Vuonna 2009 olin mukana eräässä Oulun seudun ammattikorkeakoulun viestinnän osaston opiskelijaprojektissa. Opiskelin tuolloin kolmatta vuotta journalismia. Projektin aikana suunnittelimme radiokanavan sisältöineen ja lähetyskaavioineen, minkä jälkeen lähetyksiä pyöritettiin internetissä kuukauden verran. Projektia oli tekemässä kymmenen toimittajaa, kaksi äänisuunnittelijaa, graafikko, web-suunnittelija sekä tuottaja.

Radio Laika ja ensimmäisen lähetyspäivän paniikki. Ajolista ei ottanut valmistuakseen.  (c) Camilla Perttula

Opiskelijoiden radioprojekti ja ensimmäisen lähetyspäivän paniikki. Ajolista ei ottanut valmistuakseen.
(c) Camilla Perttula

Projekti sujui muuten hyvin, mutta kommunikaatio tuottajan ja toimittajien välillä ei toiminut ollenkaan. Tuottaja oli stressaantunut ja ahdistunut, emmekä me toimittajat ymmärtäneen miksi, sillä tuottajalla ei ollut projektissa minkäänlaista sisällöllistä vastuuta. Hän ei kertonut omista tehtävistään mitään, joten muulle porukalle jäi hämäräksi, mitä hän oikeastaan edes tekee. Tuottaja puolestaan ei ymmärtänyt yhtään, mitä toimittajien työnkuvaan radiossa kuuluu, ja kuinka paljon aikaa juttujen ja juontojen suunnitteluun ja hiomiseen menee. Hän jopa epäili toimittajien huijaavan tuntikirjanpidoissaan.

Projekti saatiin lopulta kunnialla päätökseen, mutta läheskään kaikki työryhmän jäsenet eivät onnistuneet säilyttämään puhevälejään. Itse jäin kokemuksen jälkeen miettimään, mitä tuottajan toimenkuvaan lopulta kuuluu, ja kuinka paljon tuottaja olisi hyvä osata tuotannon muita tehtäviä, jotta vastaavan kaltaiset kriisit voitaisiin estää.

Ensimmäisen kysymyksen innoittamana hakeuduin valmistumisen jälkeen opiskelemaan vielä mediatuottamista. Opinnäytetyöni sai inspiraationsa toisesta projektin herättämästä kysymyksestä.

 

Mitä tuottaja tekee?

Ammattinimikkeenä tuottaja on suhteellisen uusi ja suurelle yleisölle vieras. Tuottaja on nimi elokuvan lopputeksteissä, eikä kukaan oikein tiedä, mitä ihminen tittelin takana tekee. Esimerkiksi työ- ja elinkeinokeskuksen ylläpitämä Ammattinetti ei tunne pelkkää tuottajaa, vaan ammatissa on aina jokin etuliite: tv-, elokuva-, kulttuuri- ja niin edelleen.

Tuottajan oletetaan siis erikoistuvan aina johonkin tuotantolajiin. Tuottajakoulutuksessa opiskellaan kuitenkin vähän kaikkea, sillä ajatuksena on antaa opiskelijalle perusvalmiudet toimia missä hyvänsä tuotannossa.  Oma koulutukseni on sisältänyt muun muassa budjetointia, aikataulutusta, käsikirjoittamista, äänisuunnittelua, kuvausta, editointia, tapahtumatuottamista, käyttöliittymäsuunnittelua, markkinointia ja yritystoimintaa.

Tuottajan työnkuva onkin todella monipuolinen. Suuremmissa yhtiöissä tuottaja voi keskittyä täysin esimerkiksi hoitamaan rahoitusta ja budjettia tai johtamaan yhtä tiettyä projektia tai toimintoa alusta loppuun asti, mutta mitä pienempiin yrityksiin ja organisaatioihin mennään, sitä enemmän tuottajan tehtäviin kuuluu myös kaikkea satunnaista kahvinkeitosta lähtien.

Tuottaja on ennen kaikkea tuotannon esimies. Oli kyse sitten ison mediatalon yhden toiminnon tuottamisesta tai oman tuotantoyhtiön pyörittämisestä, tuottaja kantaa viimekädessä vastuun tuotannon tai projektin onnistumisesta niin taloudellisesti kuin taiteellisestikin. Esimiehen ominaisuudessa tuottajan työhön kuuluu muun muassa tehtävien delegointi ja organisointi, työryhmän rekrytointi, mahdollisten konfliktien ja ongelmien ratkominen, työntekijöiden motivointi, palautteen antaminen sekä kokonaisvaltainen työntekijöistä ja työolosuhteista huolehtiminen.

