Vieraskynä-artikkelin kirjoitti pelikulttuuria pohtivista videoistaan tunnettu Niko Nikkilä, jolla on Youtubessa oma kanava. Kanavalla on yli 200 seuraajaa ja hänen videoitaan on katsottu yli 11 000 kertaa.
Naisten asema videopeleissä on ehdottomasti eräs omista lempiaiheistani pelialaan liittyen. Kyse ei ole vain periaatteellisesta tasa-arvosta, vaan myös halusta nähdä asiat aivan uudesta näkökulmasta. Ja tuskinpa mikään valtaviihteen muoto voi laittaa miehen niin tiukasti naisen saappaisiin kuin pelit. Tästäkin huolimatta huomasin sarjani uutta jaksoa kuunnellessani joutuneeni täysin keskustelun väärälle puolelle.
Youtuben puolella pieni joukko tuntee minut Coconutmilkfilms-nimellä. Olen tehnyt kyseiselle kanavalle nyt päälle puolen vuoden ajan Pelipohdinnat-sarjaa, jossa käsittelen erilaisia pelikulttuuriin ja pelialaan liittyviä aiheita innokkaan harrastajan näkökulmasta. Videoni muistuttavat hieman Jim Sterlingin, Totalbiscuitin, Campsterin tai Superbunnyhopin tuotantoa, mutta tietääkseni olen ainoa suomalainen kanava, joka tuottaa tällaista materiaalia.
Useiden muiden aiheiden lisäksi olen käsitellyt pariin otteeseen myös naisten asemaa videopeleissä. Niinpä Anita Sarkeesianin, pelialan kovaäänisimmän feministin, julkaistessa uuden videonsa oli väistämätöntä, että katsoisin sen ennen pitkää.
Niille, joille Anita Sarkeesian ei ole tuttu, sanottakoon lyhyesti hänen olevan yhdysvaltalainen mediakriitikko, joka nousi pelikansan tietoisuuteen pääasiassa naisten rooleja videopeleissä käsittelevällä videosarjallaan Tropes vs Women in Video Games. Sarja rahoitettiin massiivisen suositulla Kickstarter-joukkorahoituskampanjalla ja sen tähän asti julkaistut kuusi osaa ovat katsottavissa Sarkeesianin Youtube-kanavalla. Jokainen uusi osa on ilmestyessään aiheuttanut kuhinaa peliharrastajien parissa ja näin kävi myös kesäkuussa, kun Sarkeesian julkaisi uuden seksualisoituja ja esineellistettyjä naishahmoja käsittelevän jaksonsa.
En alun perin ollut kovinkaan kiinnostunut kyseisestä videosta. Olin sivunnut Sarkeesiania aivan ensimmäisessä Pelipohdinnat-jaksossani, jossa keskityin tietoisesti puhumaan enemmän naishahmoja koskevasta keskustelusta yleensä sekä sen puutteista. Vaikken ollutkaan täysin samoilla linjoilla Sarkeesianin kanssa, halusin enemmänkin keskittyä itse valloillaan olevaan keskusteluun kuin häneen itseensä.
Mutta kuinkas sitten kävikään?
”Ei perhana mulla meinaa koko ajan palaa käämit tän videon kanssa.
Sarkeesian ei joko ymmärrä modernien pelityyppien perusperiaatteitakaan, tai jättää ne tahallaan huomiotta tukeakseen omia näkemyksiään. Hän antaa usein puhuessaan sen vaikutelman, että naispuolisiin hahmoihin kohdistuvat väkivallan teot eivät olisi mahdollisia miespuolisia NPC:tä kohtaan, joka etenkin sandbox-pelien kanssa ei voisi olla kauempana totuudesta…”
Muun muassa näin kirjoitin omalle Facebook-sivulleni vielä videota katsoessani. Ja vaikka en vieläkään voi olla täysin samaa mieltä videon kanssa, näyttää tämä teksti näin jälkikäteen katsottuna pöyristyttävän kiihkoontuneelta. Etenkin kirjoituksen viiimeinen lause, jossa asetun ylimielisesti jokaisen naispuolisen peliharrastajan puolestapuhujaksi (“Ja totta kai tämäkin fiasko kusee ensisijaisesti juuri naispuolisten peliharrastajien ja feministien kintuille”) oli selkeä virhe.
