Honey Bum Bum istui ikkunan vieressä ja katseli uusia rakennekynsiään. Kello oli jo kymmenen, eikö heidän pitäisi kohta jo olla täällä? Bum Bum vilkaisi ikkunasta tielle ja sen jälkeen uutta mallikansiotaan. Hän oli etsinyt kaikki kauneimmat kuvansa ja tehnyt uuden kansion erityisesti ohjaajaa ja tuottajaa varten. Tämä päivä tulee olemaan se päivä, josta kaikki saa alkunsa, kuinka mahtava tarina siitä tuleekaan. Pienen kylän lähikuppilan tytöstä maailmanluokan tähdeksi. Kyllä, tämä tulisi olemaan Bum Bumin päivä.   

****

Ohjaajan blogi 28.6.2014

Tätäkö tämä nyt on? Olen jo pullon puolessa välissä ja todellisuus vuotaa edelleen läpi tajuntaan. Viisi vuotta kouluja ja nyt olen jumissa tekemässä jotain kakkoslaadun tositeeveetä Alabamassa. Kaikki löytyy: nappeja nappaileva kuvausryhmä, hermoja koettelevat kohtaamiset paikallisten junttien kanssa ja “tähdet”, joiden jatkuva valitus ja suuruudenhulluus rapauttavat hitaasti mielenterveyttäni. Nyt painan deleteä ja kirjoitan oikean päivityksen. Näkemiin minä, terve taas viihdeteollisuuden kätyri.

Maisema vaihtuu pakun kiitäessä pitkin Alabaman maanteitä. Ilma on täynnä kostean kesäpäivän hajuja: kasvua, bensaa ja mätää. Punaiset silmät täynnä tyhjyyttä, epätoivoa ja hetkittäistä pahoinvointia tuijottavat auton ikkunoista sen pysähtyessä vihdoin vanhan maatalon pihaan. On aika ryhtyä töihin.

Ote pelimainoksesta.

Veli ja sen sisko.

Veli ja sen sisko. Kuvaaja Jenni Ronkainen

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Oulussa järjestettiin Hay Fever -liveroolipeli, joka yhdisteli amerikkalaista pikkukylän fiilistelyä ja tositeeveen tekemistä. Peli sijoittui alabamalaisessa kylässä, Bayou la Battressa, sijaitsevalle Sanguinen perheen maatilalle. Maatilan arkea ja yhteisön rauhaa tuli rikkomaan talon isännän, Frankie Sanguinen, paikalle kutsuma kuvausryhmä, joka kuvasi Sanguinen varastoalueella jakson Huutokaupan Metsästäjät -televisiosarjaa. Näin pelissä oli siis kaksi erillistä toimivaa ryhmää, joita oli kuitenkin pyritty linkittämään toisiinsa yhteisten juonikuvioiden kautta.

Peli perustui melkein kokonaan stereotypioilla leikittelyyn ja niillä pelaamiseen. Genre oli monin paikoin haastava kirjoitettava, sillä tarkoituksenamme oli pitää täysin vakavasti otettava peli, jonka elementit saattoivat kuitenkin huvittaa monia. Ohjenuoranamme kirjoittamisessa ja tekemisessä oli se, että vaikka näin ulkopuolelta katsottuna redneck ja white trash -kulttuuri  voivat vaikuttaa huvittavilta, ovat ne hyvin tosia asioita ihmisille, jotka niitä oikeasti elävät  ja kokevat. Muun muassa köyhyys ja muut elämässä kohdattavat vaikeudet olivat teemoja, jotka halusimme tuoda esille.

Toiveenamme oli tuottaa liveroolipeli, jossa käsitellään kevyellä otteella myös vakavia teemoja. Peliin haluttu ja tavoiteltu tunnelma pyrittiin tuomaan pelaajille esille tavalla, jolla hahmot oli kirjoitettu, sekä ohjeistamalla heitä toivotusta pelityylistä.

 

Hahmonkirjotus – stereotypioita ja pitkiä öitä

Suuri osa hahmoista oli paikallisia ja näiden hahmojen kirjoittamisessa oli tärkeää korostaa sitä, että kaikki tuntevat toisensa ja ovat jokseenkin perillä toistensa asioista. Sen sijaan paikalle tulleelle kuvausryhmälle peliin loi sisältöä aktiivinen tekeminen pelissä ja tavoitteellinen pelaaminen, sillä pelin aikana oli tarkoitus “tuottaa” yksi jakso tv-sarjaa. Monet kuvausryhmän pelaajat sanoivat kuitenkin pelin jälkeen, että tiiviin työporukan pelaaminen toi heidän peliinsä myös toimivaa sosiaalista sisältöä.

Kuvaaja kuvaa

Kuvausryhmä työssään. Kuvan otti Mikko Heikura

“Toisaalta tunnet tiettyä kotiseuturakkautta ja sukuylpeyttä ja aiot tehdä parhaasi, että sukutila pysyisi perheen omistuksessa tästä eteenkinpäin. Vaikka se sitten tarkoittaisi muuttamista takaisin Bayou la Battreen. Asianajajille on töitä kaikkialla.”
Ote naapuritilan tyttären Eleanor Blackin hahmosta.

“Kuvausten aikana olet oppinut pitämään pienestä kuvaustiimistäsi ja jopa sarjan tähdistä. Onhan heistä muodostunut sinulle kuin eräänlainen pieni perhe. Jopa uusin tulokas “Fever”, kuten hän haluaa itseään kutsuttavan, on sopeutunut porukkaanne.”
Ote tuottaja Natalie Thompsonin hahmosta.

