
Vaikka ammatteja olisi useampi hommattuna, ei se tarkoita että olisi helppo työllistyä – varsinkin jos ammatit ovat aloilta, joilla on huono työllistyminen.
Moni nuori miettii, mikä oikein haluaisi olla isona: kaupan täti, kampaaja, lähihoitaja, lakimies, opettaja, tutkija… Moni varmasti myös miettii, mikä näistä ammateista olisi se, joka parhaiten työllistää, ja hakeutuu sen mukaisesti kouluihin: osa ammattikouluun, osa lukion kautta ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Valmistuttuaanhan pääsee heti oman alan töihin ja on töissä kunnes eläkeikä koittaa.
Monesti kaikki ei kuitenkaan mene täydellisesti, vaan tulee esteitä matkalle. Kampaaja voi saada astman tai allergian altistamalla itsensä erilaisille kemikaaleille, opettajaksi opiskellut joutuu sijaisrekisteriin ja tekee töitä satunnaisesti, laitoshuoltaja loukkaa selkänsä, eikä pysty enää tekemään fyysistä työtä. Toki joskus voi myös käydä niin, että se nuorena hankittu ammatti ei olekaan enää myöhemmin sellainen, joka tuntuu omalta alalta.
Mitä sitten tehdä, jos omaa ammattiaan ei enää pysty harjoittamaan? Vastaus on: uudelleen kouluttautuminen.
Jos taustalla on ammattikoulupohja, ovat opintoreitteinä ammattikorkeakoulu tai yliopisto hyviä. Jos ei kuitenkaan halua jatkaa korkeakouluun, mahdollisuuksia ovat mm. oppisopimuskoulutus ja ammatillinen työvoimakoulutus.
Oppisopimuskoulutus perustuu opiskelijan työpaikalla tapahtuvaan koulutukseen, sillä suurin osa oppimistavoitteista saavutetaan käytännön työtehtävien yhteydessä. Työtehtävien on oltava monipuolisia ja niiden tulee soveltua suoritettavaan tutkintoon. Tietopuolinen opetus järjestetään oppilaitoksessa ja se rakentuu opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaan monimuoto-opiskeluna. Siihen kuuluu erilaisia kehittämis- ja projektitöitä, lähiopiskelua, ohjattua etäopiskelua sekä etätehtäviä.
Ammatillinen työvoimakoulutus on tarkoitettu ensisijaisesti työttömille ja työttömyysuhan alaisille aikuisille ja tarkoituksena on suorittaa perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinto tai tutkinnon osa. Aikuisille koulutus on näyttötutkintopohjainen, eli alasta riippuen ensin on tietty määrä valmistavaa koulutusta, jonka jälkeen lähdetään työssäoppimaan. Sitten seuraa neljästä kuuteen päivää kestävä tutkintotilaisuus, jonka aikana näytetään oma ammattiosaaminen. Työvoimakoulutus on maksutonta ja sitä järjestetään ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa, korkeakouluissa ja yksityisissä oppilaitoksissa. Koulutuksen maksuttomuus tarkoittaa sitä, että kaikki oppimateriaali saadaan koulun puolesta.

Lähihoitajakoulutuksessa käytössä olevia kirjoja. Pelkästään nämä kolme kirjaa maksaisivat uutena yhteensä lähemmäs 200 euroa. Osaa kirjoista voidaan käyttää koko koulutuksen ajan, mutta joitain vain lyhyt hetki. Onni onkin, että kirjat saa lainaan koulun kirjastosta.
Oma kokemukseni
Olen lukion keskeyttänyt, datanomi ja matkailuvirkailija. Datanomiksi valmistumisen jälkeen olin pitkään työttömänä kunnes pääsin erääseen kouluun koulunkäyntiavustajaksi. Niitä töitä tein puolisentoista vuotta, kunnes työttömyys taas tuli kuvioihin. Hain uudestaan kouluun ja pääsinkin opiskelemaan matkailualaa. Valmistumisen jälkeen muutaman kuukauden verran olin töissä samassa paikassa, jossa tein viimeisen pitkän työharjoittelujakson opintojen aikana. Sen jälkeen olin jälleen työttömänä hetken jos toisenkin, mutta lopulta onni potkaisi ja pääsin puoleksi vuodeksi työelämävalmennukseen ihanaan pieneen yksityiseen firmaan. Surun hetki kuitenkin koitti, kun en voinut siellä tuon puolen vuoden jälkeen enää työskentelyä jatkaa. Sitten olikin edessä jälleen melkein vuoden kestänyt “lähetetään työhakemuksia kaikkialle, niin mahdollisiin kuin mahdottomiinkin paikkoihin” -jakso, joka päättyi siihen, kun pääsin töihin päiväkotiin lapsen henkilökohtaiseksi avustajaksi.
Niin työttömänä ollessa kuin työelämän aikana laitoin hakemuksia myös työvoimakoulutuksiin. Osaan koulutuksista pääsin haastatteluun, mutta suurimmasta osasta tuli hakuajan jälkeen tieto, että hakijoita on ollut paljon, enkä edennyt edes haastatteluun asti. Viime kesänä kuitenkin pääsin haastatteluun, soveltuvuuskokeisiin ja psykologin ihmeteltäväksi. Olin ihan varma, että minua ei valittaisi kuitenkaan koulutukseen, joten voi sitä riemua, kun sain tietää, että minut oli valittu! Pääsin vihdoinkin opiskelemaan sitä alaa, mistä olin jo pitkään haaveillut: lähihoitajaksi.

