Batman (Adam west) ja Robin (Burt Ward).
(Lähde: Yle.)

Nyt kannattaa virittää televisiot oikealle Bat-kanavalle oikeaan Bat-aikaan, sillä Yle Teema aikoo näyttää kesällä joka arkipäivä sitä aivan ihanaa 60-luvun Batmaniä!

Kuten kaikki tietävät, Batman syntyi 1939 Detective Comicsin (DC) sivuille ja saavutti mittavan suosion DC:n supersankarien joukossa (pointsit jos tiesit ;)). Hahmosta tehtiin jopa pari televisiosarjaa jo 40-luvulla, mutta vuonna 1966 räjähti! Tammikuussa Adam Westin (Batman) ja Burt Wardin (Robin) tähdittämä Batman ilmestyi värillisenä televisioon ja synnytti niin valtaisan lepakkokuumeen katsojissa, että Batmanin sarjakuvien myyntimäärä tuplaantui ja Batman nousi Teräsmiehen ohi Justice League -sarjakuvien kansikuvapojaksi.

Minä tutustuin Batman-sarjaan ala-asteikäisenä 1980-luvun puolivälissä, jolloin sitä näytettiin Suomen televisiossa. Omalla luokallani kaikki television omaavat perheet katsoivat Batmaniä, ja uskoisin, että omasta sukupolvestani ei löydy kovin montaa, jotka eivät tiedä millä sävelellä “lumi tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli BATMAN!” kuuluu laulaa. Lapsuuden muistoissani Batman oli ihanan hölmö ja hyväntuulinen sarja, jossa Lepakkomies ja hänen apurinsa taistelivat mitä erilaisimpia rikollisia vastaan. Olen sittemmin oppinut, että aikuisena ei kannata koskaan katsoa lapsuuden suosikkisarjoja, mutta 60-luvun Batman on poikkeus. Sarjaa ei ole usein nähty TV:ssä ja se julkaistiin monimutkaisten omistusoikeuksien vuoksi DVD:lläkin vasta viime vuonna, mutta yksittäisiä jaksoja on voinut katsoa YouTubesta.

Holy awesomeness, Batman!

Batman (Adam West).
(Lähde: Yle.)

60-luvun Batman on aivan loistava sarja. Pitää kuitenkin muistaa minä aikakautena sarja luotiin. Kun Batman-sarja julkaistiin, Batmanin grim and gritty -kautta ei oltu vielä koettu eikä Batmanin mielenterveyttä alettu epäillä, ja Batman olikin kiva ja harmiton supersankari, vaikkakin traagisella taustatarinalla. Vuoden 1966 Batman on viatonta, puhdasta komediaa ja camp-henkeä alusta loppuun.

Batmanin hauskuus on monien rikkaiden yksityiskohtien summa. Batman ja Robin joutuvat koko ajan mitä eriskummallisimpiin tilanteisiin, mutta viittaduon ilme ei värähdä kertaakaan. Batmanin isällinen ja aina vakava ote tilanteisiin yhdistettynä Robinin “gosh!” -huutoihin ja peittelemättömään intoiluun luovat täysin oman fiiliksensä sarjaan. Myös Batmanin suoraselkäisyys viranomaisten ja lain edessä on saanut suorastaan legendaariset mittasuhteet. Baarissa Batman nauttii tietysti mehua, enkä ihmettelisi, vaikka sankarikaksikko pysähtyisi kesken takaa-ajon odottamaan vihreitä valoja näyttääkseen hyvää mallia kansalaisille. Myös taisteluiden koko ruudun täyttävät ääniefektit ovat käsite itsessään. KAPOW!!!

Sarjan roolitus on onnistunutta. Adam West on loistava Batmaninä, ja väitetään, että hän sai roolinkin vain, koska oli ainoa, joka pystyi lausumaan vuorosanansa naama vakavana. Sarjan räjähdysmäisen suosion jälkeen West kuitenkin ikäväkseen huomasi, ettei pystynyt millään karistamaan lepakonviittaansa. Onneksi vanhemmiten – Batman-sarjan saatua kulttimainetta – Westin asenne kuuluisinta rooliaan kohtaan kuitenkin parani huomattavasti. Robinia näytellyt Burt Ward on täydellinen ihmepoikana. Paluu lepakkoluolaan -elokuvan mukaan hän olisi saanut roolinsa taistelutaitojensa avulla, ja tietysti siksi, että näytti oikean ikäiseltä ja kokoiselta suhteessa Westiin voidakseen esittää nuorempaa Robinia. Bruce Waynen hovimestaria Alfredia näytteli rooliin täydellisesti sopiva Alan Napier, joka myös sai pari kertaa osansa actionista.

