Tämä artikkeli sisältää spoilereita.

Kuinka hienoa olisikaan pystyä matkustamaan teleportaamalla ja vieläpä toisiin maailmoihin maailmankaikkeuden ääriin. Vastaan lyhyesti: ihan mielettömän hienoa. Mutta niin kauan kuin tähtiporttia ei oikeasti ole olemassa, TV-sarja Tähtiportti (Stargate SG-1) on ehkä parasta millä korvata aito avaruusmatkailu. Ja nyt kun tarkemmin mietin, on suorastaan käsittämätöntä, ettei tästä sarjasta ole kirjoitettu vielä aikaisemmin. Tähtiporttia tehtiin vuosina 1997-2007 yhteensä kymmenen kautta. Viisi ensimmäistä kautta olivat Showtime-kanavan tuotantoa, jonka jälkeen SciFi-kanava otti sarjan ohjelmistoonsa ja sarja jatkui toiset viisi kautta. Suomessa sarjaa esitettiin 2000-luvulla MTV3- ja SubTV-kanavilla, mutta en muista, että sitä olisi esitetty loppuun asti. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Vuonna 1994 julkaistiin Roland Emmerichin elokuva Stargate – Tähtiportti, johon vuonna 1997 aloitettu TV-sarja perustuu. Sarja jatkaa siitä mihin elokuva päättyi. Vuoden ajan käyttämättömänä olleen Yhdysvaltain armeijan hallussa olevan tähtiportin läpi tulee vihamielinen avaruusolio, goa’uld, nimeltään Apophis (Peter Williams), joka tappaa viisi Stargate Commandin (SGC) jäsentä ja vie yhden mukanaan. Kenraali Hammond (Don S. Davis) kutsuu eläkepäiviään viettävän, alkuperäisellä matkalla olleen eversti Jack O’Neillin (Richard Dean Anderson) takaisin tehtäviin. O’Neill saa tuekseen vanhan ryhmänsä majuri Charles Kawalskyn (Jay Acovne) sekä majuri Louis Ferretin (Brent Stait) lisäksi myös kapteeni Samanhta Carterin (Amanda Tapping). He epäilevät Apophiksen tulleen Abydos-planeetalta, johon ensimmäinen tutkimusmatka oli tehty. O’Neill lähettää portin läpi viestin toiveissaan tavoittaa ainoan henkilön, jolta he voisivat saada tietoja; kuolleeksi väitetyn arkeologian tohtori Daniel Jacksonin (Micheal Shanks).

Vasemmalta oikealle: tri Daniel Jackson, Teal’c, eversti Jack O’Neill ja majuri Samantha Carter. Kuvan lähde: Stargate Wiki.

Jackson on elänyt mukavaa ja leppoisaa elämää Abydoksella vaimonsa Sha’ren (Vaitiare Hirshon) kanssa eivätkä goa’uldit ole häirinneet auvoista elämää. Kuinka ollakaan Apophis kuitenkin löytää tiensä Abodyksolle ja kidnappaa Sha’ren, joka päätyy Amaunet-nimisen goa’uldin isännäksi. Jackson liittyy O’Neillin ryhmään löytääkseen ja pelastaakseen vaimonsa. Ryhmään liittyy myös Apophiksen jumalanaan hylännyt ja kansansa vapauttamista toivova jaffa Teal’c (Christopher Judge). Eversti O’Neill, kapteeni Carter, tohtori Jackson ja Teal’c muodostavat SG-1:n. Seikkailu siis alkakoon.

Tähtiportti sisältää kaikki hyvän scifi-sarjan ainekset. Sarjassa ei pelkästään matkusteta avaruudessa, vaan joissain jaksoissa myös ajassa sekä vaihtoehtoisissa todellisuuksissa. Hahmot kehittyvät sarjan edetessä ja tuovat käytännössä jatkuvasti ilmi uusia puolia itsestään. Mielenkiintoisen sarjasta tekee sekin fakta, että Yhdysvaltojen armeija antoi täyden tukensa sarjan tekoon.

Tähtiportin huimasta suosiosta huolimatta SciFi-kanava päätti lopettaa sarjan kymmenenteen kauteen. Tämän jälkeen julkaistiin vielä kaksi SG-1-elokuvaa Stargate: The Ark of Truth sekä Stargate: Continuum, jotka jatkoivat tarinaa siitä mihin kymmenes kausi päättyi. Suosion myötä luotiin myös sarjat Stargate: Atlantis (2004-2009, 5 kautta), SGU Stargate Universe (2009-2011, 2 kautta) sekä animaatiosarja Stargate: Infinty (2002-2003, 1 kausi).

Tähtiportti. Kuvan lähde: Stargate Wiki.

Tunnustan olevani ehkä hieman turhankin myöhäisherännyt Tähtiportti-fani. Muistan katsoneeni joskus lukioaikoina Tähtiporttia silloisen poikakaverini kanssa, mutta poikakaverin jäätyä jäi myös Tähtiportti. Tällä hetkellä seuraan sarjaa nykyisen avokkini kanssa ja esitän itselleni kysymyksen: Miksi ihmeessä tämä sarja jäi unholaan? Tässä sarjassa on kaikkea mikä vetoaa minuun: mytologioita (ei puhuta siitä, kuinka historiallisesti korrekteja nuo mytologiakuvaukset ovat), avaruusmatkailua, mielettömän komea ja älykäs arkeologi sekä perhanan vahvoja, upeita naishahmoja. Yksi sarjan vahvuuksista onkin se, ettei sen menestys ei perustu tissien esittelyyn. Myönnetään, pilottijaksossa Hirshon esiintyi ilman rihman kiertämää ja osa goa’uld- ja tok’ra-hahmoista käyttävät ihonmyötäisiä vaatteita, mutta ainakin itsestäni on hienoa, ettei alastomuuteen muuten juurikaan edes viitata. Joka tapauksessa sarja on nyt löytänyt tiensä sydämeeni. Parempi myöhään kuin milloinkaan.

Puhutaanpa vielä hetki sarjan naishahmoista. Esimerkiksi Samantha Carter, hän on koulutukseltaan astrofyysikko sekä sarjan alussa sotilasarvoltaan kapteeni saaden matkan varrella ylennyksen jos toisenkin. Hän on varmasti yksi koko SGC:n älykkäimmistä ihmisistä, empatiakykyä unohtamatta. Sarjan muutkaan naishahmot eivät jää kauaksi Carterin taakse. Itse asiassa, en muista nähneeni sarjassa yhtään neito hädässä-tyyppistä, passiivista naishahmoa. Jos tällainen on ollut, se on ollut osa hahmon luonteenpiirrettä muutenkin, ei sen seurausta, että kyseessä on naishahmo. Myös Teryl Rotheryn esittämä tohtori Janet Fraiser kuuluu omiin suosikkeihini sarjan hahmoista. Hän osaa pistää tarvittaessa vastaan niin armeijan kovettamille eversteille kuin tiedettä tekeville, itsepintaisille tok’rille.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus vuodesta 2010. Kuvan lähde: Stargate Wiki.

Tunnustan, että minusta on tullut täysi Stargate-narkkari tässä viimeisen vuoden aikana, kun sarjaa ollaan enempi katsottu. Suoraan sanottuna olen koukussa. Meillä on tällä hetkellä pieni tauko ja koen kärsiväni jonkin asteisista vieroitusoireista. Uskon silti, että on niitä pahempiakin riippuvaisuuden kohteita. Tähtiportti on nimittäin todella hyvä TV-sarja, johon on miellyttävä addiktoitua.