http://pixabay.com/fi/rakkaus-lukitukset-linnat-silta-443798/

http://pixabay.com/fi/rakkaus-lukitukset-linnat-silta-443798/

Kuutisen vuotta sitten kirjoitin nettideittailuopasta ja testasin juuri eronneena sinkkuna nettideittipalveluita. Kartoitin kirjaa varten useita erilaisia nettideittailusivustoja ja keräsin käyttäjäkokemuksia nettilomakkeella noin 250 nettideittailijalta. Kuukausimaksulliset palvelut jylläsivät, mobiilisovellukset olivat vasta tulollaan: kyselyaineistossa niihin ei viitannut kukaan.

Kun kirja sitten ilmestyi, olin jo parisuhteessa – tosin en nettideittipalveluista löydetyn miehen kanssa. Kirjan ilmestymisen jälkeen ja aina kesään 2014 saakka annoin useille medioille haastatteluita aiheesta. Nauratti: minusta oli tullut se tyyppi, jolle soitettiin, kun oltiin tekemässä juttua nettideittailusta.

Lopetin haastatteluiden antamisen viime kesänä, Tinderin vuoksi. Ylestä soitettiin ja pyydettiin kommenttia ko. sovelluksesta. Totesin tipahtaneeni kärryiltä, hyvä että olin kuullut Tinderistä.

Tätä kirjoittaessa olen jälleen sinkku ja tadaa! Tinderissä. On ollut varsin hupaisaa sukeltaa uudelleen maailmaan, jonka luuli läpikotaisin tuntevansa. Tinder on opettanut tähän mennessä ainakin sen, että miehet yrittävät hurmata naisia viinapullojen, koirien, moottoripyörien ja autojen kuvilla ja että extreme-henkistä vuorikiipeilyä ja veneilyä trooppisilla vesillä harrastaa vähintäänkin joka toinen ukko.

Kerää koko sarja

Jotain tuttuakin löydän. Vaikka sivustot ja -sovellukset kehittyvät ja vaihtuvat, itse deittailun ja tutustumisen perusteet pysyvät samoina. Ainoa huomaamani iso muutos on nettideittailun arkispäiväistyminen kaikissa ikäluokissa: kun aikoinaan jouduin jokaisessa haastattelussa selittämään, mitä tarkoitetaan karkkikauppailmiöllä ja multideittailulla, pyydettiin ottamaan kantaa onko se sopivaa ja suomalaisille sopivaa (eräässäkin haastattelussa vahvistus haettiin Osmo Kontulalta puhelimitse), nyt tuntuu, että useamman ihmisen päällekkäinen tapailu on ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Jos ei oikein tiedä mitä haluaa, voi ihan hyvin tavata useampaa tyyppiä kerran (lyhyenkin ajan sisällä), usein vertailuaineisto auttaa huomaamaan, mitä oikein onkaan hakemassa. Voi myös olla, että netti-ilmoituksen perusteella löytyy kyllä sopivia ehdokkaita, mutta tapaamatta ei voi määrittää kenen kanssa viihtyy ja on samalla aaltopituudella – sen vain tuntee. /Aino K.

Sivusto tai sovellus, alusta kuin alusta, ennemmin tai myöhemmin lähes jokaiselle syntyy match, kontakti, yhteys. Avauslainit ovat ratkaisevia: persoonallinen huomiointi kolahtaa paremmin kuin umpikulunut “ilmastonmuutos on varmasti syytäsi, olet niin kuuma”. En tunne yhtään naista, joka lähestyisi miestä vastaavilla fraaseilla. Jos teitä on, ilmoittautukaa kommenttiboksissa ja kertokaa, mitä käytätte.

Ole oma itsesi, käytä sellaisia repliikkejä, joita ei ole kopioitu miljoonasta muusta samanlaisesta ilmoituksesta. Itseeni iski netti-iskurepliikkinä nörtiltä nörtille englanninkielisessä keskustelussa “if I gave you a Ruby would you throw it back?”, joka olikin Ruby-nörtiltä varsin luonteva repliikki. –Myrtti

Kuuntele itseäsi

Perusongelmat kaikenlaisessa deittailussa voi jakaa kolmeen osaa. Valinta ja karsinta, oman ja toisen kiinnostuksen selvittäminen, etenemisvauhti ja tutustumistapa.

  • Nyrkkisääntö 1: jos se on liian hyvää ollakseen totta, se yleensä on. Hälytyskellojaan kannattaa kuunnella.
  • Nyrkkisääntö 1 + 2: jos joku epämääräisesti tuntuu tökkivän tai häiritsevän jo ennen tapaamista, siitäkin huolimatta, että tyyppi vaikuttaa ns. paperilla täydelliseltä, ei todennäköisesti kannata edes tavata (myönnetään, mahdoton ohje uteliaalle…eikun siis tapaamaan, mutta tuntosarvet ojossa ja julkiselle paikalle)
  • Nyrkkisääntö 3: liian kiltti ei pidä olla, on opittava sanomaan ei. Nettideittailu on erinomainen laji opettamaan liian kilteille kieltäytymistä ja omien rajojen asettamista.