Kuvassa Pingviini (Burgess Meredith), Arvuuttaja (Frank Gorshin), Kissanainen (Lee Meriwether) ja Jokeri (Cesar Romero).
(Lähde: Yle.)

Myös Batmanin vihollisten joukossa oli unohtumattomia roolisuorituksia. Jokeria esittänyt Cesar Romero, joka heittäytyi rooliinsa ihailtavasti, on kuitenkin jäänyt historiankirjoihin erityisesti siksi, että hän yksikantaan kieltäytyi leikkauttamasta viiksiään Jokerin roolia varten, mistä syystä Jokerin valkoinen naamameikki vedettiin viiksien päälle. Arvuuttaja (Frank Gorshin) taas oli hyperaktiivinen ja vähän häiritsevä hahmo, jonka arvoitukset sen sijaan ovat jääneet historiaan. Yleensä vihjeet olivat niin ympäripyöreitä, että oli suoranainen onni Gothamin asukkaille, että niitä ratkoivat Batman ja Robin eikä esimerkiksi minä. Pingviinin (Burgess Meredith) tavaramerkki olivat sateenvarjot, joilla tämä hypnotisoi ihmisiä. Mutta merkittävin pahiksista oli Kissanainen.

Muuten miesvoittoisessa sarjassa seksisymboliksi nousseesta Kissanaisesta tuli minulle merkittävä samaistumisen kohde. Ala-asteikäisenä näin Kissanaisessa esikuvan, joka ei todellakaan antanut muiden pompotella itseään, vaan näytti kirjaimellisesti kynsiään, jos joku kävi liian tuttavalliseksi kutsumatta. Hän oli viettelevä, vaarallinen, älykäs ja oman onnensa seppä. Kissanainen oli myös erikoinen siitä, että hän ei oikeastaan ollut pahis sinänsä vaan tasapainoili aina sillä rajalla, ja olisi sittenkin saattanut parantaa tapansa. Asiaan kuuluvasti Kissanaisen ja Batmanin välillä oli selvästi aina pilkettä silmäkulmassa. Sarjan aikana Kissanaista esitti kolme eri naista. Aluksi Julie Newmar ensimmäisellä ja toisella kaudella ja näiden välissä elokuvassa Lee Meriwether. Sen sijaan kolmannella kaudella Kissanaisen esittäjäksi vaihtui paremmin laulajana tunnettu Eartha Kitt. Wikipedian mukaan Kissanaisesta tuli televisioon Star Trekin Uhuran ohella toinen merkittävä tummaihoinen naistähti, joka myös flirttaili valkoihoisen pääosamiehen kanssa. (Uhuran ja Kapteeni Kirkin suudelmahan oli ensimmäinen televisiossa koskaan nähty afroamerikkalaisen ja valkoihoisen välinen suudelma.)

Holy oblivion, Batman!

Lepakkoautossa istuvat tällä kertaa Batmanin ja Robinin stunttimiehet.
(Kuvan lähde: Yle.)

Batman-televisiosarjaa tehtiin yhteensä kolme kautta. Yle Teema näyttää näistä ensimmäisen, jota pidetään yleisesti tasoltaan parhaana. Jo toisella kaudella sarjan taso tippui ja kolmannella kaudella oltiin selvästi ongelmissa. Sarjan budjettia oli leikattu, moni näyttelijä oli vaihtunut ja sarjalle yritettiin tuoda piristysruiske esittelemällä hahmokaartiin Lepakkotyttö (Yvonne Craig).

Lopettamispäätöksen jälkeen sarja joutui pikkuhiljaa unholaan osin sen vuoksi, että sen oikeudet olivat hajaantuneet niin monelle eri taholle, etteivät monet enää edes pitäneet mahdollisena niiden kaikkien selvittämistä, ja siten kukaan ei tehnyt sarjan suhteen mitään. Onneksi eräs sarjasta leluja tehtaillut mies joutui ongelmiin, ja omaa oikeusjuttuaan selvitellessään tuli myös selvittäneeksi sarjan omistusoikeudet. Koko tarinan voi lukea Wiredistä, mutta lopputulos oli se, että viime vuonna markkinoille tuli täysin remasteroitu versio Batmanistä.

