Scifi antaa mahdollisuuden tutkia ja kuvitella ihmisyyttä, sukupuolta ja seksuaalisuutta huomattavasti nykytodellisuutta laajemmalta kantilta. Vai antaako? Nörttitytöt Sanna ja Reetta selvittelivät asiaa ja haastattelivat tutkija Aino-Kaisa Koistista aiheesta. Koko scifin kenttä on liian laaja käsiteltäväksi yhdessä haastattelussa, joten haastattelun aihe rajattiin koskemaan ainoastaan televisiosarjoja.

Tutkija Aino-Kaisa Koistinen (c) Hanna Poropudas

Tutkija Aino-Kaisa Koistinen
(c) Hanna Poropudas

Koistinen on väitellyt Jyväskylän yliopistossa 11.4.2015. Väitöskirjassaan The Human Question in Science Fiction Television: (Re)Imagining Humanity in Battlestar Galactica, Bionic Woman and V hän tarkastelee ihmisyyden rajoja, normeja ja merkityksiä scifi -televisiosarjoissa. Tutkimuskohteena ovat alkuperäiset ja uusintaversiot sarjoista Taisteluplaneetta Galactica (Battlestar Galactica), Bionic Woman ja V. Koistisen vuonna 2009 ilmestynyt gradu taas käsittelee sukupuolen esityksiä Galacticassa.

”Kiinnostuin scifistä aikoinaan uuden Taisteluplaneetta Galactican kautta”, Koistinen kertoo sähköpostihaastattelussa. ”Tykästyin Galacticassa etenkin siihen, miten paljon toiminnallisia naisia sarjassa on.” Sarja sai Koistisen myös innostumaan scifistä tutkijana. Myöhemmin hän innostui tutustumaan myös feministiseen scifi-kirjallisuuteen.

Galactican lisäksi Koistinen pitää muistakin genren sarjoista, kuten Babylon 5:stä   ja  Doctor Who:sta. ”Supersankarit ovat salainen fanituksen kohteeni, joten pidän myös Justice League -animaatioista sekä Arrow-sarjasta.” Tutkijana ja tavallisena television katsojana hän nauttii erityisen paljon sarjoista, joissa nostetaan esille vaikeitakin kysymyksiä koskien esimerkiksi erilaisuuden kohtaamista.

 

Miesnaaras vai miesmies?

Koistinen huomasi, että hänen tutkimissaan sarjoissa sukupuolen esitykset nojaavat pitkälti kahteen, toisilleen (enemmän tai vähemmän) vastakkaiseen sukupuoleen.

”Minulla on sellainen käsitys, että scifi-televisiossa on ylipäänsä esitetty melko vähän tällaisesta ”normatiivisesta” sukupuolesta radikaalisti poikkeavia sukupuolia. Genren piirissä on kuitenkin myös pilailtu normatiivisilla sukupuolikäsityksillä ja käännetty niitä päälaelleen. Esimerkiksi Farscape-sarjasta muistan  jakson, jossa miesnäyttelijän esittämä ja ihmismieheltä näyttävä avaruusolento paljastuu jakson aikana lajinsa naaraaksi. Näin katsojan ennakko-oletus siitä, että ihmismieheltä näyttävä olento on miespuoleinen asetetaan kyseenalaiseksi.”

Sukupuolirooleilla ja sukupuolten valta-asemilla leikittelyä siis kuitenkin tapahtuu. Koistinen nostaa esimerkeiksi sarjat Lexx, Farscape, Red Dwarf ja uusi Taisteluplaneetta Galactica.

Battlestar Galactican cyloneita ja ihmisiä ei erota toisistaan. Lähde: http://ecx.images-amazon.com/images/I/518E1KQZYVL.jpg

Battlestar Galactican cyloneita ja ihmisiä ei erota toisistaan.
Lähde: http://ecx.images-amazon.com/images/I/518E1KQZYVL.jpg

Usein myös avaruusolennot, robotit ja kyborgit, eli ihmisen ja koneen yhdistelmät, ovat selkeästi tutuilla ja tunnistettavilla tavoilla sukupuolitettuja, vaikka genre antaisi mahdollisuuden kuvitella myös uudenlaisia sukupuolia sekä sukupuolettomia olentoja.