Haluan esitellä myös ongelman nimeltä perspektiiviharha. Se syntyy, jos on aiemmin tapaillut ikäviä tyyppejä ja yhtäkkiä joku vaikuttaakin mukavalta. Mukavuus voi olla kuitenkin paha harha, mukava voi olla esimerkiksi kertakaikkisen tylsä. Onnellisena siitä, että tapaa vaihteeksi mukavan ihmisen, tylsäänkin tyyppiin yrittää ladata sopivia ominaisuuksia. Perspektiiviharha poistuu kun kasvattaa vertailujoukkoa, ts. tapaa mahdollisimman paljon uusia ihmisiä.

Perspektiiviharha kasvaa, mitä kauemmin lykkää ensitapaamista.

Mitä kauemmin toisen kanssa kanssa viestittelee vain kuvaruudulla, sitä vahvempi kuvitelma hänestä kehittyy, ja sitä varmemmin livenä tavatessa sitten pettyy, koska toinen ei olekaan sitä, millaiseksi hänet kuvitteli… Tai hän pettyy, kun sinä et ollutkaan sellainen kuin hän oli kuvitellut! Lyhytkin tapaaminen, vaikka vain lounas tai kahvikupillinen, antaa jo realistisen pohjan jatkoviestittelylle. Puhelimessa puhuminenkin on parempi kuin ei mitään livekontaktia.  /Päivi

Kemiallinen reaktio

Tavattava on. Ns. kemian testi on suoritettava ASAP alta pois. Vaikka tyyppi olisi kuvissa superkomea ja viesteissään taivaallisen ihana, tapaaminen on ainoa mahdollisuus selvittää tuntuuko miltään. Joskus juttu luistaa ja on kivaa, mutta tietää heti, että edes pussausasteelle ei kyseisen ihmisen kanssa voisi edetä, koska minkäänlaista kipinää ei synny.

Torjutuksi tuleminen ei tietenkään ole kenellekään kivaa, mutta oikea asenne auttaa kestämään. Kunnioita toista, mutta muista arvostaa myös itseäsi. Elämä on arvokasta, miksi sitä tuhlaisi väärien ihmisten seurassa. Toinen voi olla ihan jees – ja sen voi sanoa myös ääneen – mutta kumppaniksi täysin epäsopiva. Deitistä on mahdollista kehkeytyä myös ystävä. Jos niin käy, kyseessä ei todellakaan ole deittien epäonnistuminen vaan kiva twisti peruskaavaan.

Ole rehellinen itsellesi ja toiselle sen suhteen, mitä etsit ja haluat. Reflektoi, puhu ja kerro tunteistasi avoimesti. Yritä olla lannistumatta ja olla liikkeellä avoimin mielin, äläkä ota liian henkilökohtaisesti sitä, jos kemiat eivät kohtaakaan jonkun kanssa. Maailma on täynnä kiinnostavia ihmisiä. / Pihla

Be careful out there!

Ja rakkaat kaikki. Muistakaa ne turvallisuuspointsit, vaikka varovaisuus onkin nettideittirintamalla hidaste ja joillekin merkki kukkahattutätimäisyydestä ja/tai tiukkapipoisuudesta. Miksi ottaa turhia riskejä: ensin voi tavata kahvilla/bissellä/päivällisellä/kävelyllä/huvipuistossa/taidenäyttelyssä/kadunkulmassa etc. ja varmistua siitä, että seuralainen on sitä, mitä etukäteen sanoikin olevansa.

http://pixabay.com/fi/rakkaus-koettu-romantiikka-459993/

http://pixabay.com/fi/rakkaus-koettu-romantiikka-459993/

Jos haluat varmistaa selustasi ja turvallisuutesi, ennen kuin olet toisesta varma:

  • Älä kerro hänelle koko oikeaa nimeäsi. Esittäydy pelkällä etunimellä tai lempinimellä.
  • Älä kerro hänelle oikeaa puhelinnumeroasi. Hanki prepaid liittymä ja pidä yhteyttä sen kautta.
  • Älä kerro hänelle työnantajaasi, tai tarkkaa ammattiasi, jos se on vähänkään harvinainen.
  • Älä kutsu tai tuo häntä kotiisi äläkä kerro osoitettasi tai edes katua, jolla asut.
  • Älä tapaa häntä muualla kuin julkisella paikalla, ja pysyttele selvin päin tai ainakin tilanteen tasalla.

Kaikki vastaantulijat eivät ole potentiaalisia kirvesmurhaajia, mutta kaikenlaisia ongelmatapauksia liikkuu, joten varovainen kannattaa olla, kunnes toista oppii tuntemaan ja häneen alkaa uskaltaa vähitellen luottaa. /Päivi

Kommentit poimittu Nörttityttöjen Nettideittailun Näin ja Ei näin -listalta (kiitos!).
 
Nörttityttöjen perinteinen seuranhakutempaus lähestyy. Helmikuussa blogissa käsitellään rakkausaiheisia asioita.