En vieläkään aivan ymmärrä, miksi provosoiduin niin vahvasti Sarkeesiania käsittelevää jaksoa kirjoittaessani. Sarkeesian on ollut havaintokentässäni vain ohimenevä ilmiö, joka nousee aina uuden videon myötä esille ja katoaa sitten aivan yhtä nopeasti. Ehkä kyse oli vain väärin suunnatusta intohimosta, jonka tarkoitukset olivat kuitenkin pohjimmiltaan hyviä. Minä todella halusin, että tämä keskustelu kävisi kuumana ja saisi aikaan edistystä pelialalla, joten ehkä juuri sen takia halusin niin kovasti nostaa esille Sarkeesianin (eli keskustelun keulakuvan) virheet ja ohjata sitä paremmalle tielle.
Mutta tiedätte varmaan, mitä vanha kansa sanoo hyvistä aikeista.
Onnekseni tiedostin itsekin aiheen herkkyyden ja päätin hakea hieman ulkopuolista näkökulmaa. Aloitin aiheeseen liittyvän keskustelun Facebookin Geeks Unite! (Finland) -ryhmässä, ja juuri tämä keskustelu oli välttämätön jakson lopullisen hylkäämisen kannalta.
”Olet kyllä varmaan ensimmäinen, jonka kuulen pitävän Sarkeesianin työtä pahana/epäonnistuneena tms. Useimmat mun tuntemani pelaajanaiset, mä mukaan lukien, ovat sille kiitollisia ja ihailevat sen rohkeutta”, kommentoi eräs keskustelun osanottaja. Ja niin käsittämättömältä kuin se näin jälkikäteen kuulostaakin, niin tämä oli minulle todella yllättävää kuulla. Itse en alun perin voinut lainkaan ymmärtää, miten kukaan voisi nähdä Sarkeesianin puheilla olevan positiivista vaikutusta.
Aihetta puitiin keskustelussa varsin runsaasti, mutta kenties parhaiten siitä tuli itselleni esille, kuinka voimakas vaikutus naispuolisten hahmojen kuvaamisessa on nimenomaan naispuolisia peliharrastajia kohtaan ja kuinka sokeaksi olin itse tullut sille. Eräs keskustenlunaihe oli peleissä usein alueen köyhyyttä ja rikollisuutta kuvaamaan käytetyt prostituoidut. Itse olin sitä mieltä, että ne ovat hyväksyttävä, vaikkakin halpa väline välittämään nimenomaan alueen edellä mainittuja ominaisuuksia. Eräs keskustelija otti kuitenkin esille, että voivathan naiset osallistua muihinkin rikollispuuhiin kuin prostituutioon. Mitäköhän se kertoo minusta ja pelialan luomasta maailmankuvasta, kun olin mielessäni asettamassa vähäosaisia naisia automaattisesti myymään itseään? Keskustelussa nousi myös kovasti esiin kontekstin merkitys. Eli ovatko seksualisoidut naiset esillä peleissä siksi, että konteksti niin vaatii, vai kirjoitetaanko näitä kohtauksia juuri siksi, jotta saataisiin vähäpukeisia naisia mukaan peliin?
Joka tapauksessa, olin yhä aikeissa julkaista jakson. Muutin käsikirjoitusta keskustelun pohjalta, kuvasin sen, hankin tarvittavan videomateriaalin Sarkeesianin jaksoon liittyen ja aloin editoimaan. Jokainen noin kymmenen minuutin pituinen jakso tarkoittaa osaltani 10–15 tunnin työtä ja editointi vie siitä ainakin puolet. Jo kuunnellessani omaa puhettani ensimmäisen kerran jokin tuntui särähtävän korvaan. Valitsin kuitenkin kuvaamastani materiaalista parhaat palat, editoin kasaan jakson raakaversion ja katsoin sen lävitse.
