Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille kerrotaan vastaus perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Kuva: gingiber cc

Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille kerrotaan vastaus perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Kuva: gingiber cc

No, nörtithän tietävät, että vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja muuhun sellaiseen on 42.

Sitten tietysti on se vaihtoehto, että elämän tarkoitus on lisääntyä ja täyttää maa, syntyä uudestaan tai siirtyä seuraavalle olemisen tasolle. Olen kuullut myös, että on ihmisiä, jotka ovat varmoja, että elämällä ei ole tarkoitusta. Minä en tietääkseni tunne yhtäkään. Monet myös uskovat tietävänsä elämän tarkoituksen, mutta valitettavasti he eivät läheskään aina ole samaa mieltä keskenään. Olisi mukavaa, jos kaikki tietäväiset olisivat toisistaan riippumatta sitä mieltä, että elämän tarkoitus on X, jolloin olisi aika helppoa todeta, että todennäköisesti se on juurikin X.

Se, miksi ihmiset uskovat tai kuvittelevat elämällä olevan tarkoituksen, on vähintään yhtä kattava kysymys kuin itse elämän tarkoitus. Yritetään kuitenkin vastata siihen. Tulen yleistämään säälimättä ja ilman häpeää joitain asioita. Antakaa anteeksi. Lisäksi tulette huomaamaan monta ehkä-sanaa.

Yksi vaihtoehto on uskonto. Uskontojen kantavia voimia on se, että henkilön teoilla on merkitystä, ja jos et tässä elämässä niistä maksa, niin sitten seuraavassa. Tällöin elämän tarkoitus on tapa pitää ihmiset uskonnon alla lupauksella, että tarkoitus on hyvä ja palkinto suuri. Jos ei usko elämän tarkoitukseen, on hyvin vaikea uskoa olentoon/jumalaan/jumaliin, jotka päättävät elämästäsi ja kuolemastasi. Näin ollen uskonnot ovat hyvinkin riippuvaisia elämän tarkoituksesta.

Sitten tietysti on vaihtoehto, että elämällä on tarkoitus ja alitajuisesti me tiedämme sen. Kuitenkaan asia ei ole ihan niin selvä, että voitaisiin puhua elämän tarkoituksen tietämisestä. Hieman kuten me uskomme, että maailmankaikkeudessa on jossain muodossa muutakin elämää. Kyllähän se aika varmaa on, mutta… Siihen kuuluu se pieni epävarmuus, se pieni osa, koska asiaa ei ole voitu todistaa. Silloin on helppo epäillä asiaa, vaikka kuinka varmalta välillä tuntuisi.

Vaihtoehto on myös sekin, että ihmisellä on liikaa aikaa käsissään. On keksitty liikaa elämää helpottavia asioita, jolloin on helppo jäädä pohtimaan filosofisia kysymyksiä; vaikuttaa siltä, että eläimet eivät kauheasti pohdi, onko elämällä tarkoitusta. Kuitenkin on huomattava, että me emme tiedä, mitä eläinten päässä liikkuu. Ja jos suurimman osan valveillaoloajasta etsii ruokaa ja vettä, ei välttämättä kauheasti ehdi pohtia asioita.

Ihmisillä on taipumusta pohtia filosofisia kysymyksiä, jos siihen vain jää aikaa. Kuva: blavandmaster cc

Ihmisillä on taipumusta pohtia filosofisia kysymyksiä, jos siihen vain jää aikaa. Kuva: blavandmaster cc

Ihmisillä on myös jonkinlainen sisäänrakennettu tarve uskoa johonkin. Ateistiset valtiot ovat korvanneet jumalat johtajilla ja erilaiset uskonnot elävät ja voivat hyvin. Näin ollen elämän tarkoitukseen uskominen on hyvinkin tervettä. Elämän tarkoitus kun ei vaadi sinun henkeäsi tai että lähtisit sotimaan. Ihminen uskoo pienenä, että vanhemmat pystyvät mihin vain: suojelevat kaikelta ja osaavat kaiken. Sitten kun isompana tajuaa, että näin ei olekaan, tunne ehkä siirtyy sitten uskomukseksi muun muassa elämän tarkoituksesta.

Entä jos elämällä ei ole tarkoitusta? Entä jos me vain synnymme tänne, koska jotkut halusivat harrastaa seksiä, ja ainoa elämän sisältö on periaatteessa se, että me olemme, teemme ja sitten se oli siinä? Elää ilman mitään syytä tai tarkoitusta. Se ei ole kovin mukava ajatus, koska silloin tulee helposti ajatus, että miksi sitten jatkaa elämistä? Ehkä siinä on ainakin osittain vastaus. Ajatus siitä, että olet täysin tarkoitukseton, on hyvin vaikea, koska sehän tarkoittaisi, että pitkällä tähtäimellä kaikki, mitä teet on turhaa.

Itse uskon ihmisten uskovan elämän tarkoitukseen, jotta pysyisimme järjissämme. Itsekin mielelläni uskon, että kaikella, mitä olen kokenut on jokin tarkoitus.

Toisaalta onko sillä sinänsä väliä? Elämä on tässä ja nyt, oli tarkoitusta tai ei. Kokemukset ovat muokanneet meidät sellaisiksi kuin olemme nyt, ja ilman näitä kokemuksia tekisimme erilaisia valintoja.

Tosin, ehkä se elämän tarkoitus on 42.