Osasin arvata polttaripäivänä. Luulin tosin, että luvassa olisi “normaalit” polttarit, joissa minut puettaisiin johonkin tyhmään asuun ja minun pitäisi myydä asioita julkisilla paikoilla. Kuinka väärässä olinkaan.

Heräsin jo kuudelta innoissani ja odotin puoli tuntia, jotta kello soisi. Ollessani aamutakissani selaamassa nettiä tietokoneella avustaja H tuli hakemaan agentti Kuosmasta. Tiesin, että päivästä tulisi eeppinen, kun näin että H:ksi esittäytyneellä ystävälläni oli unibrow viiksien virkaa toimittamassa. Ulkona odotti auto, ja matka kohti seikkailua alkoi.

Autossa H antoi minulle kirjekuoren, jossa oli käyttörahaa päiväksi ja puhelimen, jossa oli prepaid-liittymä. Puhelimeen oli tullut tekstiviesti, jonka takaa löytyi Youtube-linkki, jonka katsottuani minulle selvisi, että agentti Laitinen tarvitsi apua. Hänet oli lavastettu syylliseksi agenttikollega M:n murhaan. Kotona kanssani herännyt kovasti sulhastani muistuttanut miekkonen olikin kaksoisolento! Lähdin selvittämään mysteeriä.

Aamun ensimmäisiin tehtäviin kuului mystisen paketin kaivaminen ylös Pallivahan hiekkamaasta. Totesin pussin olevan pusseption, koska mustan säkin sisältä löytyi toinen musta säkki, jonka sisällä oli seikkailuun liittyviä asiakirjoja ja leikkiase.

Palasimme takaisin asunnollemme, jotta olisin voinut kuulustella vale-Laitista. Häntä ei kuitenkaan näkynyt mailla halmeilla. Asunto oli sotkettu: tai miten yleensäkään meidän asuntoamme voi enempää sotkea. Lattialta löytyi kuitenkin jotain, mikä ei sinne kuulunut: Benson & Hedge’s – merkkisiä tupakantumppeja.

Pikaisen kotireissun jälkeen tapasin agentti V:n Samppalinnan maauimalassa. V luovutti todisteita koskien M:n viimeistä päivää. V myös vannotti, ettei Kuosmasen kannattaisi luottaa kehenkään.

Saatuani puhelun maauimalan pukuhuoneessa, lähdin tapaamaan kollegaani, agentti Järvelää kortteliravintola Kerttuun. Samaan aikaan huomaamattomat varjostajat kuvasivat jokaisen liikkeeni.

Tapaamisen aikana aloin epäillä Järvelän rehellisyyttä. Järvelällä oli muun muassa juuri niitä saman tupakkamerkin savukkeita, joita oli ollut myllätyssä asunnossamme. Kysyin häneltä, oliko hän nähnyt M:n ruumiin. Tiesin V:ltä saamieni todisteiden valossa M:n kuolleen aamuyöstä. Miksi Järvelä sitten väitti nähneensä ruumiin jo ruumishuoneella, vaikka kello oli juuri ja juuri yli puolenpäivän?

Lounastettuamme houkuttelin Järvelän ulos ja uhkasin häntä (leikki)aseella ravintolan ulkopuolella. Järvelä ei tästä huolimatta paljastanut rooliaan M:n kuolemassa. Uhkasin, että jos huomaan jonkun seuraavan minua, ei käy hyvin. Tämän jälkeen harhautin varjostajia lähtemällä “väärään” suuntaan.

Noin 10 minuutin kuluttua varjostajat havaitsivat minut matkalla kohti rautatieasemaa. Olin tunnistanut kaivamassani pussissa olleen avaimen rautatieaseman säilytyslokeron avaimeksi, jonka perusteella valitsin suuntani. Säilytyslokerosta löytyi todisteita rikollisjärjestön toiminnasta Turussa.

Olin lounaan aikana saanut prepaid-liittymästä tekstarin, jossa minua kehotettiin tulemaan puoli kahdeksi Hämeenkadulle, jos haluan agentti Laitisesta lisätietoja.

Säästin jalkojani ja matkasin Hämeenkadulle bussilla. Siellä tapasin Hakkeriksi esittäytyvän ystäväni, jonka kanssa karistimme varjostajat ja menimme porttikongiin tarkastelemaan todisteita. Aiemmassa oikean agentti Laitisen videossa hän kertoi salasanan, jolla aukesi uusi video. Hakkeri syötti salasanan koneelleen ja näimme uuden videon, jossa Laitinen kertoi lisätietoja. Hän oli turvassa Berliinissä, mutta minun olisi pelastettava Turku. Lisätietoja saisin Laiturissa hengaavalta Kari Närheltä.