Voi taivas…
Minulla ei mennyt montakaan minuuttia tajuta, etten ikinä voisi julkaista kyseistä tekelettä hyvällä omallatunnolla. Mikään, mitä sanoin, ei kuulostanut vilpilliseltä ja kokonaisuus on mielestäni yhä ihan reilu kritiikki Sarkeesiania kohtaan. Mutta se tapa, jolla hyökkäsin yhden ainoan henkilön puheita vastaan, sai minut miettimään, miksi oikein olinkaan tehnyt tämän videon?
Pelipohdinnat on aina ollut vain kasa omia mielipiteitäni, ei asiantuntijalausuntoja. Mutta se on aina ollut kasa mielipiteitä, joiden uskoin tuovan jotain positiivista mukaan keskusteluun. Mitä positiivista naisten asemaan liittyen voisi syntyä videosta, joka (ironista kyllä) hyökkää sellaista naista kohtaan, joka näkemistäni virheistä huolimatta yrittää kuitenkin saada aikaan jotain parempaa? Sarkeesian itse ei tule koskaan videotani katsomaan, joten tyydyttäisikö hänen kritisointinsa lopulta mitään muuta kuin omaa omahyväisyyttäni?
”Lyhyestä historiastaan huolimatta pelialalla on runsaasti esimerkkejä ja syntipukkeja, joita voidaan osoitella. Ja vaikka menneen muistaminen on aina tärkeää, niin miksi tämä koko keskustelu on keskittynyt syyttelyyn ja ongelmien etsimiseen? Miksi niin pieni osa haluaa oikeasti korjata asioita?”
Näin olin itse sanonut ensimmäisessä Pelipohdinnat-jaksossani ja nyt olin pudonnut itse juuri samaan ansaan. Sen sijaan, että etsisin vastauksia tilanteen parantamiseen, keskityinkin kritisoimaan jotakuta, joka puolestaan yritti aidosti parantaa asioita. Se, onko Sarkeesian oikea henkilö tämän keskustelun keulakuvaksi, on yhdentekevää. Tärkeintä on, että keskustelun osanottajat keskittyisivät kukin etsimään ratkaisuja, sen sijaan, että syyttelisivät toisiaan. Alalla on tarpeeksi fiksuja ihmisiä tunnistamaan virheelliset argumentit oikeista, joten minun on turha yrittää lisätä ääntäni muun lauman joukkoon.
Kaiken kaikkiaan toivoisin, että keskustelun osanottajat yrittäisivät aggressiivisen kritiikin lisäksi tarjota myös positiivisia ratkaisuja jokaista maahan polkemaansa argumenttiaan kohtaan. Olen samaa mieltä siitä, että väärä tieto ja väittämät tulisi ehdottomasti pyrkiä korjaamaan, mutta keskittymällä ainoastaan toisten ihmisten kritiikkien alas ampumiseen ei asiaa saada ajettua eteenpäin sentinkään vertaa. Olen itse aikaisemmassa videossani kritisoinut Tomb Raiderin Lara Croftia kovalla kädellä, mutta en nostamatta samalla esille myös hyvää esimerkkiä Bioshock Infiniten Elizabethin muodossa. The Escapist Magazinen Jim Sterling on itsekin puhunut juuri Anita Sarkeesianista, mutta keskittyi pääasiassa nostamaan esille, kuinka turhaa häneen kohdistuva kritiikki ja viha itse asian vastustajien kannalta oikein on. Jopa puhuessaan naishahmoista yleensä, ja keskittyessään muiden antamiin lausuntoihin, Sterlingin videot tarjoavat aina myös miehen oman näkemyksen pelialasta ja sen tilasta.