1960-luvun Batmanin pelastukseksi koitui lopulta ehkä juurikin internet ja sarjasta irrotetut videonpätkät. Internetissä monet naureskelivat sen hölmöydelle tajuamatta, että kyseinen sarja oli tehty tarkoituksella juuri niin älyttömäksi. Ensi vuonna Batman-sarja täyttää 50 vuotta ja onneksi sarja on alkanut saada yhä uusia faneja ja sen arvo on alettu ymmärtämään laajemminkin. Tai ehkä nykyään, kun on ihan ok olla nörtti ja puhua internetissä julkisesti supersankareista, myös vanhan Batmanin fanit ovat löytäneet toisensa.

Holy Cinemascope, Batman!

Batman-elokuvassa nähdään lepakkoauton lisäksi lepakkohelikopteri!
(Kuvan lähde: Yle.)

1960-luvun Batmanin taru ei loppunut sarjan loppumiseen vaan se poiki ainakin kaksi elokuvaa. Ensimmäinen näistä, Batman The Movie, julkaistiin jo vuoden 1966 kesällä. Sarjan luoja William Dozier oli ajatellut, että Batman-elokuva olisi pyörinyt elokuvateattereissa samaan aikaan itse sarjan kanssa, mutta lopulta elokuva pääsi levitykseen vasta sarjan ensimmäisen tuotantokauden jo loputtua. Mielestäni elokuva ei ole kovin onnistunut. Monet sen kohtaukset ovat liian pitkiä, esimerkiksi kuuluisa hai-kohtaus. Mutta toisaalta elokuva on rehellisesti osa televisiosarjaa, ja voisin väittää, että se olisi aivan hyvin voinut olla yksi sarjan juonikuvioista, jotka yleensä jaettiin kahteen jaksoon. Mutta sentään elokuva loppuu yhteen makeimmista ja kiusallisimmista tilanteista, jota ei saa spoilata! Elokuva näytetään Ylellä lauantaina 6.6.2015 –  muistakaakin katsoa se!

Toinen sarjasta syntynyt elokuva on Paluu lepakkoluolaan vuodelta 2003. Elokuva on omituinen sekoitus Batmaniä ja Westin ja Wardin muistelmia sarjan kuvauksista. Juoni menee jotensakin niin, että Adam West ja Burt Ward on kutsuttu näyttelyn avajaisiin, jossa on myös heidän vanha Lepakkoautonsa näytteillä. Mutta voi ei, auto onkin varastettu ja paikalta löytyy itseltään Arvuuttajalta tullut arvoitus, joka tuttuun tapaan vaatii hyvin pitkälle kehittynyttä päättelykykyä. West ja Ward lähtevät hakemaan autoa ja törmäävät samalla vanhoihin vihollisiinsa eli Jokeriin, Arvuuttajaan ja Kissanaiseen (alkuperäinen Newmar, Batman-elokuvan Meriwether esiintyy tässä elokuvassa tarjoilijattarena). Koska tarinassa näyttelijät sekoittuvat roolihahmoihinsa on paha sanoa, miten todenmukaisesti muisteluosuudet on kerrottu, mutta elokuva on silti loistava silmäys sarjan tekoon kaikessa absurdiudessaan. Kirsikkana päälle elokuva on oikeasti todella hauska ja viihdyttävä ja tekee kunniaa itse sarjalle.

Holy threesome, Batman!

(Lähde: Vivid Entertainment)

Batmanistä itsestään on tietysti luotu yhä uusia elokuvia ja piirrettyjä niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta 60-luvun Batman-sarja on toiminut innoituksena vielä ainakin yhdelle elokuvalle: Batman XXX -pornoparodialle vuodelta 2010.

Voisin kuvitella, että varmasti jokaisesta vähääkään suositusta sarjasta on tehty pornoa (“sääntö 34”), joten se, että 60-luvun Batmanistä on tehty pornoa ei varmaan yllätä ketään. Mutta yllättävää on se, että kyseinen pornoparodia on oikeasti ihan kuin katsoisi 60-luvun Batmaniä – mitä nyt hahmot harrastavat seksiä vähän joka välissä.

