screamridekansi

Kansikuva pelistä Screamride, Frontier Developments 2015. Lähde: Xbox.com

Alustat: Xbox 360, Xbox One
Kehittäjä: Frontier Developments
Julkaisija: Microsoft Studios
Genre: Puzzle
Ikäraja: 12

Screamride on fysiikkapohjainen vuoristoratapeli, jossa voi sekä ajella ja rakentaa vuoristoratoja että tuhota rakennuksia ja rakennelmia. Pelimuotoja on kaksi: uratila sekä hiekkalaatikkotila.

Uratilan alussa pelaaja astuu ScreamWorks-yhtiön palvelukseen uutena työntekijänä. Häntä opastaa yhtiön käytäntöihin Control, joka on kaikesta päätellen ruumiiton tekoäly, jolla on naisen ääni. Ääni on kuitenkin persoonaton, kylmä ja mekaaninen, eikä herätä erityisesti luottamusta. Pelintekijöillä on ollut kenties mielessään Portal-pelisarjan mainio GLaDOS, mutta Control jää siitä kauas taakse. Kuittailut testihenkilöiden pudottamisista ja alkuperäisväestön raivaamisesta pois testiratojen tieltä lähinnä ärsyttivät.

Uudella työntekijällä on valittavanaan kolme erilaista urapolkua:

1.Screamrider testaa erilaisia vuoristoratoja ja yrittää läpäistä ne mahdollisimman nopeasti. Tarkoituksena on saada myös mahdollisimman paljon pisteitä, pysyä radalla ja olla pudottamatta matkustajia hurjissa mutkissa kyydistä. Uran edetessä radoille tulee lisää kaikenlaisia esteitä ja vinkuroita, joista pitää selvitä esimerkiksi tasapainottelemalla vaunua kahdella pyörällä.

2. Demolition Expert tuhoaa erilaisia rakennuksia ja rakennelmia heittämällä niitä kohden vipuvarren avulla pelastuskapselilta näyttäviä miehitettyjä laitteita. Rakennelmiin on piilotettu räjähteitä ja pisteitä saa tietenkin laittamalla eniten paikkoja remonttiin.

3. Engineer rakentelee vuoristoratoja erilaisten parametrien mukaan valmiiksi. Välillä radoista tulee ihan kunnollisia huvilaitteita ja toisinaan rata jätetään tarkoituksella kesken, jotta vaunu törmäisi näyttävästi rakennelmiin aiheuttaen tuhoa.

screamride1

Kuvakaappaus pelistä Screamride, Frontier Developments 2015. Lähde: Xbox.com

Hiekkalaatikkotilassa pelaaja pystyy pykäämään pystyyn mielensä mukaan vuoristoratoja, tuhoamisratoja, rakennuksia ja saaria, joille radat on sijoitettu. Nämä itserakennetut kentät voi sitten jakaa muille pelaajille ja muiden ratoja voi vastaavasti testata itse. Myös ratojen pohjapiirrustuksia voi jakaa.

Peli kuulostaa teoriassa siis varsin hauskalta ja monipuoliselta. Itse en kuitenkaan ole varsinaisesti ilosta kiljunut pelatessani Screamridea. Siinä vaiheessa, kun pelaaminen tuntuu työltä ja tylsältä pakkopullalta, on jotain vialla. Mikä sitten pelissä mättää?

Ensinnäkin, minua ärsyttää suunnattomasti pelin grafiikka ja turhat välivideot. Jokaisen kentän alussa ja lopussa välivideoissa näkyvät firman testaajat joutuvat hassunhauskoihin kommelluksiin ja grafiikka on kuin halvasta lasten animaatioelokuvasta. Musiikki on itseään toistavaa elektronista jumputusta ja Controlin metalliselta kalskahtava ääni alkaa pidemmän päälle rasittaa korvia.

Kaikki tutoriaalit on toteutettu epäinformatiivisilla videopätkillä, joissa on lisäksi Control lukemassa videoiden alle läiskittyjä ajatusviivoilla merkittyjä ohjeita. Ohjeita on yhdestä kuuteen ja ne vaihtelevat sisällöltään suuresti. Lempparini on “Exploding cars are very volatile, handle with care”. Tutoriaaleja ei löydy pelin päävalikosta lainkaan, vaan niihin pääsee käsiksi vain pelikenttien kautta. Ohjeet keskittyvät oikeastaan vain ohjaimen komentoihin ja tyhjänpäiväisiin kuvauksiin. Olisin kovasti kaivannut taktiikkaohjeita, joissa olisi kerrottu, mistä asioista missäkin kentässä saa pisteitä ja miten niitä saavutetaan parhaiten. Jokaisesta kentästä nimittäin pitää saada tietty määrä pisteitä, jotta seuraava kenttä tai isompi alue aukeaa. Minä jumitin ensimmäisessä Engineer-kentässä vaikka kuinka kauan, kun en vaan saanut tarpeeksi pisteitä, enkä käsittänyt, miten olisin rataani voinut parantaa. Vähemmästäkin turhautuu.

screamride2

Kuvakaappaus pelistä Screamride, Frontier Developments 2015. Lähde: Xbox.com

Varsinaiset kentät eivät ole mitään jännityksen riemuvoittoja vaan lähinnä työlästä puurtamista. Vuoristoradat ovat joko ohi aivan liian nopeasti tai matkaan ehtii jo tylsistyä, kun samaa rataa kierretään kolme kertaa ympäri. Räjähdekentissä tähtääminen on vaikeaa ja rakennusten tuhoutuminen aika onnenkauppaa. Koska räjähteiden sijaintia ei voi mitenkään arvata, taktikoinnista ei voi oikein puhua.Täytyy tosin myöntää, että välillä on varsin tyydyttävää, kun saa kunnon ketjureaktion aikaan ja betonia sortuu oikein urakalla. Mutta tämäkin tyydytys jää varsin pieneksi, kun sortumiskohtauksista ei osata ottaa kaikkea irti. Kamerakulmat vaihtuvat villisti, joskus näyttäen jotain aivan muuta kohtaa kuin pitäisi. Kesken parhaiden sortumien peli ilmoittaa Controlin äänellä sekä isolla X-ikonilla, että seuraava heitto on valmiina. Ohjaimen tärinäkin on aivan liian vähäistä.

Rakentelukentät ja hiekkalaatikkotila eivät minua juurikaan lämmittäneet, sillä minussa ei ole rahtuakaan insinöörinainesta. Valmiin radan testaaminen oli kyllä ihan hauskaa silloin, kun testiajajia sai lennättää vasten sortuvia rakennuksia.

Ehdin testaamaan vain muutaman pelaajien suunnitteleman kentän, mutta täytyy kyllä sanoa, että vasta niissä peli pääsee oikeuksiinsa. Pelaajien tekemissä vuoristoradoissa oli oikeasti vauhdin hurmaa ja suu kääntyi hymyyn niitä testatessa. Niiden rinnalla pelin varsinaiset kentät tuntuvat auttamattoman tylsiltä ja mielikuvituksettomilta.

Tiivistelmä:

+Pelikentät sijoitettu ympäri maailmankarttaa, ei siis Amerikka-keskeinen
+Kentät lyhyitä ja nopeita pelata. Sopii heille, joilla ei ole aikaa pelata paljon
+Rakennelmien tuhoaminen on kivaa
+Muiden pelaajien kentät hauskoja

-Rasittava musiikki, välivideot ja Control
-Huonot tutoriaalit
-Halvan näköinen grafiikka
-Tylsät kentät

Arvosana:

 

Tavistyttö

Tavistyttö

*****
Peli on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.