Kyseistä jaksoa ei siis koskaan julkaistu, ja vaikka aionkin käsitellä naisten asemaa videopeleissä myös tulevaisuudessa, minulla ei ole mitään aikomusta suunnata enää ainuttakaan kritiikkiä Sarkeesianin suuntaan. Jos saisin mahdollisuuden, vaihtaisin mieluusti sanan hänen kanssaan, mutta muuten aihe on mielestäni loppuun käsitelty.
Tämä tapahtumasarja saattoi hyvinkin olla ensimmäinen kosketukseni videontuottajan ja julkisen puhujan etiikkaan liittyen. Vaikka teenkin vain amatöörimäistä videosarjaa pikkuruisella videokanavalla, se ei tarkoita, etteikö minulla ole velvollisuuksia katsojiani kohtaan. Minulla on velvollisuus tuottaa heille sisältöä, joka on tehty rehellisesti heitä varten, heidän viihdyttämisekseen, valistamisekseen ja ennen kaikkea suomalaisen pelikulttuurin edistämiseksi. Tällä kertaa palvelin katsojiani parhaiten heittämällä koko jakson romukoppaan.
Feminist Frequencyn kotisivut: http://www.feministfrequency.com/
Kaikki kuvat ovat joko © Anita Sarkeesian ja hänen Feminist Frequency -jaksostaan Women as Background Decoration: Part 2 – Tropes vs Women in Video Games tai kuuluvat minulle.
Niko Nikkilän nörttijuuret löytyvät lapsuuden ikimuistoisista saduista ja fantasiakirjoista, mutta niitä on viime vuosien vahvistettu entisestään sarjakuvien, elokuvien, tv-sarjojen ja etenkin pelien avulla. Suurin askel eteenpäin oli kuitenkin pelejä pohtivien videoiden teon aloittaminen ja sukeltaminen harrastajajournalismiin The Real Men’s Playgroundin kautta.
No nyt oli tykkiä settiä! Palautit mun uskon ihmisyyteen tällä rohkeella, itsekriittisellä ja julkisen keskustelun ongelmiin syvällisesti pureutuvalla setillä! Aivan mahtavaa kuulla sun mietteitä mediatuottajan etiikkaan liittyen, toivottavasti tällaista pohdintaa harrastaa muutkin tubettajat (koska perinteisempi media tuntuu että ei harrasta :S )!
Pitäisihän sitä tuumailla ehkä jopa jokaisen, millaisia mielipiteitä jakoon pistää – esim Fb-kommentit ja twiitit saa joskus yllättävänkin ison yleisön ja silloin olisi tärkeetä ettei niissä mitään ihan shaissea ole.
Nyt oli hyvä veto, Niko!
Mä olen hoitanut tätä Youtube-tuotantoani suhteellisen “ammattilaisella” otteella kanavan pienestä koosta huolimatta. Mulle se on keino tuottaa sisältöä ja kyseinen sisältö, sen luotettavuus ja laatu, on se pääasiallinen syy miksi ihmiset katsoo mun videoita. Tää ajattelu on tosin polttanut mua hiukan loppuun. Se voi silti hyvinkin olla harvinaisempi suomalaisessa some-skenessä jossa eri sivustot on pääasiallisesti viestinnän ja yhteisöllisyyden välineitä-
Arvostan itsekritiikkiäsi suuresti. Liian moni youtuberi ja blogikirjoittaja oh hypännyt nettiin tuotoksilla, jotka ovat sävyltään varsin tulistuneita. Tilanne on nykyisellään sen verran tulenarka, että asioista ei kannata puhua yhtään provosoivaan sävyyn.
Naispelaajana olen itsekin huomannut naishahmojen hieman jämähtäneet roolit ja hyvin pinnallisen esiintymisen suuren luokan peleissä. Tarvitsemme ehdottomasti keskustelua siitä, kuinka naisroolit peleissä voisi tehdä mielenkiintoisemmiksi ja moniulotteisemmiksi.