Kirjoittaja pääsi kouluaikana testaamaan myös ohjaajan pestiä Tuska ja Ahistus -dokumentissa. (c) Camilla Perttula

Kirjoittaja pääsi kouluaikana testaamaan myös ohjaajan pestiä Tuska ja Ahistus -dokumentissa.
(c) Camilla Perttulaja

Taloudellinen vastuu tarkoittaa sitä, että iso osa tuottajan työstä liittyy jollain tavalla rahaan. Tuottaja budjetoi, hankkii rahoituksen ja maksaa laskut sekä työntekijöiden palkat. Tuottajalla olisi hyvä olla kiinnostusta ja ymmärrystä yritystoiminnasta, taloushallinnasta sekä markkinoinnista. Taloudelliseen vastuuseen linkittyy myös tuotantojen aikataulutus ja aikatauluista huolehtiminen, sillä lipsuvat aikataulut ja venyvät tuotannot tuovat lähes aina lisää kuluja. Rahoittajat, asiakkaat tai kuluttajat eivät juuri koskaan innostu ylitetyistä budjeteista, joten aikataulutus on yksi olennaisimpia tuottajan tehtäviä.

Tuottajan vastuualueeseen kuuluu lisäksi valtava määrä lainsäädäntöä. Työsopimukset, tekijänoikeudet ja työsuojeluasiat ovat kaikki viimekädessä tuottajan vastuulla. Tapahtumatuottajan tulisi lisäksi olla perillä hupi-, anniskelu- ja rakennuslupakäytännöistä sekä järjestyslaista.

Tuottajan niskaan kaatuvat usein myös kaikki sellaiset käytännön asiat ja järjestelyt, joita ei ole osoitettu kenenkään muun tehtäviksi. Tuottaja huolehtii projektin kokonaisuudesta niin, että kaikki tarpeelliset työt tulevat tehdyksi, ja että projektin muut tekijät voivat hoitaa oman tonttinsa ja tehdä omat työnsä mahdollisimman hyvin. Nämä tehtävät voivat olla miltei mitä tahansa: roudaamista, lentolippujen varaamista, rakennustelineen kilpailutusta… Tuottajalta vaaditaankin hyvää organisointikykyä sekä taitoa hahmottaa isoja ja monimutkaisia kokonaisuuksia.

Eroja tuottajuuteen eri tuotantotyyppien välillä tuovat lähinnä erilaisten tuotantojen rahoituskanavat. Elokuvatuotannoille myönnetään nykyään avustusta niin valtiolta kuin yksityisiltäkin tahoilta, minkä lisäksi tuotesijoittelu sekä erilaiset sponsorointisopimukset yleistyvät koko ajan. Televisiossa puolestaan eletään mainostajien rahalla, ja mainostulot tippuvat koko ajan, joten hyvänkin televisio-ohjelman myyminen kanavalle on usein työlästä ja vaikeaa. Tapahtumatuotannot saavat jonkin verran avustuksia, mutta suurimman rahoituksen tapahtumalle tuo yleisö.

Toinen tuottajien välille eroavaisuuksia aiheuttava tekijä on väline, jossa toimitaan. Audiovisuaalisen alan tuottajilta vaaditaan enemmän teknistä osaamista kuin tapahtumatuottajilta. Tapahtumatuottajan tulee puolestaan olla perillä erilaisista tapahtuman järjestämiseen liittyvistä lupa- ja lainsäädäntökuvioista.

Ytimeltään tuottaminen on kuitenkin melko samanlaista tuotantotyypistä riippumatta, ja eroja tuottajien välille aiheuttavat lähinnä yksilöiden omat toimintatavat ja preferenssit.

 

Tuottajan työ Suomessa

Tuottajaopintojeni lopputyötä varten haastattelin sähköpostitse suomalaisia kulttuuri- ja media-alan ammattilaisia. Yhteensä sain vastauksia 18, ja vastaajien joukossa oli paitsi tuottajia, myös muun muassa käsikirjoittajia ja ohjaajia. Kysymyksiin ”Missä määrin tuottajan pitäisi osata tuotannon muita tehtäviä? Millainen on mielestäsi ihannetilanne? Entä ehdoton vähimmäisvaatimus?” saamani vastaukset eivät juuri yllättäneet. Tuottaja on kulttuuri- ja media-alan moniosaaja, joka taipuu tarvittaessa kahvinkeittäjästä kuskiksi ja rahoitusneuvottelijasta rautaiseksi johtajaksi. Tuottajan on ehdottoman tarpeellista tietää, mitä kaikkia tehtäviä tuotanto sisältää sekä mielellään osata ainakin perusteet tärkeimmistä tehtävistä. Mitä monipuolisempi tuottajan osaaminen on, sitä helpompaa hänen oma työnsä on, mikä puolestaan taas helpottaa tuotannon muiden jäsenten työskentelyä. Tulinkin opinnäytetyötä kirjoittaessani siihen tulokseen, että ammattilaismaailmassa alussa mainitsemani projektin kaltaiset kriisituotannot ovat todella harvinaisia.