Innoitusta pelin hahmoihin vedettiin pitkälti omasta mielikuvituksesta ja larpinkirjoittamis- ja pelikokemuksesta. Lisäksi monilla hahmoilla oli esikuvansa joko elokuvissa, tv-sarjoissa tai sarjakuvissa. Myös stereotypiat värittivät hahmoja, sillä kärjistetympiä luonteenpiirteitä on usein helpompi elävöittää.

“Möit auton ja hommasit teille jonkun luukun keskustasta. Vaikeudet vain kasaantuivat charlottelaisten kavereidesi ilmoitettua sinulle, että velkojat olisivat piakkoin taas jäljilläsi, jos et tekisi jotain asialle. Viina oli niin kallista ja kokaiini vielä kalliimpaa. Ja helvetin Céleste kävi hermoillesi päivä päivältä enemmän.”
Ote taparikollisen Leo Renierin hahmosta.

Apulaissheriffi Blumenkraft.

Apulaissheriffi Blumenkraft. Kuvaaja Jenni Ronkainen

Stereotypiat toimivat hyvänä apuvälineenä larpinkirjoittamisessa. Usein stereotypioita esiintuomalla saadaan helposti hahmon kirjoittajan ja pelaajan välille yhteisymmärrys siitä, mihin hahmolla ollaan pyrkimässä. Esimerkiksi jo viittaus etelävaltioihin tuo ihmisille mieleen, minkälaista miljöötä ollaan luomassa. Peli-ilmoittautumisistakin näki, että iso osa oli kiinnostunut pelaamaan paljasjalkaista pontikkaa keittelevää junttia.

Kuitenkin on tärkeää että kun lähdetään rakentamaan hahmoa stereotypian päälle, täytyy jossain vaiheessa irrottautua siitä sen verran, että hahmosta tulee oikea persoona. Näin esimerkiksi maatalon isäntämme sai lempeän luonteen ja kommunistitaustan, sen sijaan että hänestä olisi tullut vain yksi junteista.

Mitä lähempänä omaa kulttuuria suunniteltu pelimiljöö on, sitä helpompi on käyttää hyväkseen kärjistyksiä ja stereotypioita niin, että ei mennä mauttomuuksiin asti. Amerikkalainen viihde ja varsinkin tosi-tv on tehnyt vaikeaksi mennä niin pitkälle stereotypioinnissa, että se aiheuttaisi jonkinlaisen vastareaktion pelaajissa. Kuitenkin jotkut asiat, kuten vaikkapa rotusyrjintä, jotka ovat vielä voimissaan pelin tapahtumaympäristössä, jätettiin täysin käsittelemättä, sillä emme kokeneet että meillä olisi minkäänlaista kokemusta tai tarttumapintaa aiheeseen.

Ai niin, ja jos lisäksi voisit kopioida muutamia papereita kesätyöpaikassasi alabamalaisen senaattorin toimistossa, niin se helpottaisi todella senaattorin lähestymistä diplomatian kautta. Mitä oli isänmaallisuus sinulle? Ei paljoakaan.”
Ote isäntä Frankie Sanguinen hahmosta.

Tunnelma – Viinanpolttoa ja voodoota

Tunnelman luomiseksi mainitsimme jo pelimainoksessa meitä innoittaneita sarjoja, leffoja ja kirjallisia tuotteita: Storage Wars, Big Tips Texas, True Detective, Preacher ja muita. Lisäksi vinkkasimme pelaajalle, jos meillä oli jotain lähteitä juuri hänen hahmoonsa. Esimerkiksi suunnitellessamme sheriffin hahmoa toinen pelinjohtajista oli juuri katsonut Fargon ja hahmo pohjautuikin paljon Frances McDormandin esittämään sheriffiin, joten kehotimme myös pelaajaa katsomaan elokuvan.

Pelaajat tekivät itse myös paljon esityötä tunnelman eteen. Pelin nuorisoa pelanneet esimerkiksi tekivät hahmoilleen profiileja someen, ja Spotifyyn perustettiin soittolista, jolle kaikki saivat lisätä haluamaansa musiikkia. Lisäksi olimme järjestäneet peliin tunnelmaan sopivan ruokailun grillaamisen ja alkoholittoman oluen merkeissä ja televisiossa pyöri tietysti jatkuvasti Nascar-kisat. Myös pelaajien panostus omaan rekvisiittaansa toi peliin huomattavasti lisää tunnelmaa.

Pelinkulku – Poliisiteippiä ja tekokuita

Neuvostoliittolainen tekokuu pellossa

Neuvostoliittolainen tekokuu pellossa

Pelinkulku oli meillekin hieman kysymysmerkki peliin saakka, sillä hahmoja oli ammennettu niin monesta genrestä ja lähteestä. Peli oli lopulta sekoitus junttihupailua, perhedraamaa, salaliittoja, tosi-tv:tä ja murhamysteeriä. Elementit kuitenkin sulautuivat yhteen yllättävänkin hyvin.

Pelin kulkua rytmittivät kuvausryhmän aikataulut ja sheriffin tutkimukset. Vastoinkäymisiä koki yksi jos toinenkin esimerkiksi sheriffin laittaessa osan varastoista kiinni poliisitutkimusta varten. Pelissä koettiin myös tragikomiikkaa perheen pojan yritettyä hävittää todistusaineistoa heittämällä sen ikkunasta ulos apulaissheriffin ohi kävellessä.

Hahmoille oli kirjoitettu useita juonia, joten pelissä sattui ja tapahtui kaikenlaista. Pelin lopputulosta ei oltu ennaltamäärätty pelinjohtajien toimesta ja pelin kulun ratkaisivat ainoastaan pelaajien omat toimet ja valinnat pelin sisällä. Peli päättyi, kun kuvausryhmä oli päättänyt lopettaa kuvaukset kyseiseltä päivältä, nuoret lähtivät kylälle hurvittelemaan ja suurin osa juonikuvioista oli saatu ratkaistua.