Opiskelijan oppaassa kerrotaan koulutuksen sisällöstä, ammattitaitovaatimuksista ja muista tärkeistä tiedoista.
Opinnot alkoivat viime elokuussa ja jäljellä on enää vuosi. Lähihoitajan opintoihin kuuluu normaalisti viisi tutkinnon osaa (kasvun tukeminen, hoito ja huolenpito, kuntoutuminen, osaamisala sekä valinnainen osa), mutta minulla opinnot päättyvät jo osaamisalan jälkeen. Valinnaisen osan saan hyväksiluettua aikaisemmalla koulutuksella. Kohdallani on siis tehty henkilökohtaistamista, eikä minun ole myöskään esimerkiksi tarvinnut käydä tietotekniikan kurssia, jonka tarkoituksena oli opetella mm. tekstinkäsittelyohjelman käyttöä ja tiedon etsimistä internetin laajasta maailmasta.
Työvoimakoulutuksessa opiskelu on todellakin ilmaista. Ainoa, josta itse joudun maksamaan on kulkeminen (bussilippu) ja ruokailu sekä työvaatteet ja kengät, jos menen työssäoppimaan paikkaan, jossa työvaatteet eivät tule työpaikan puolesta. Opintojen aikana tarvittavat kirjat saan lainaan koulusta.
Olen kyllä tyytyväinen siihen, että lähdin hakemaan uutta ammattia. Lähihoitajilla tulee olemaan töitä tulevaisuudessa paljon, varsinkin kun ikääntyneitä on koko ajan enemmän. Lähihoitajan työssä on vielä parasta se, että saa olla lähellä ihmisiä.
Jos uudelleen kouluttautuminen kiinnostaa, saat lisätietoja Työ- ja elinkeinopalvelujen sivuilta sekä Opetushallituksen sivuilta.
Omalla paikkakunnalla/lähiseudulla alkavia työvoimakoulutuksia, joihin on haku avoinna voit etsiä TE-palveluiden koulutushausta.
Tässä olisi kiva ollut lukea useampikin uudelleenkoulutetun ja erilaisia hommia tehneen ihmisen tarina! Harmi, että oli vain yksi kokemus jaettavaksi 🙂 Ehkäpä kommentteihin tulee lisää juttua lukijoilta.
Ja aika mielenkiintoista, riittääkö nykyään koulujen kirjastoissa oppikirjoja kaikille opiskelijoille? Itse aikanaan muistan lukiossa/AMK:ssa/yliopistolla samaksi riesaksi muodostuneen asian, että oppikirjoja on koulun kirjaston hyllyssä ehkä 3 kappaletta ja julkisissa kirjastoissa saman verran, jos sitäkään ja ne hemmetin kalliit kirjat oli kyllä pakko hankkia itse. Tai sitten opiskella kuukaudessa kyseinen kirja, jonka jälkeen se meni varausjonossa seuraavana olevalle ja voihan nenä, jos kirja piti palauttaa ennen tenttiä. Onneksi omalla kohdallani vanhempani rahoittivat opintojani sen verran, että maksoivat oppikirjani, ne kun todellakin ovat tyyriitä!
Oi, tuo useamman henkilön kokemus olisikin ollut hyvä idea. Harmi kun ei tullut mieleen kirjoittaessa. Toivotaan siis, että tähän tulee kommentteina kokemuksia 🙂
En tiedä miten muissa kouluissa on kirjojen tilanne nykyään, mutta jonkin pykälän ansiosta työvoimakoulutuksen on oltava opiskelijalle maksutonta ja näin ollen oppilaitoksen tulee huolehtia opiskelijoille kirjat. Toki saadaan kirjat lainaan vain siksi aikaa kun niitä tarvitaan, sillä seuraava ryhmä on jo niitä odottamassa innokkaasti. Yksi kirja annettiin seuraavalle ryhmälle ennen kuin edes kunnolla siihen kirjaan päästiin käsiksi. Onneksi siitä ei ollut tenttiä 😀
Lukiosta pääsin ulos 2005 ja opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelualaa. Siinä välissä on ehtinyt olla muutama korkeakoulu, jotka ovat jääneet kesken, vuoden kestäneitä koulutuksia, vuosia työttömänä ja parin vuoden rupeama ammattikoulussa, josta valmistuin merkonomiksi 2013. Nyt vain odottelen tietoa, pystynkö vaihtamaan opinahjoani tämän vuoden jälkeen. Pelitutkimus Tampereen yliopistossa kiinnostaa niin mielettömästi, että peukut on pystyssä viimeiseen asti. Siirtohaun tulokset tulevat ensiviikon torstaina, joten pikkuhiljaa alkaa jännittää, miten käy. 🙂
Kerrohan sitten miten kävi. Toivottavasti peukkujen pystyssä pitely oli kaiken arvoista 🙂