“Vi sitter här i Vente och spelar liten DotA…” Joo joo, Basshunter, kuultu on, mutta mistä lähtien tästä ES-jonnejen puuhasta on voinut tienata yli 5 miljoonaa Amerikan dollaria? Ja miksi tälläkin päiväkotitädillä on tänä viikonloppuna kiire illalla läppärin ääreen, vaikkei se dotaa itse pelaakaan?

Ei sillä, etteikö Seattlessa varmasti ole aina suhinaa, mutta tänä viikonloppuna kaupungin täyttää vuoden suurin elektronisen urheilun turnaus, The International 2014 ja tunnelma on varmasti mahtava. Huippupelaajat ovat paukuttaneet tapahtuman tiimoilta näppäimistöjään jo miltei kaksi viikkoa ja tulevana maanantaina selviää, mille joukkueille päätähuimaava 10 885 524 dollarin palkintopotti jakaantuu. Allekirjoittanut ei ole ikinä (tai siis ei vielä) DotAa pelannut, mutta jännittää mukana minkä vain työvuorot sallivat.

Kuvat copyright Valve.

Katotaanko telkkarista kun nörtit pelaa tietsikkapelejä?

Elektroninen urheilu kasvattaa jatkuvasti suosiotaan myös ei-pelaajien keskuudessa. Siitä ei ole pitkä aika, kun itse jämähdin aamupuuroa puputtaen jännittämään Tampereen Lantrek-pelitapahtuman Counter-Strike Global Offensive -finaalia Yle Areenasta. CS oli minulle tuttu peli lähinnä pikkuveljen kautta, mutta matsin juontajien nyyppäystävällisyyden ansiosta peliä oli helppo seurata. Ja jäädä jännittämään. Vasta siinä vaiheessa kun huomasin katsoneeni koko yli kaksituntisen lähetyksen ja hypänneeni tuolilta ilmaan voittolaukausten kajahdettua tajusin, että olin aivan myyty. Tässä se nyt vihdoin on: minulle sopiva penkkiurheilulaji! Suomen kontekstissa kyseessä oli historiallinen lähetys: Lantrekin tuottama finaali oli ensimmäinen elektronisen urheilun lähetys, jonka saattoi Areenasta nähdä.

En toki ole ainoa vastikään eSportsista hurmaantunut. Nykyvanhemmat saavat olla huolissaan paitsi siitä, miten paljon jälkikasvu pelaa, myös siitä, miten paljon pelaamista tulee katsottua – siis ihan puhtaasti penkkiurheilumielessä. Omia suosikki-eSportstiimejä kannustetaan ja fanitetaan intohimoisesti siinä missä Kärppiä tai Leijoniakin. Taitavista pelaajista tulee julkkiksia, joiden nimmari halutaan paitaan tai peppuun. Meillä koti-Suomessa eSports-uutisointi on valtamediassa vielä melko olematonta (vaikka kyllä sitäkin välillä näkee) ja huippupelaajatkin saavat vielä olla rauhassa paparazzeilta. Toisin on kuitenkin esimerkiksi Etelä-Koreassa.

Täällä kotimaassa Suomen elektronisen urheilun liitto SEUL tekee mainiota työtä nostaakseen eSportsin arvostusta muunmuassa ylläpitämällä Vantaalla sijaitsevaa kilpapelaajien harjoittelutilaa, Pelaajataloa, ja olemalla aktiivisesti mukana Pelitalon kaltaisissa peliharrastusta tukevissa projekteissa. SEULin sinnikkään lobbauksen ansiosta Yle2-kanavalta voikin parin viikon päästä seurata Assembly Summer -lanitapahtuman Counter-Strikematseja. Siis ihan telkkarista. Niin kuin jääkiekkoa tai jalkapalloa.

Elektroninen urheilu on siis rantautunut myös Suomeen ja yleistynee tulevaisuudessa entisestään. Helsingin Jätkänsaaressa voi eSports-penkkiurheilija jo tuntea olonsa miltei jalkapallofanimaisesti arvostetuksi kun ravintola Buza näyttää The Internationalin ratkaisupelit isolta ruudulta kuin jaliksen MM:mät konsanaan. Muuten suomalainen penkkiurheilija on kuitenkin vielä pitkälti tuttujen kanssa järjestettyjen kotikatsomoiden ja englanniksi juonnettujen nettistreamien varassa.

DotA 2 ja The International

The International 2014 DotA 2 Championshipseissä pelataan siis Defence of the Ancients -peliä. Turnauksen on järjestänyt vuosittain DotAn kehittänyt pelitalo Valve ja tapahtuma on pyörinyt vuodesta 2011 alkaen. Tuolloin ensimmäisen The Internationalin miljoonan dollarin pääpalkinto herätti melkoista hämmästelyä kansainvälisestikin. Monen oli vaikea uskoa, että pelaamalla voisi oikeasti tienata. Vuosien varrella DotA 2:ssa on liikkunut edelleen suurenevat setelit – turnausten potit ovat joka vuosi rikkoneet eSportsin ennätykset. Tänä vuonna pääpalkinto on jo yli 5 miljoonaa ja palkintojen yhteispotti yli 10 miljoonaa.

Tarinallisesti Defence of the Ancientin tapahtumissa suuret sankarit taistelevat postapokalyptisessä fantasiamaailmassa kahden muinaisen sankarijoukon sodassa. Kullakin sankarilla on oma tarinansa, osa sankareista on jumalia, osa ihmisenkaltaisia, osa eläinmäisiä tai jopa enttimäisiä käveleviä puita. Kaikki ovat kuitenkin eeppisiä ja mahtavia ja mikä tärkeintä, pelimekaanisesti erittäin tarkkaan tasapainotettuja.

