Season Film Festival pidettiin maaliskuun lopussa Helsingissä nyt jo kolmannen kerran. Festivaaleilla esitettiin mielenkiintoisia ja erilaisia valtavirrasta poikkeavia elokuvia, aina Bollywoodista skandidraamaan. Pääkaupunkiseudun nörttitytöt kävivät festivaaleilla katsomassa Ana Lily Amirpourin ohjaaman elokuvan A Girl Walks Home Alone at Night.
A Girl Walks Home Alone At Night-elokuvan juliste. © 2014 Vice Media LLC
Iranilaiseksi vampyyri-spaghetti-westerniksi kuvailtu elokuva vaikutti etukäteen kiinnostavalta ja persoonalliselta. Persiankielisiä elokuvia ei ole juurikaan ollut aikaisemmin mahdollista nähdä, joten nyt siihen oli oiva tilaisuus. A Girl Walks Home Alone At Night on iranilais-amerikkalaisen Amirpourin esikoisohjaus ja se on saanut suitsutusta kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla kuten Sundancessä, Sitgesissä ja Havaijilla.
Elokuvan tapahtumien paikkana on Bad City, hieman ränsistynyt ja aavemainen iranilainen teollisuuskaupunki. Kaupunki on kuvitteellinen, ja oikeasti elokuva on kuvattu Kaliforniassa. Bad Cityssä asuu yksinäinen tyttö (roolissa Sheila Vand), joka illan tullen muuttuu vampyyriksi. Kaapuun pukeutunut ja rullalaudalla liikkuva tappajatar iskee äkkiä ja huomaamatta. Uhrit eivät ole ihan satunnaisia, vaan lähinnä epämääräisiä pahantekijöitä. Pientä romanssiakin on ilmassa, kun tyttö ystävystyy nuoren komistuksen Arashin (Arash Marandi) kanssa. Arash on tiukassa t-paidassaan kuin yhdistelmä James Deaniä ja Johnny Deppiä arabimausteilla.
Mustavalkoinen elokuva tuo visuaalisesti hieman mieleen Jim Jarmuschin alkuaikojen tuotannon, ja elokuvan dialogissa on jopa havaittavissa hieman kaurismäkeläisiä piirteitä. Vuorosanoja ei paljon tarvita, kun kuva puhuu puolestaan. Myös musiikki on hyvin tärkeässä osassa. Itse tarina etenee verkkaisesti. Elokuva keskittyy paljon pieniin kohtauksiin, joista osa on silmiähivelevän hienoja, mutta osa tuntuu vähän indielokuvien kliseiltä. Kauhuelementtejäkin löytyy, ja muutaman kerran elokuva onnistuu säikyttämään ihan kunnolla.
A Girl Walks Home Alone at Night ei ole täydellinen elokuva, mutta yleisesti siitä jäi elokuvanörteille varsin positiivinen fiilis. Viitta liehuen rullalautaileva vampyyri on supercool, ja ehkä vain taustaksi tarkoitettu Masuka-kissa ansaitsisi osastaan vähintään sivuosa-oscarin. Jos elokuvaa tarkemmin analysoisi, siitä löytyisi rivien välistä varmasti enemmänkin sanomaa liittyen arabikulttuuriin ja feministiaiheeseen. Toisaalta elokuva on myös eräänlainen kunnianosoitus kauhu- ja kulttielokuville. A Girl Walks Home Alone at Night onkin kokemuksena hieno ainakin elokuvateatterissa nähtynä. Ohjaaja Ana Lily Amirpourin nimi kannattaa pistää mieleen, koska hänestä varmasti kuullaan vielä.