Kuitenkin henkilökohtaisesti en yhtään tykkää Sarkeesianin tavasta tuoda asia esille. Olen katsonut muutaman hänen videoistaan ja tuntuu kuin ne olisi enemminkin kohdistettu ihmisille jotka eivät pelaa videopelejä. (Voin vain kuvitella, kun tuollainen video näytettäisiin jossain vanhempainillassa. Sanomahan olisi silloin ilmiselvästi: “Katsokaa nyt vanhemmat millaista skeidaa poikanne pelaavat. Näin heistä tulee seksistisiä ja väkivaltaisia naisia kohtaan.”) Lisäksi en arvosta Sarkeesianin tapaa haukkua kaikkea välittömästi naisvihaksi tai “myrkylliseksi maskuliinisuudeksi”.
Keskustelua siitä miten naiset (ja naiseus) esiintyy videopeleissä saa ja pitääkin käydä. Tosin samalla kannattaa pitää mielessä, että on kovin erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on seksististä/rasistista/syrjivää. Itseäni ei ole oikeastaan koskaan häirinnyt, jos naishahmolla on suuret rinnat ja lyhyt hame. (Kunhan kuitenkin fysiikka toimii. Ärsyttää jotkut japanilaiset pelit, joissa rinnat pomppii kuin ilmapallot ilman tietoakaan painovoimasta 😛 ) Yhtälailla kun mieshahmot on usein lihaksikkaita ja machoja tykkään kauniista naishahmoista. Silti olisi kiva nähdä enemmän pelattavia hahmoja, jotka olisivat stereotypien ulkopuolelta.
Esimerkiksi MMORPG Tera sai hirveästi haukkuja, kun kyseisessä pelissä yksi roduista (Elin) koostuu pelkästään eläinkorvaisista pikkutytöistä ja useimmat naisten vaatteet (myös muille roduille) tarjoilevat pikkuhousuvilauksia. (Jopa pelin sisällä vitsailtiin, että kaikki Elinillä pelaavat ovat pervoja äijiä.) Omasta mielestäni koko idea oli lähinnä hupaisa ja vitsillä pelasin kyseisellä tyttörodulla jatkuvasti. Törmäsin myös moniinm muihin naispelaajiin, joiden mielestä kyseisellä rodulla pelaaminen oli “paras läppä ikinä”.
Ehkä olen itsekin vain turtunut pelien ja aasialaisen kulttuurin takia, mutta en oikeasti näe mitään pahaa peleissä, jotka tarjoilevat silmänruokaa. Eri asia on tietenkin se, että naisia esitetään yksinomaan näissä rooleissa tai että kohtauksia/miljöitä suunnitellaan yksinomaan silmänruokaa ajatellen. (Oliko ihan pakko _taas_ viedä pelaaja bordelliin täynnä puolialastomia naisia? Miksei liikuttaisi joskus vaikka kuntosalilla, jossa puolipukeiset miehet treenaa lihaksiaan? :D) Silmänruokaa voisi tarjoilla huomaamattomamminkin.
Mielestäni silmänruokaa saa ja pitääkin olla (mielellään myös naisille suunnattua), pelaaminen on kuitenkin monelle irtautuminen arjesta ja fantasiamaailmaan pujahtamista. Erityisesti roolipeleissä pelaaja elää hahmonsa kautta. Silloin halutaan tuntea olevansa voimakkaita ja kaikkivoipia, miksei myös seksikkäitä.
Mm. Bayonetta 2 sai haukkuja Sarkeesianilta ja on kuulemma täynnä naisvihaa. Kuitenkin itse koen Bayonettan naiseksi joka juhlii omalla seksuaalisuudellaan. Bayonetta tietää olevansa seksikäs ja nauttii siitä. Hän ei tee sitä muiden vaan oman itsensä vuoksi. (Ja on hyvä muistaa, että Bayonettan character design on naisen käsialaa.)
En siis halua oikeastaan poistaa nykyisiä naisia peleistä. Haluan heitä lisää -mielenkiintoisempina ja moniulotteisempina. Näin myös mieshahmoista. Pitää vain saada enemmän taitavia käsikirjoittajia alalle.