Peligenreltään DotA 2 on taisteluareenamoninpeli (sanahirviö tulee englannin termistä “multiplayer online battle arena” eli MOBA) ja nimenomaan tarkoitettu The Internationalin kaltaiseen kovan tason kilpapelaamiseen. Pelissä kaksi viiden hengen joukkuetta kisaavat toisiaan vastaan sotien, kukin pelaaja eri sankarihahmoan joukkueessaan ohjastaen ja pelin voittaa joukkue, joka saa tuhottua vastapuolen päätukikohdan. Pelin aikana jännitetään pelaajien kerätessä kilvan kultaa ja kokemustasoja, kehittäessä sankarihahmojensa kykyjä ja tehdessä taktisia valintoja varusteiden ostossa. Koska pelattavia sankareita on yli sata, taistelua edeltävä sankareiden valintavaihe on lähes yhtä tärkeä jännitysnäytelmä kuin itse peli.

Rehellisesti sanottuna DotA 2 on monimutkainen peli ja pieni etukäteistutustuminen pelimekaniikkoihin on matseja seuratessa tarpeen. Tunnelma The Internationaleja seuratessa vaikka vain yksinkin on kuitenkin sen verran mainio, että pikaopiskelu kannattaa. Teknisiä ongelmia streameissa on ollut  yllättävän vähän ja paitsi pelit, myös oheisohjelma haastatteluineen ja esittelyvideoineen on ollut viihdyttävää.

Dota-nyyppänä penkkiurheilemaan?

Jos League of Legends, Heroes of Newereth tai muut vastaavat MOBAt ovat tuttuja, DotA-pelejä voi seurata melko vähällä tutustumisella. Jos taas tämän tyyppiset pelit ovat vieraampia, kannattaa katsoa hyvä tutoriaali tai pyytää kisakatsomokaveriksi joku kärsivällinen DotA-harrastaja. Aiemmin tänä vuonna valmistunut dokumentti Free to Play on myös erittäin hyvä, täydelle peliummikollekin sopiva opas DotA:n ja etenkin tämän nimenomaisen turnauksen maailmaan ja kilpapeliharrastukseen yleensäkin. Free to Playn voi näyttää vaikka vanhemmilleen.

Jos eSportskärpänen kutkuttaa, nyt viikonlopulla laadukkaasti selostettuja pelejä on tarjolla runsain mitoin. The Internationalin virallisilta nettisivuilta voi seurata tavallisen selostetun streamin vaihtoehtona aloittelijaystävällistä streamia nimeltä “Newcomers Feed”, jonka juontajat selostavat otteluja kiitettävän nyyppäystävällisellä otteella. Nyyppäfeedi näkyy myös mm. Twitchin kautta. Nyyppäfeediä kuunnellen eri sankarihahmojen kyvyt ja joukkueiden taktiikat tulevat varsin nopeasti tutuiksi ja kisatunnelmasta pääsee nopeasti nauttimaan. Muutaman matsin seurattuaan alkaa jo kutkuttaa päästä itsekin kokeilemaan.

Jotta kaikki taktiikkahienoudet avautuisivat, peliä olisi tietenkin parasta ollut pelata itse jonkun verran, mutta kuten perus MM-lätkähurmokseenkin, tässäkin lajissa aloittelevalle penkkiurheilijalle riittää pelin perusidean ymmärtäminen. Pelaamaan joutaa kyllä myöhemminkin jos innostus syttyy, mutta juuri nyt on mainio hetki kokeilla heittäytyä elektronisen urheilun penkkiurheilijakelkkaan. Itseasiassa moni tutoriaali suosittelee pelistreamien katsomista huolella ennen varsinaisen pelaamisen aloittamista.

Tänään sunnuntaina käynnissä ovat siis vielä päätapahtuman pudotuspelit ja maanantaina luvassa on finaaliottelu. Tätä lauantai-iltana kirjoittaessani finaaliin on jo selvinnyt melko uusi kiinalainen joukkue nimeltä NewBee ja sunnuntain matseissa selvitellään, mikä poppoo pääsee NewBeen kanssa kisaamaan koko turnauksen voitosta ja 5 miljoonasta. Uusia tuulia lienee tiedossa, sillä aikaisemmista voittajista viime vuoden mestaruuttaan puolustava ruotsalainen Alliance ja vuoden 2011 voittajatiimi (ja myös oma lempparini) ukrainalainen Natus Vincere ovat jo karsiutuneet kultapeleistä. Ja juuri nyt tätä kirjoittaessani vuoden 2012 Internationalin voittanut kiinalainen joukkue Invictus Gaming on ottanut huolestuttavasti pataan LGD Gaming -tiimin maanmiehiltään.

Jännitys siis tiivistyy, mutta ei vain näissä kisoissa. Elektroninen urheilu näyttää nimittäin tulleen jäädäkseen ja ainakin Yle on alkanut ottaa ihailtavasti koppia eSportsista – toivottavasti muu kotimaan media seuraa pian perässä. Henkilökohtaisesti arvostan etenkin edellämainittuja Assemblyjen CS:n finaalin näyttämistä suorana televisiosta, sillä kesälomareissuni vie juuri Assyjen aikaan internetin kantamattomiin. Koska telkkari takapajula-matkakohteessani kuulemma kuitenkin toimii, viikonloppu on sukujuhlista huolimatta pelastettu!

Vielä toistaiseksi työkaverini päivittelevät kiirettäni iltavuorosta kisakatsomoon, mutta vain aika näyttää, milloin Mertarantakin saa opetella juontamaan DotAa!