Nörttitytöt

Tiede on nostanut profiiliaan viime aikoina: uusien ja virkistävien kanavien kautta tieteestä on tullut helppotajuista ja kiinnostavaa jopa tavalliselle, ei-koulutetulle kuluttajalle. Tiede ei ole enää valkokaapuisten ja sisällä viihtyvien rillipäiden hommaa, vaan siitä on tullut valtavirtaa. Tiede puhuttaa sanoma- ja aikakauslehtien lisäksi myös internetissä. Facebookissakin uutissyötettä piristävät hauskat kuvat ja niihin liittyvät pienet artikkelit. Esimerkiksi suosittu I Fucking Love Science (iflscience.com) tarjoaa nopeita tietopaketteja tiedemaailmasta muun muassa paleontologian, genetiikan, astronomian ja lääketieteen saralta.

lataus

Monien mielestä tämä on hyvä asia: ihmiset sivistyvät vaivattomasti ja huomaamatta, ja yleinen tietoisuus tieteestä kasvaa. Asiasta voi tosin olla myös toista mieltä – tiedettä popularisoivat tahot tekevät vuosien tutkimuksesta helpomman ja yksinkertaisemman näköistä kuin mitä se oikeasti on. Pahimmillaan sekundatutkimukset yhteistyössä skandaalihakuisen median kanssa aiheuttavat tieteen tekemiseen tottumattomassa kansassa paniikin. Ihmiset vuoroin välttävät perunaa syövän pelossa, kieltävät ilmastonmuutoksen ja kieltäytyvät rokotuksista. Tällaiset äärimmäiset reaktiot aiheuttavat enemmän haittaa kuin yksikään juures ikinä (ks. esim. uudestisyntynyt tuhkarokkoepidemia), ja ammattimaiset tutkijat pyörittelevät päätään joukkohysterialle yrittäessään turhaan saada ääntään kuuluviin. Mikä on totuus, ja kenellä on vastuu?

Tässä artikkelissa käsittelen ensin argumentteja populaarien tiedejulkaisujen puolesta ja vastaan, sekä lopussa muutamia tiedejulkaisuja. Linkit ja lähteet löydät artikkelin lopusta.

Väite 1: Populaarit tiedejulkaisut yksinkertaistavat ja yksipuolistavat tiedettä liikaa. Peruskansalaisille tarkoitetut viihteelliset sivustot tarjoavat huonolaatuista ja vääristeltyä tietoa ihmisille, joilla ei ole kykyä tarvittavaan lähdekritiikkiin. Tiede tulisi jättää tiedemiesten ja -naisten käsiin.

Tieteen harjoittaminen vaatii vuosien kouluttautumista ja omistautumista, ja kun maallikot tunkeutuvat tieteen ammattilaisten alueelle, seuraa ongelmia. Tiedettä ja sen tekemistä ymmärtämättömät ihmiset käyttäytyvät kuin asiantuntijat, vaikka eivät ymmärrä asiastaan mitään. Tutkijoilta halutaan yksinkertaisia ja selkeitä vastauksia, eikä selittelylle jää tilaa, kun tulokset revitään käsistä ja painetaan lehtiin sen kummempia selvittelemättä. Tästä on huvittava esimerkki Ben Goldcaren tiedeblogissa (badscience.net): sivuillaan lääketieteen tohtori Goldcare tarttuu Daily Telegraphin artikkeliin, jossa miehen itsensä tekemää tutkimusta on tulkittu täysin väärin. Sanomalehden etusivun otsikko kertoo, että statiinit (kolesterolilääkkeissä kätetty aine) eivät aiheuta sivuvaikutuksia. Goldcaren ja neljän muun tutkijan tutkimus ei tosiaankaan päätynyt yksiselitteisesti tähän tulokseen, ja tohtori oikaiseekin väärinkäsitystä blogissaan.

Tiede hämmentää ihmisiä. Puutteellisen tiedon ja heikon tieteellisen koulutuksen takia kansa ei ymmärrä, miksi toisinaan sanotaan yhtä ja sitten taas toista. Miten samasta aiheesta tehdyt tutkimukset voivat päätyä eri tuloksiin? Usein hyväksytään se tulos, joka parhaiten omaan maailmankatsomukseen sopii. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen suhteen ihmiset valitsevat kolmesta vaihtoehdosta: joko ilmastonmuutosta ei ole, sen laajuus on vahvasti liioiteltu tai se on vakava ongelma, joka uhkaa koko maailmaa. Helpointa on ottaa omakseen jompikumpi kahdesta ensimmäisestä, koska se ei vaadi mitään toimia, eikä se ole ollenkaan niin pelottavaa. Ja sitä paitsi, jos kerran on joku ilmaston lämpeneminen, miksi meillä on kesäkuussa kuusi astetta lämmintä? Niin, kysynpä vaan.

Väite 2: Populaarit tiedejulkaisut tekevät tieteestä helposti lähestyttävää ja kiinnostavaa. Tavallinen ihminen kasvattaa ymmärrystään ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä. Arvostus tiedettä kohtaan nousee. Tieteestä tulee kaikille avointa, eikä se ole suuren yleisön saavuttamattomissa.