Olisi hienoa saada peli, jossa päähenkilönä olisi äiti! Ajatella mitä kaikkea voisi ammentaa äitiydestä. Meillä on jo pelejä veljeydestä ja isyydestä. Nyt voitaisiin saada peli, jonka sankarina olisi äiti uhmaamassa maailman voimia vastaan.
Ja ehkä jonain päivänä saamme GTA:n, jossa voi valita hahmoksi myös naisen 🙂
Oma mielenkiintoni naishahmoihin juontaa juurensa itseasiassa hyvin itsekkäästä syystä: Mä rakastan tarinavetoisia pelejä ja siitä syystä haluan myös parempia hahmoja peleihin. Tämän vuoksi simppelien yksipuolisten naishahmojen parantaminen olisi varsin sopiva paikka aloittaa.
Itsekään en varsinaisesti voi seistä Sarkeesianin takana kaikesta huolimatta, vaikken jaakaan häneen kohdistuvaa pakokauhun omaista vastarintaa. Tämä suurilta osin jo mainitsemistasi syistä. Suurin muru hampaankolossa on se, että Sarkeesianin videoissa asiat tunnutaan käsittelevän ilman isompaa kontekstia niin muun pelin, kuin pelien itsensä osalta. Moni tosin on sitä mieltä, ettei tätä kontekstia naishahmoihin keskittyvässä sarjassa tarvita, joten ehkä olen väärässä tämän suhteen.
Mies ja naishahmoihin liittyen allekirjoitan kyllä sen, että lihaksikkaatkin miehahmot ovat enemmänkin voimafantasioita kuin seksuaalisia fantasioita. Toki ne saattavat siinä sivussa hoitaa molempia osia, mutta tarkoitusperä on kuitenkin eri. Toisaalta miksei seksikäs, kykenevä naishahmokin voisi olla naisyleisön unelmien minä.
Naisten silmänruoasta puhuin eräässä videossani muunmuassa näin: “Mä voin puhua päivät pitkät seksistä, ihmissuhteista, alastomuuden kuvaamisesta ja muusta, mutta niin kauan kun vain naiset kuljeskelee peleissä pyllyt paljaana kaikki nää pohdinnat romahtaa kuin korttitalo ja me löydetään itsemme taas sieltä silmänruoka-osastolta.”
Ikävä kyllä en ole löytänyt viimeaikoina peleistä kovinkaan montaa vaikuttavaa naispäähahmoa. Bioshock Infiniten Elizabeth on kilometrejä useimpien naishahmojen yläpuolella, muttei siltikään ole varsinaisesti pelattava hahmo. Itseasiassa omasta mielestäni pelien paras naispuolinen päähahmo on Mass Effectin Femshep.
No, toivoa saa aina. Onneksi torstaina tulee Dragon Age: Inquisition, pääsen taas vetelemään itse muovaamallani naishahmolla porukkaa pataan.
Sarkeesian on minulle hieman vaikea sen takia että vaikka periaatessa olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että naisten asemaa videopeleissä tulisi parantaa* roimasti, silti hänen videonsa aiheuttavat lähinnä naamapalmuja.
Koska Sarkeesian käyttää aika paljon esimerkkejä videoissaan käsitellessään, olisi varsin tärkeää että kyseiset esimerkit tukisivat hänen väitteitään, mutta tuntuu siltä, että hänen ja/tai hänen tiiminsä (jatkossa hän viittaa tähän rakennelmaan sillä en tiedä tarkalleen mitä Sarkeesian itse on tehnyt) esimerkinhaku on paikoittain luvattoman huonoa.