Tässä kohtaa luotin sen verran taas H:hon, että tekstasin hänelle ja kysyin Närhen tuntomerkkejä. En kuitenkaan arvannut, että kyseessä oli ystäväni, joka edellisenä iltana oli vakuuttanut, ettei tiedä mitään polttareistani.

Minua ramaisi jo aikaisen herätyksen takia, joten tilasin kahvin. Suunnistin terassille, jossa huomasin ystäväni. Tungin siis jallua naukkailevan Kari Närhen pöytään ja koitin kysellä, mitä hän tietää M:n murhasta. Epäilykseni heräsi, kun hänelle ei kelvannut monopoli-raha. Poistuin paikalta.

Tässä kohtaa “Päämaja” meni kuulemma sekaisin. Minuun ei saatu yhteyttä ja pelin juoni meinasi mennä sekaisin. Juonen mukaan Närhi olisi teatraalisesti heitetty Laiturista ja hän olisi lopulta ravintolalaivassa paljastanut juonen kannalta tärkeitä asioita.

Sen sijaan kävelin läheisen kallion koloon ja otin torkut. Naureskelin kännykän piippailuille. Tunnin päästä ilmoitin, missä suunnilleen olin ja suostuin luottamaan avustaja H:hon. Seuraava kohde olikin sellainen, josta en voinut kieltäytyä. Matka jatkui kohti Aninkaistenkatua ja Cicciolionosta, jossa Kari Närhen suuri rakkaus, strippari Venla, luovutti lisää todisteita.

Olen pahoillani tästä kohtauksesta minulla ei ole kuvamateriaalia. Muutenkin sensuroin tämän osion, koska äitini saattaa lukea tätä merkintää 😀

Poistuessani Cicciolinoksesta minun tarkaavaisuuteni petti ja rikollisliigan korstot sieppasivat minut autoon, jossa päähäni laitettiin tyynyliina näkyvyyden estämiseksi. Tässä kohtaa puristin käsiäni ja yritin olla itkemättä, koska olin niin onnellinen. Todennäköisesti ystäväni olisivat hämmentyneet kyynelistä ja viheltäneet pelin poikki.

Kun auto pysähtyi ja huppu poistettiin tajusin olevani Pansion telakalla. Ihmeen hyvin tunnistin paikan, vaikken ollut koskaan siellä ollutkaan. Minulle näytettiin taas video, jossa vale-Laitinen kertoi pommin olevan osakuntatalon alla kulkevan maakaasuputken alla. Lopuksi hän julisti kuin mikäkin Bond-roisto konsanaan: “Tänä iltana Turku palaa!”

Soitin H:lle rikollisten lähdettyä ja hän poimi minut telakalta. Olin jo odottanut, että tuossa vaiheessa joku olisi hypännyt telakkarakennuksesta ja huutanut “Yllätys”, mutta seikkailu jatkuikin vielä. Matka jatkui kohti Kärsämäkeä, jossa sijaitsi rikollisliiga Kiirastulen Kurkien päämaja.

Seurasi armoton tulitaistelu hyvän ja pahan välillä.

Hyppäsin jälleen autoon, vaikka “vuosinkin verta”. Totesin kuskille, että (leikki)aseen panoskotelo oli tippunut Kärsämäkeen. “On noita lapioita vielä takakontissa”, hän totesi.

Rikollispomon suunnitelma oli räjäyttää koko Turku asettamalla pommi Kirkkotiellä kulkevan maakaasuputken päälle. Minä olin Turun ainoa toivo. Tajusin aiemmin prepaid-polttari-puhelinta selattuani, että minun kuuluisi soittaa Skype-puhelu Englannissa asuvalle ystävälleni. Puhelimeen vastasikin räjähde-ekspertti Smith. Hän kertoi minulle, missä järjestyksessä johdot piti katkaista, jotta pommi ei räjähtäisi.

Purettuani pommin pihaan kaahasi auto, jota mulkoilin epäilevästi lapioni kanssa. Hakkeri tuli autosta ja näytti minulle videon, jossa sulhaseni kertoi ihan omana itsenään, että seikkailu on ohi, nauti loppuillasta. Jonkin aikaa vielä epäilytti, eikö tarvitsekaan hakata ketään.

Loppuilta kului saunoessa ja morsiustaikoja tehden.