Valkoinen Tiikeri eli alunperin Tigresse Blanche on sveitsiläis-ranskalaisen Didier Conradin sarjakuva, joka on spin-off piirtäjän 80-luvulla ilmestyneeseen sarjakuvaan Les Innommables (The Unspeakables). Conrad on tehnyt Valkoista Tiikeriä yhdessä vaimonsa Sophie Commengen eli Wilburin ja pitkäaikaisen kirjoittajaparinsa Yann Le Pennetierin kanssa. Valkoista Tiikeriä on ilmestynyt seitsemän albumia, joista Apollo-kustannus on julkaissut suomeksi viisi ensimmäistä albumia.

tiikeri4_sivu29 (640x324)

Alix Yin Fu. Kuva: Apollo-kustannus

Valkoisen Tiikerin tapahtumat sijoittuvat jonnekin 1940-1950-lukujen tienoille. Sarjakuvan päähenkilö on Alix Yin Fu. Hän on pieni ja sisukas kiinalaistyttö, joka kannattaa kommunistiaatetta ja toimii agenttina erilaisissa salaisissa tehtävissä. Kauniilla ja sirolla ulkonäöllään hän hämää ovelasti kanssaihmisiä. Sievän kuoren alta paljastuu älykäs ja vikkelä kung fu -taitaja, jolle on tärkeintä puolueen periaatteiden noudattaminen ja oman “lootuskukan” varjeleminen. Tehtävissä Alix laittaa itsensä likoon n. 150-prosenttisesti eikä pelkää ottaa arveluttavia riskejä.

Ensimmäinen tarina koostuu kahdesta albumista (Suuren ruorimiehen salaisessa palveluksessa ja Persikkaiho ja silkkisolmio). Siinä Alix läpäisee rankan koulutuksen ja lähtee suorittamaan ensimmäistä agenttitehtäväänsä Hong Kongiin. Hänen tulee noutaa Kolmen vihreän bambun triadin lohikäärmeen pää ja samalla hän joutuu selvittämään mysteerisen Lihavan tytön arvoitusta. Tehtävä on haasteellinen ja vastassa on niin paikallisia triad-joukkoja kuin amerikkalaisia agentteja ja brittiläistä yläluokkaa. Alix joutuu kamppailemaan kunniansa ja maineensa puolesta ja samalla pitää kiinni puolueen tärkeästä ideologiasta.

Kolmas albumi Viidennen onnen taito vie sankarimme San Franciscoon. Siellä Alix joutuu puolueen puolesta kamppailevaksi palkkatappajaksi. Tehtävänä on saada kiinni eräs japanilainen sotarikollinen, joka piilottelee suurta aarrekätköä. Alix kamppailee tehtävässä parhaansa mukaan, vaikka menneiden vuosien sotamuistot ovat yhä painajaismaisia ja tuoreessa muistissa.

tiikeri3_sivu36 (640x639)

Viidennen onnen taito. Kuva: Apollo-kustannus

Neljännessä albumissa Vakoojatar katolla ollaan sisällissodan runtelemassa Shanghaissa, jossa pahamaineiset triadit hallinnoivat kaupunkia. Alix joutuu selvittämään korkea-arvoisen kenraalin Tai Linin salaperäistä kuolemaa, mikä ei ole kovin yksinkertaista. Samalla hänen tehtävänsä on vapauttaa vangituksi joutunut Yi Zi, joka on jalkavaimo ja Alixin tapaan salainen agentti.

Feeniksin vuosi on viides albumi, jossa Alix lähtee pelastamaan Valkoisten tiikerien triadia. Tsiang Kai-Shekin vakooja on soluttautunut triadiin ja huhutaan, että  joku yrittää tappaa tämän kuolemattomuutta tavoittelevan taolaisen naisjärjestön jäseniä. Jäljet johtavat yllättäen Lontooseen, jossa asioihin on sekaantunut yllättäviäkin tahoja.

Valkoinen Tiikeri on oikein mainio ja vähän erilainen sarjakuva, joka muistuttaa hyvinkin paljon legendaarisen belgialaisen Waltheryn sarjakuvia Natasha ja Rubiini. Näissä kaikissa on pääosassa vahva naishahmo, joka murtaa ennakkoluuloja ja toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Kuten Waltheryn albumeissa, myös Valkoisessa Tiikerissä on paljon huumoria ja tilannekomiikkaa. Valkoisen Tiikerin vitsit ovat ajoittain roiseja mutta eivät kuitenkaan mauttomia. Kiinalainen kulttuuri ja aasialaiset tavat tuodaan esiin hyvinkin liioitellusti, mikä jaksaa naurattaa ainakin tällaista vanhaa HongKong-elokuvien ystävää. Sanojen kaksoismerkityksiä ja vertauskuvia käytetään paljon ja nämä toimivat hyvin myös suomalaisessa käännöksessä.  Tarkoitus ei kuitenkaan ole pilkata ketään, vaan huumori käyttää nerokkaasti hyväksi aasialaista kulttuuria ja itämaisia tapoja.

Sarjakuvan piirrosjälki on hyvin karikatyyristä. Henkilöt on piirretty liioitellusti vähän kuin sketsihahmot. Mukana on myös  muutamia oikeita historian henkilöitä, kuten näyttelijätär Butterfly Wu ja kuuluisa kiinalainen Soongin perhe. Kuvituksen taustat tuovat oman sävynsä tarinoihin. Maisemat ovat  yksinkertaisia, mutta esimerkiksi kaupunkikuvat ovat yllättävän realistisia ja tunnistettavia. Ajoittain kuvien varjostukset ja kuvakulmat tuovat tarinoihin 1940-1950-lukujen elokuvien tunnelmaa.

tiikeri4_sivu18 (640x591)

Alix ja Ji-Hui. Kuva: Apollo-kustannus.

Valkoisessa Tiikerissä on vahva sukupuolten välinen jako. Suurin osa sarjakuvassa nähtävistä hahmoista on miehiä, jotka ovat maskuliinisia ja koomisia tapauksia.  Etenkin pahikset ovat naisia halveksuvia jöröjä, jotka luulevat itsestään liikoja, eivätkä he ole todellakaaan sitä kaikkein terävintä sakkia. Ehkä nämä äijät tuovat vastapainoa Alixille, joka nousee älyllä ja naiseudellaan kaikkien yläpuolelle.

Alixin omat tärkeät naisihmiset ja esikuvat ovat hänen biologinen äitinsä ja kasvattajaäitinsä, jotka ovat suuresti vaikuttaneet siihen, minkä tien Alix on valinnut. Muuten tarinoiden naishahmot ovat lähinnä seurapiirirouvia tai kurtisaaneja.  Muista hahmoista ja Alixin luottohenkilöistä parhaita ovat Rousseau, legendaarinen ranskalainen “pitkänenä”, jota kutsutaan Kolmiväriseksi lohikäärmeeksi ja Ji-Hui eli Jadelohikäärme, joka on Alixin hengellinen opas ja suojelija.

Harmillista, että juuri kun Valkoisen Tiikerin tarina pääsi hyvään vauhtiin, niin ainakaan näillä näkymin jatkoa ei ole tiedossa. Didier Conrad siirtyi piirtämään Asterixia ja Valkoinen Tiikeri jäi siten kesken. Alix toki seikkailee Les Innommables-sarjakuvassa, josta löytyy ranskan-, hollannin- ja saksankieliset painokset.  Conradin muita tuotoksia ovat mm. Marsupilami Kids ja Intiaan sijoittuva Raj sekä uusin 2013 ilmestynyt Asterix ja piktit.