Esimerkkinä mainittakkoon Mrs. Male videon kohta jossa puhuttiin roolipelien mainostuksesta ja miten naishahmona pelaaminen jätetään pois markkinointimateriaalista. Tämä on sellainen pointti, jossa hän on aivan oikeassa, koska videon tekoaikana se taisi olla yhtä esimerkkiä (Mass Effect 3) lukuunottamatta totta (nyttemmin Dragon Age Inquisition rikkoo kaavaa myös). Kyseisen pointin voisi ainoastaan mokata, jos käyttää ainoastaan ME3:a negatiivisenä esimerkkinä. Videossa käytettiin silti peräti satojen täysin valiidien esimerkkien sijasta Mass Effect 3:a (eikä mitään muuta pelisarjaa kuin Mass Effectia, keskittyen ME3:n). Lisäksi hän manitsee (fanien) Femshep-nimityksen eriyttävänä huomioimatta sitä että miespuolisen Shepardiin viitataan Maleshep:na** ei pelkkänä Shepardina.
Ymmärtäisin paremmin ristiriitaisten esimerkkien valintaa jos hänen aikeenaan olisi problmatisointi ja ongelman monimuotoisuuden esilletuominen (silloin esim Dragon Age Origins on esimerkkinä ihan kiintoisa sillä siinä on myös miesprostituoidut, eikä Fablesta poiketen vitsinä), mutta ainakin tähänastiset videot ovat ollet enemmän “tämä on näin”-linjalla.
Lisäksi tilastopuoli puuttuu lähes kokonaan (ja hänen lähdemateriaalinsa on varsin laaja). Se on hieman harmi, sillä se on aika nopea tapa huomauttaa että jokin on vialla.
Esimerkiksi: käyttäen omaa 498 Xbox 360-pelin kokoelmaani voi alimalla vaatimustasolla*** saada että 46% peleistäni voi pelata jossain kohdassa naisella (miehillä vastaava on 89,75%). Poistettuani tuplakappleet luku on 44,5%. Nyt kun tähän lisätään vielä se että olen aktiivisesti suosinut sellaisia pelejä joissa voi pelata naisilla (eli lähdemateriaal ei ole satunnaisesti valittu), niin se kertoo jo aika selvää kuvaa siitä että jossakin on vikaa. (Pelkästään naisilla pelattavia pelejä oli 19, pelkästään miehillä oli 227, lisäksi oli vielä impersonal pelit joissa ei tiedetty sukupuolta, esim Viva Pinata tai Sega Rally)
Huonot esimerkit yhdistettynä muutenkin aika kärkevään kommentointitapaan ja joskus hieman hämäriin johtopäätöksiin****, ovat kyllä omiaan syömään hänen videoidensa tehoa. Se vie samalla ikävästi pohjaa hänen hyvin toteutetuilta pointeiltään.
Silti oli Sarkeesianin videoiden sisällöstä mitä mieltä tahansa, on hänen ympärille kertynyt paskamyrsky (saako tämänkaltaista kieltä käyttää Nörttityttöjen kommenteissa? sensuroikaa tarpeen vaatiessa!) ehdottomasti tuomittava. Se on moraalisesti täysin väärin minkä lisäksi se ei tuo mitään keskusteluun vaan estää sitä.
*Konkreettisina esimerkkeinä mainittakoon esim
– Päähenkilöiden muokattavuus niin että pelin saa pelattua läpi haluttulla sukupuolella (esim, ei The Last of Us menettäisi paljoa jos Joelin sijasta voisi valita Janen jne.). Esimerkkejä ovat Rainbow Six Vegas 2 ja Halo Reach. Tämä antaisi samalla sen mahdollisuuden että usemmat ihmisryhmät saisivat (haluttessaan) omannäköisen samaistumiskohteen.
– Naurettavien haarniskoiden/vaatetusten poisto (tai sitten ne ovat samat molemilla sukupuolilla, kuten esimerkiksi Dark Soulsissa).
– Laajempi naiskuvaus ja -kuvasto yleensä. Peliä, jossa voi defaultina pelata vähän ulkonäkonormista poikkeavaa mieshahmoa ovat aika harvassa, mutta naisilla jopa create a character peleissä se on erittäin epätavallista (Dragon’s Dogma ja Saint’s Row IV tulevat mieleen).
