Teksti sisältää juonipaljastuksia Sisareni puolesta -elokuvasta.
Rakkaus saa meidät tekemään kummia asioita, oli se sitten platonista ystävyys- tai sisarusrakkautta tai intohimoista kaverirakkautta. Sisareni puolesta -elokuva kiteyttää kätevästi nuo molemmat.
Sisareni puolesta -elokuvan juliste.
Lähde: http://www.movie-poster-artwork-finder.com/
Sisareni puolesta (My Sister’s keeper) on on Nick Cassavetesin vuonna 2009 ohjaama, Jodi Picoultiin saman nimiseen kirjaan pohjautuva elokuva. Pääosissa näyttelevät Abigail Breslin (Anna), Sofia Vassilieva (Kate) ja Cameron Diaz (Sara). Sivuosassa nähdään Alec Baldwin.
Karu fakta on, että suurin osa meistä on saanut alkunsa vahingossa. Anna ei kuitenkaan ollut vahinko. Hänen syntymänsä oli tarkoin harkittu. Hän ei kuitenkaan olisi koskaan syntynytkään, ellei hänen muutamaa vuotta vanhempi sisarensa Kate olisi pikkulapsena sairastunut leukemiaan. Anna on suunniteltu sisarensa varaosiksi.
Tarina alkaa siitä, kun Anna on 13-vuotias ja hänen pitäisi jälleen kerran valmistautua suureen operaatioon antaakseen kuolemansairaalle sisarelleen lisäaikaa. Kate on kuolemaisillaan. Leijonaemo Sara ja tämän mies Brian eivät kuitenkaan suostu hyväksymään sitä ja luopumaan taistelusta. Kukaan ei kysy lasten, Annan – tai edes Katen mielipidettä. Varsinkin Saralle on ilmiselvää, että taistellaan loppuun saakka. Kukaan ei tunnu huomaavan Jessen, Katen isoveljen, ongelmia, sillä kaikki pyörii vain Katen ympärillä.
Eräänä päivänä Anna saa tarpeekseen ja palkkaa avukseen menestyksekkään lakimiehen, Campbell Alexanderin. Anna tahtoo lääketieteellisen itsemääräämisoikeuden kehoonsa, jotta hänen ei enää tarvitsisi osallistua operaatioihin, jotka ovat hänen omalle hyvinvoinnilleen haitallisia. Päätös on raskas, sillä Anna tietää sen johtavan tämän rakkaan sisaren kuolemaan. Kuullessaan tyttärensä tekemästä haasteesta Sara raivostuu ja perheen välit rakoilevat.
Tarina on hyvin koskettava ja kuvaa hyvin sisarusten välistä rakkautta ja uhrautumista. Tarinassa kerrotaan myös intiimimpi rakkaustarina, kun Kate sairaalavuoteella muistelee tekemänsä muistoleikekirjan avulla romanssiaan ja ensirakkauttaan.
Taylor Ambrose oli nuori miehenalku, jonka Kate tapasi sairaalassa hoidossa ollessaan. Nuorukainen oli myös sairas. Vaikka syöpähoidot uuvuttivatkin Katen, oli hän Taylorin seurassa kuin kuka tahansa teinityttö ja koki samoja tunnekuohuja. Kun Taylor poistui yllättäen maailmasta, musersi se Katen täysin, ja vielä omina voimattomuuden hetkinäänkin hän herkistyy leikekirjan äärelle. Vaikka rakkaustarina päättyykin onnettomasti, se antaa silti toivoa: Vaikka tilanne olisi kuinka huono, meillä kaikilla on toivoa löytää elämämme rakkaus.
Mielestäni elokuvan roolitus oli hyvin onnistunut. Yllätyin nähdessäni Diazin vakavan, päättäväisen ja helläsydämisen, mutta joskus silti niin kapeakatseisen Saran roolissa. Yleensä olen tottunut näkemään naisen hiukan kevytkenkäisemmissä rooleissa, jos niin voi sanoa. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Roolisuorituksesta näkyi se pelko ja suojelunhalu, jota jokainen – mutta etenkin sairaan lapsen – vanhempi eittämättä tuntee. Vassilieva taas onnistuu mielestäni hyvin Katen roolissa. Hän on sisäistänyt sen, millaista on olla peloton taistelija ja esittää vahvaa perheensä vuoksi, vaikka sisimmässään hän pelkää kuolemaa samalla, kun tahtoo eroon kivuistaan.
Breslin rooli oli mielestäni onnistunut veto myös. Hän onnistui olemaan samaan aikaan pieni tyttö, joka on joutunut aikuistumaan liian aikaisin, mutta on sisimmässään kaikesta huolimatta herkkä esiteini. Breslin onnistui kuvaamaan hyvin sitä tunteiden ristiriitaa, jonka päätös ja sen seuraukset aiheuttavat.
Alkuperäisen kirjan kansi.
Lähde: http://www.jodipicoult.com/my-sisters-keeper.html
Pidin elokuvasta todella ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat elokuvan herättävän ajatuksia. Olen myös lukenut kirjan, ja mielestäni elokuvasta puuttuu paljon olennaista. Ymmärrän toki, että adaptaatiossa on pakko karsia materiaalia, mutta elokuvassa sitä oli karsittu ajoittain aivan vääristä paikoista.
Kirjassa avataan hiukan jokaisen tarinan kannalta olennaisen henkilön maailmaa, mikä tuo juoneen ja henkilöihin aivan toisenlaista syvyyttä. Elokuvassa keskitytään ainoastaan Annaan ja Kateen. Muut henkilöt jäävät pinnallisiksi. Ihminen, joka katsoo pelkän elokuvan ei esimerkiksi tiedä Jessen ongelmista tai perheen vanhempien suhteesta juuri mitään. Tämä häiritsee, sillä nuo tiedonjyvät muokkaavat käsitystä hahmosta.
Elokuvatiimi mokasi kuitenkin mielestäni pahemman kerran siinä, kun jätti erään henkilön pois käsikirjoituksesta. Näin ollen eräs toinen romanssi on kokonaan mainitsematta elokuvassa. Kirjassa nimittäin Annalle palkataan edunvalvojaksi Julia–niminen nainen, jonka kanssa Annan lakimiehellä oli nuorempana suhde. Näiden kahden menneisyys, ja sen esittäminen takaumina, luo tarinaan aivan uudenlaista jännitettä.
Yhtä kaikki, elokuva on muutamasta epäkohdastaan huolimatta erittäin onnistunut adaptaatio ja lämminhenkinen elokuva monenlaisesta rakkaudesta.
