Karen Memory on “ompelijatar” Madame Damnablen omistamassa Hôtel Mon Cherie:ssä Rapid Cityssa. Eletään 1800-lukua, ja nykyään Seattle Underground -nimellä tunnettu kaupunki on edelleen pinnan päällä. Alaskan kultaryntäys on edelleen voimissaan ja ilmalaivat kulkevat taivaita. Karen on juuri suuntaamassa nukkumaan eräänä aamuyönä viimeisen asiakkaan lähdettyä, kun pelokas “satamatyttö” tuo vakavasti loukkaantuneen kiinalaisnaisen Hôtel Mon Cherien salonkiin. “Satamatytöt” omistava Peter Bantle poikineen ei ole kovin kaukana jäljessä. Lisätään kuvioon Bantlen kone, joka pystyy hallitsemaan muiden ihmisten käytöstä sekä Jack the Ripperin kanssa kauheudessaan kilpaileva sarjamurhaaja, ja seikkailu on valmis alkamaan.

Karen Memory on helmikuussa julkaistu Elizabeth Bearin tuorein teos ja kirjailijan ensimmäinen erillisteos viiteen vuoteen. Kirja sijoittuu steampunkin kulta-aikaan, mutta genren teoksille harvinaisesti ei juurikaan kiinnitä huomiota teknologiaan. Kirjassa on paljon mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtia, vaikka ainoa historiallinen henkilö onkin Marshall Bass Reeves (, jonka epäillään toimineen inspiraationa The Lone Rangerille). Mielenkiintoisin niistä on omasta mielestäni kuitenkin termi “ompelijatar”. Nykyisen Seattlen alueella oikeasti verotettiin “ompelukoneveroa”, jonka kuukausittainen kokonaissumma oli enemmän kuin keskimääräinen ompelija tienasi yli viikon aikana. Kiertoilmaisujen kultaa, kuten edesmennyt Terry Pratchettkin havaitsi.

Karen Memory on monella tapaa harvinainen kirja. Kirjan päähenkilö kaikkine ystävineen asuu ja työskentelee bordellissa. Kirja on täynnä naishahmoja, joista jokainen on selkeästi oma ihmisensä. Stereotyyppejä ei kirjan sivuilla juurikaan näy.

Bear pistää nerokkaasti ryhmän prostituoituja vastustamaan katastrofikapitalisteja. Hän ei myöskään kavahda prostituoitujen arjen realiteetteja. Karen on omalta osaltaan sangen tietoinen siitä, että hänen työpaikkansa Madame Damnablen bordellissa on etuoikeutettu verrattuna katujen kulkijoihin saatika sitten ihmiskaupan uhreihin satamassa.

Pohjimmiltaan Karen Memory on kuitenkin seikkailu. Yksi merkittävistä elementeistä on mecha-tyyppinen sisältä käsin käytettävä, höyryllä käyvä ompelukone. Kukapa ei sellaista haluaisi olohuoneeseensa?

Karen Memory on hauska ja nopea luettava, mutta jää pyörimään päähän pitkäksi aikaa. Karenin ääni on ihanan erikoinen, hahmot monipuolisia ja tapahtumat kiinnostavia. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa kaikille spekulatiivisen fiktion faneille.

Mrs. Darth Vader