**(ainakin kaikissa minun käyttämissäni nettifoorumeissa)
*** Pelissä on jossakin naispuolinen hahmo, jolla voi pelata, millään muulla ei ole väliä (esimerkiksi Black Ops II hyväksytään, koska Cordis Die-kentän pelattava hävittäjä-pilotti on nainen, Halo 3 hyväksytään sillä moninpelissä voi valita naisavatarin).
****Esimerkkinä “Player’s are supposed to extract a devious sexual pleasure by playing with the dead bodies of the strippers” eräästä Hitman-pelistä.
“Moni tosin on sitä mieltä, ettei tätä kontekstia naishahmoihin keskittyvässä sarjassa tarvita, joten ehkä olen väärässä tämän suhteen.” – Niko N
Voisin melkein hyväksyä tämän väitteen, jos Sarkeesian itsekkin pysyisi tällä alueella, mutta hän on videopelisarjassaan mm. kommentoinnut pelien mainoksia.
Toisaalta olen kyllä milteipä sitä mieltä ettei tiettyjä hänen esille nostamiaan asioita oikein voida tuoda järkevästi esille mainitsematta televisio-ohjelmien parhaimmillaan käynissä olevaa synkkyysaaltoa, jota ainakin Rockstar haluaa siirtää peleihin täyttä häkää (aika monet hänen esimerkeistään ovat [syystä] Rockstarin pelejä).
PS. Jos joku haluaa lukea (ei misogynian täyttämiä) kritiikkejä Sarkeesianin videoista, Kristin Bezion artikkelisarja The Learned Fangirl-sivustolla on ihan kiintoisa: (esimerkkiartikkeli alla)
http://thelearnedfangirl.com/2014/08/26/tropes-vs-women-in-video-games-women-as-background-decoration-part-ii/
Pps. Niko N, katsoin tuo sinun alkuperäisen Sarkeesian videon vuodelta 2013 ja kiitokset siitä, että huomautit Witcher 2:sta, se on aina vaivannut minua miten vähällä se yleensä pääsee näissä keskusteluissa.
Sarkeesianin kontekstittomuutta perustellaan usein sillä kantilta, että koska hänen tarkoituksensa on puhua nimenomaan naishahmoista, ei mieshahmojen rooleihin tarvitse paneutua. Tämä olisi siis ns. “asian vierestä”. Itse en tätä allekirjoita, koska mun mielestä konteksti on aina tärkeä osa keskustelua ja mikäs hahmoista keskusteltaessa paremmin rakentaisikaan kontekstia kuin muut hahmot, mutta en tosiaan tunne tätä asiaa tarpeeksi hyvin voidakseni olla 100% varma kannastani.
!!!WITCHER 2 SPOILEREITA!!!
Witcher 2 on niitä harvoja pelejä joita mä todella inhosin, vaikka tunnustinkin sen olevan hyvä peli. Pelin prostituoidut eivät sinänsä haitanneet, mutta kun jokainen vakavastikin otettava naishahmo piti päällään vain puolikasta paitaa, alkoi usko murentua. Lisäksi vielä se mitä Vesille tapahtui ennen kuin hahmon tarina päättyi oli jotain niin hahmon luonteen ja olemuksen vastaista että mua kirjaimellisesti kuvotti sen kohdan pelatessani. Stereotyyppiseltä, mutta vahvalta naishahmolta riisuttiin kaikki voima ja uhma ja tästä tehtiin vain tarinankerronnan väline jolla usutettiin miespuolinen parivaljakko kunniakkaaseen taistoon Vesin itsensä jäädessä kahakan ulkopuolelle.
Niin siis eikös se strippiklubien paljous ja kuntosalien puute johdu siitä että naiset ei juuri pelaa tällaisia pelejä? Tietysti jos pelientekijät saisi huomaamaan tämän käyttämättömän 50% markkina-alueen niin asia voisi muuttua, mutta niin kauan kuin ei ole pelaajia ei tule muutosta ja päinvastoin.