”Esimerkiksi Babylon 5 -sarjassa nähdään kuitenkin avaruusolentoja, joiden sukupuolta ei voi tunnistaa heidän ihmismäisen ulkonäkönsä pohjalta, kuten vorlonit”, Koistinen kertoo. Sen sijaan esimerkiksi Taisteluplaneetta Galactican cylonit, ihmisen kaltaiset koneet, ovat selkeästi tunnistettavissa kahteen vastakkaiseen sukupuoleen kuuluviksi.

”Edellä antamani esimerkki Farscape-sarjasta kertoo myös, että ihmisen kaltaisen avaruusolennon sukupuolen voi tunnistaa väärin. Avaruusolentoja voi siis käyttää myös erilaisten sukupuolten kuvitteluun.”

 

Entäpä sitten seksuaalisuus?

”Seksuaalivähemmistöjä näkyy scifi-televisiosarjoissa suhteellisen vähän. Vaikka scifi on luonteeltaan uuden kuvittelun genre, on erilaisten sukupuolten ja seksuaalisuuksien kuvittelu scifi-televisiossa jäänyt verrattain vähälle. Tämä on mielenkiintoista, koska seksuaalivähemmistöjä on ainakin aina 1990-luvulta lähtien nähty yhä enemmän televisiossa niin kutsutuissa ”realistisemmissa” genreissä. Esimerkiksi sarjoissa Melroce Place, Greyn anatomia, Täydelliset naiset, Älä kerro äidille ja L-Koodi on nähty seksuaalivähemmistöjen edustajia keskeisissäkin rooleissa. Tässä mielessä scifin uusilla kuvitelmilla on siis tiettyjä rajoja, joita ei yleensä televisiossa ylitetä.”

Esimerkiksi Torchwood-sarjan päähenkilö kapteeni Jack Harkness (John Barrowman) on biseksuaali eikä kovin nirso lajinkaan suhteen.

”Myös sarjoissa, kuten Babylon 5, Lexx, uusi Taisteluplaneetta Galactica ja Doctor Who, on nähty seksuaalivähemmistöihin kuuluvia henkilöhahmoja (Torchwoodin Jack Harkness nähtiin alkujaan Doctor Whossa), mutta heidän roolinsa ei yleensä ole keskeinen, tai vaihtoehtoisesti heidän seksuaalisuutensa on melko näkymätöntä. Esimerkiksi Taisteluplaneetta Galacticassa homoseksuaalisuus nostetaan esiin lähinnä sarjan spin off -tuotannossa Battlestar Galactica: Razor sekä internetissä nähtävissä webisodeissa.”

Koistisen mainitsemien sarjojen lisäksi esimerkiksi Stargate Universe -sarjassa nähdään kaksi lesbonaista.

Pääsääntöisesti myös avaruusolennot ja koneihmiset ovat Koistisen tutkimissa sarjoissa heteroseksuaalisia, ja heteroseksuaalisuutta käytetään keinona inhimillistää näitä olentoja.” Heteroseksuaalisuus nouseekin tärkeäksi ihmisyyden merkiksi ja ihmisen kaltaiset olennot saavuttavat ihmisen tai melkein ihmisen aseman heteroseksuaalisissa suhteissa ihmisten kanssa.”

”Avaruusolentojen seksuaalisuus näyttäytyy usein jollain tapaa uhkaavana. Ihmisnaisen seksuaalinen suhde avaruusolennon kanssa saattaa johtaa raskauteen, mikä usein esitetään kauhistuttavana asiana. Esimerkiksi sekä uudessa että vanhassa V-sarjassa nainen tulee raskaaksi avaruusolennolle, jota luulee ihmiseksi. Avaruusolentonaiset sen sijaan esitetään usein uhkaavina viettelijöinä, kuten vaikkapa Star Trek -tuotannoissa nähty seksiä tihkuva Borg Queen.”

