Sir Terry Pratchettin viimeinen kirja julkaistaan syyskuussa 2015.  Lähde: http://www.terrypratchettbooks.com/?p=5893

Sir Terry Pratchettin viimeinen kirja julkaistaan syyskuussa 2015.
Lähde: http://www.terrypratchettbooks.com/?p=5893

“Ensikosketukseni Terry Pratchettiin oli noin 18 vuotta sitten. Teininä asuin pienellä paikkakunnalla ja kirjastosta ahmin kaikkea fantasiakirjallisuuteen viittaavaa. Kiitos vaan silloiselle kirjaston hankinnoista vastaavalle, jonka ansiosta hyllystä löytyi eräällä kirjahamstrausreissulla värikäskantinen “Mort”. Olisiko ollut ensimmäisiä suomennettuja Pratchettin kirjoja?

Kirjan huumori upposi ja lukiessa nauroin ääneen moneen otteeseen. Siispä kävin hakemassa kirjastosta sen toisenkin Pratchettin kirjan, jonka olin siellä nähnyt. En vain enää muista, mikä se oli. Tykästyin herran tarinoihin ja kerrontatapaan ja koska kirjastosta ei enempää löytynyt ja lisää piti saada, oli pakko suunnata kirjakauppaan. Sen jälkeen olenkin jokaisen ilmestyneen Discworld-kirjan ostanut.

Suomeksihan Discworld-kirjoja ei tuohon aikaan kauheasti ollut, joten oli pakko käydä lukemaan englanniksi. Sanoisin, että osittain Pratchettin ansiosta englannin numeroni oli aina hyvä. Sanavarasto kasvoi lukiessa. Ja kasvaa yhä. Tosin surullista on se, ettei enää uusien kirjojen kautta. Onneksi aina voi aloittaa kirjat alusta. Onhan noissa noin 40 kirjassa lukemista.

Noista ensimmäisistä kirjoista lähtien Terry Pratchett on ollut lempikirjailijoitani, ellei jopa se ykkönen. Ja todennäköisesti tulee aina olemaankin. Kiitoksia tarinoista.”

  • Henna Teitto