ComicBookResources.comissa haastateltiin tuoreeltaan elokuvan ohjaajaa Axel Braunia, joka kertoi, että hän oli erityisen suuri 60-luvun Batmanin fani ja halusi tehdä elokuvastaan mahdollisimman oikeanlaisen. Näyttelijät valittiin muistuttamaan alkuperäisiä näyttelijöitä ja Braun jopa pestasi alkuperäisen Batman-sarjan puvustajia tekemään elokuvaansa oikeanlaiset asut oikeanlaisista kankaista. Elokuvasta huomaa, että sen tekijät ovat rakastaneet alkuperäistä tuotetta, sillä hahmojen reaktiot ja vuorosanat ovat kuin suoraan sarjasta. Lisäksi elokuvaan on valikoitunut joitain klassisimpia kohtauksia Batmanistä kuten Batmanin hieno tanssikohtaus yökerhossa.

Mitä taas tulee itse seksiin, kyseessä on selvästi faneille tehty teos, jossa ollaan oikeasti mietitty miten kukin hahmo käyttäytyisi sängyssä. Ensimmäisenä sänkyyn hyppää Arvuuttaja (Evan Stone), jonka hyperaktiivinen hihittely on jättänyt ainakin allekirjoittaneeseen ikuiset traumat. Jokeri (Randy Spears) taas harrastaa seksiä seuraajiensa kanssa. Pakko ihailla, että Jokerin näyttelijälle on oikeaoppisesti jätetty komeat viikset naamamaalien alle aivan kuten alkuperäisellä Romeron Jokerillakin. Myös Batman (Dale DaBone) pääsee tositoimiin ja söpösti camp-henkeen herran housut (eivät alushousut eivätkä niiden alla olevat pitkikset) poistu sankarin jalasta hetkeksikään. Elokuvan aikana seksiä harrastavat myös Robin (James Deen) ja Batgirl (Lexi Belle), mutta lopussa kiitos seisoo kun Kissanainen (Tori Black) astuu tarjolle! “Holy threesome!”, Robin huutaa, mutta spoilaan nyt sen verran, että oikeaoppista kolmenkivaa ei tulla näkemään, joten fanfic-fanit joutuvat jättämään Robinin ja Batmanin välisen seksin edelleen mielikuvitustensa varaan.

Jos olette samalla tavalla aseksuaalisia kuten minä, ettekä oikein ymmärrä pornon päälle, tai haluatte muuten vaan nauttia pornonne ilman juonta häiritsevää seksiä, niin Batman XXX -pornoparodian mukana tulee myös 30 minuuttia pitkä PG-pornoversio seikkailusta, jossa ei ole lainkaan seksiä. Koska juoni todellakin on aivan kuin alkuperäisten käsikirjoittajien kynästä ja parodia niin huolella tehty (ymmärsin haastattelusta, että parodia on lähinnä koodisana, jonka avulla tämä pornoleffa on ollut edes mahdollista tehdä ilman tekijänoikeusrikkomusta), minun on pakko suositella myös tämän elokuvan hankkimista jokaisen oikean 60-luvun Batman-fanin DVD-kokoelmiin.

Batman XXX -pornoparodian traileri. Ei sisällä seksiä eikä alastomuutta.

Holy Yle Teema, Batman!

Batman (Adam West) ja Robin (Burt Ward) ovat jo matkalla television ääreen! 😀
(Kuvan lähde: Yle.)

Yle Teema aikoo näyttää vuoden 1966 Batmanin ensimmäisen kauden 1.6. alkaen joka arki-ilta klo 20, sekä samana vuonna ilmestyneen Batman-elokuvan. Lisäksi Yle Teema viettää kesäkuun alussa Supersankariviikkoa, jonka aikana kanavalla nähdään useampi sankaruutta ja supersankareita käsittelevä dokumentti.

Nähdään siis kesäkuussa tutulla Bat-kanavalla tuttuun Bat-aikaan! <3

*****

Yle Teemalla nähtävät Batmanit

• Batman-sarjan 1. tuotantokausi Yle Teemassa 1.6. alkaen ma-pe klo 20.00
• Batman-elokuva (1966) Yle Teemalla 6.6. klo 21.00

Muut Supersankariviikon ohjelmat

• Supersankarit (Superheroes: A Never-Ending Battle) -dokumenttisarja ma 1.6. – ke 3.6. klo 21.00
• Sankaruuden ainesosat -dokumentti, to 4.6. klo 21.00