”Viime vuosina tuotetuista sarjoista kanadalaisessa Orphan Blackissa yksi päähenkilöistä on homoseksuaalinen mies. Ruotsalainen Hubotit – Melkein ihmisiä (Äkta Människor) käsittelee niin ikään seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kuvaamalla nuorta poikaa, joka huomaa olevansa ”transihmisseksuaali” (ruotsiksi transhumansexuell), eli hän on kiinnostunut seksuaalisessa mielessä vain ihmisen kaltaisista roboteista. Transihmisseksuaalien kautta sarja nostaa esiin kysymyksiä erilaisten seksuaalisuuksien kulttuurisesta hyväksynnästä.”

 

Muutoksia sukupuolen esittämisessä

Koistisen tutkimissa sarjoissa tyypillinen ihminen on valkoihoinen ja selkeästi mies tai nainen. Scifi-sarjojen päähenkilöinä oli pitkään lähes pelkästään miehiä, mutta 2000-luvulle tultaessa keskeiset naishahmot ovat lisääntyneet selkeästi.

“Orphan Black on jossain mielessä vienyt tätä yhä pidemmälle, sillä sen keskeisimpinä päähenkilöinä on ainoastaan naisia – ja yksi homoseksuaalinen mies. Sarjassa nähdään myös miehistä kiinnostunut transmies, mikä on piristävää ottaen huomioon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vähyyden scifi-televisiossa, mutta vielä emme tiedä, kuinka keskeinen rooli hänellä tulee sarjassa olemaan.”

Luutnantti Uhura (2. vasemmalta)yhdessä muun upseeriston kanssa. Lähde: By NBC Television (eBay front back) [Public domain], via Wikimedia Commons

Luutnantti Uhura (2. vasemmalta) yhdessä muun upseeriston kanssa.
Lähde: By NBC Television (eBay front back) [Public domain], via Wikimedia Commons

Kehitystä sukupuolen ja seksuaalisuuden esittämisessä on siis tapahtunut ajan kuluessa reilusti. Esimerkiksi Koistisen tutkimien Taisteluplaneetta Galactican, Bionic Womanin ja V:n uusissa versioissa naisten roolit ovat huomattavasti suurempia kuin vanhoissa sarjoissa. Koistinen yhdistää muutoksen naisten yhteiskunnallisen roolin muutokseen sekä toiminnallisten naishahmojen suosion kasvuun.

”Naiset esitettiin televisiossa yleensä kodinhengettärinä ennen 1960- ja 1970-lukua, jolloin toisen aallon feminismi vaikutti siihen, että televisiossa alkoi näkyä keskeisempiä naishahmoja: myös toimintasankarittaria. Toki myös muut seikat, kuten televisiotuottajien pyrkimys saada lisää naiskatsojia, vaikuttivat tähän.”

Erityisen uraauurtavana sarjana sukupuolen ja myös rodun esittämisessä Koistinen mainitseen alkuperäisen Star Trekin, jossa nähdään musta nainen (Uhura, roolissa Nichelle Nichols) viestintäupseerina. Raja-aitoja kaatoi myös television historian ensimmäinen ”rotujen” välinen suudelma Uhuran ja kapteeni Kirkin välillä.

”Sanoisin, että 2010-luvun sarjoissa naisia nähdään yhä useammin valta-asemissa – niin scifissä kuin muissakin genreissä. Seksuaalisuuden esittäminen on myös näkyvämpää kuin vaikkapa 1960-luvulla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvämpää ja monimuotoisempaa kuvausta sen sijaan odottelen edelleen scifi-televisioon.”

Aino-Kaisa Koistisen väitöskirja on luettavissa täällä.