Kulttuuri- ja media-ala elää jatkuvaa murrosta, ja mikäli tällä alalla haluaa menestyä, tai edes tienata elantonsa on varauduttava lähes kaikkeen. Etenkin tuottajan työnkuva ja rooli muuttuvat ja laajentuvat voimakkaasti samaa tahtia median muutoksen myötä, joten tuottajan on pidettävä silmänsä auki ja mielensä avoinna. Ennakointi, verkostoituminen ja luova, ennakkoluuloton mieli ovat tuottajan tärkeimmät työkalut kulttuuri- ja media-alan murroksessa navigoidessa. Uudet levitys- ja rahoituskanavat, monimediallisuus sekä sosiaalinen media tuovat tuottajan työhön koko ajan uusia ulottuvuuksia, joten pitkänkin uran tehneet tuottajat joutuvat jatkuvasti päivittäämään osaamistaan. Muina vaatimuksina haastateltavani mainitsivat rakkauden kulttuuria ja mediaa kohtaan sekä palavan halun antaa ihmisille elämyksiä ja kokemuksia.

Tuska ja Ahistus -dokumentin toimittaja ja tuottaja ahkerina. Kuvassa joko editoidaan dokumenttia tai kopoioidaan kokousmuistiinpanoja. (c) Reetta Järvenpää

Tuska ja Ahistus -dokumentin toimittaja ja tuottaja ahkerina. Kuvassa joko editoidaan dokumenttia tai kopoioidaan kokousmuistiinpanoja.
(c) Reetta Järvenpää

Kulttuuri- ja media-ala on työmarkkinoiden kummajainen. Tekijöitä on 2000-luvun mediakoulutusvimman jäljiltä paljon, töitä puolestaan vähän, ja nekin usein pätkissä. Lisäksi yrittäjyys ja erilaiset freelancer-työt lisääntyvät koko ajan. Esimerkiksi suurin osa suomalaisista televisio-ohjelmista tehdään tällä hetkellä itsenäisten tuotantoyhtiöiden voimin.

Useat haastateltavani varoittelivat siitä, ettei tällä alalla pääse rikastumaan. Unohdetaan siis romanttiset kuvitelmat julkkisbileistä, ehtymättömistä rahavirroista ja boheemista haahuilusta ja hiotaan niitä excel-taitoja sen sijaan. Elämysteollisuus ei kuitenkaan ole Suomessa kuolemassa, vaan kulttuurialalla on edelleen kasvupotentiaalia. Vaikka vanhat suuret järjestelmät ja työnantajat kuten Yle ja Sanoma vaikuttavatkin rappeutuvan, ulkoistavan ja irtisanovan, niiden raunioilta nousee uusia pieniä yrityksiä, jotka pystyvät tarjoamaan elämyksiä entistä yksilöllisemmin. Elokuvia, pelejä ja muuta mediaa kulutetaan koko ajan enemmän, joten inhimillinen elintaso tälläkin alalla pitäisi olla mahdollista saavuttaa.

Mielikuva tuottajasta rahakasan päällä istuvana yrmynä, joka käsittämättömään budjettiin vedoten tyrmää ohjaajien ja muiden taiteilijoiden hienot ideat on siis väärä ja vanhentunut. Tuottaminen on luovaa työtä, vaikka kuluttajalle asti tuottajan luovuus harvoin näkyy. Tuottaja ei myöskään ole tuotannon vapaamatkustaja, vaan hänen vastuullaan on loppujen lopuksi koko tuotannon valmistuminen ja onnistuminen. Tuottaja on kuin laivan kapteeni, joka joko menestyy tai tuhoutuu projektinsa mukana. Tiivistettynä, tuottaja on se ihminen, joka mahdollistaa tuotannon ja varmistaa, että kaikki muut pystyvät tekemään työnsä. Joskus se vaatii kahvin keittämistä, joskus kaluston kilpailutusta, joskus jotain muuta.

Mikäli tuottajan työ ja rooli kiinnostaa enemmän, opinnäytetyöni aiheesta on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.