Viime kädessä tiedejulkaisuilla ja niiden kirjoittajilla on vastuu siitä, mitä julkaistaan ja kuinka asiaa käsitellään. Lähteet ovat usein kuitenkin puutteellisia tai niitä ei ole, eikä toimittaja tiedä alkuunkaan mistä puhuu. Mututuntuma ja ennakkoluuloihin tukeutuminen eivät riitä kun ihmisille levitetään tietoa potentiaalisista vaarallisista (tai vaarattomista) asioista. Hysteria ja väärät uskomukset leviävät helposti, mutta toisaalta tiedon jakaminen on tarpeellista ja median velvollisuus. Jos motiivi on kuitenkin raha ja menestys, jäävät kiihkottomat ja puolueettomat tutkimukset yksittäisten huomiomagneettien varjoon.

Kaikki tiedejulkaisut eivät kuitenkaan ole samanlaisia, eikä Iltalehteä ja iflscience – sivustoa voi verrata toisiinsa. Siinä missä iflsciencen julkaisijat eivät väitä juuri mitään, vaan esittelevät uusia tutkimuksia ja mahdollisuuksia, iltapäivälehdet syöttävät lukijoilleen mitä vaan täytenä totuutena. Ihmisten kyvyttömyys keskittyä lukemaan kokonaisia artikkeleita on myös todistettu, ja usein kaikki lukijan mielestä tarpeellinen tieto saadaan ”OHO!! SYÖPÄÄ PERUNASTA!! KATSO KUVAT KIM KARDASHIANIN VARPAISTA!!!!” – tyylisistä otsikoista.

Lähde: XKCD

Lähde: XKCD

Yksi tutkimistani tiedesivuista ottaa kantaa tieteen väärinkäyttöön mielestäni varsin osuvasti:

“But suppose we have a very popular supplement that dozens of good randomized studies have been done on. And suppose that ten of these studies have shown it prevents cancer, and so these sites put ten links to studies showing it prevents cancer, give it evidence grade A++, and put it at the top of their list as very highly recommended. This is no good if there are twenty much larger, better-quality studies that show it doesn’t prevent cancer, and this is in fact what’s going on in the vitamin D case.” (slatestarcodex.com)

Lainauksessa selitetään hyvin, miksi yksittäisten tutkimusten tuloksia ei voida julkaista totuutena. Vaikka muutama tutkimus tulisikin siihen tulokseen, että peruna aiheuttaa syöpää, sadat muut tutkimukset eivät ole löytäneet siitä mitään näyttöä. Määrä ei välttämättä ratkaise, mutta riippumattomat ja vertaisarvioidut tutkimukset ovat tiedemaailmassa – toisin kuin mediassa – kova sana.

Jotkut tiedejulkaisijat tuntevat siis vastuunsa. Monia vastuun kantaminen ei varmastikaan kiinnosta, ja osa jättää tulosten tulkitsemisen lukijan vastuulle. Monia kirjoittajia riivaa kyvyttömyys kirjoittaa puolueettomasti. Ihmiset kuitenkin etsivät uutisia ja tietoa yhä enemmän vaihtoehtoisista lähteistä, ja on koko ajan vain helpompaa seurata juuri niitä asioita, jotka itseään kiinnostavat. Tiede on noussut julkkisjuorujen rinnalle yhdeksi suuren yleisön kiinnostuksen kohteista, eikä tätä voi pitää huonona asiana. Ihmiset kouluttavat itseään, vaikkakin joskus puutteellisilla ja jopa vääristellyillä tiedoilla. Pitkään ihmisten saama tieto tieteestä on ollut erittäin pientä – tutkimustulokset ovat hiljaa valuneet tiedemiehistä ja – naisista yritysten ja organisaatioiden kautta valtion ohjelmiin ja oppikirjoihin, joissa esitetään nopeasti vanhentunutta tietoa epäkiinnostavalla tavalla. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja tiede on lähempänä kuluttavaa kansalaista kuin koskaan.

 

Tulokset:

Ilman lähdekritiikkiä ja jotain pohjatietoja tavallinen lukija on täysin seuraamiensa julkaisujensa armoilla. Itsensä kouluttaminen on verrattain helppoa, kun ongelmansa tiedostaa, mutta erilaisten medioiden saattaminen vastuuseen ei. Maailma uskoo yhä enemmän tiedon vapauteen ja jokaisen oikeuteen saada sitä. Ihmiset etsivät vaihtoehtoja ja tietoa muistakin kuin virallisista lähteistä, mikä kasvattaa heidän tietämystään ja itseluottamustaan – joskus ehkä jopa liikaa.

Voiko ympäröivistä asioista kiinnostuminen koskaan olla haitallista?  Tavallinen kansalainen ei voi ymmärtää tieteen hienouksia, mutta tarvitseeko hänen? Olisiko mahdollista, että tutkijat jakaisivat itse tietoaan ymmärrettävällä tavalla sen sijaan, että antautuvat median vietäväksi?

Populaarit tiedejulkaisut, kansan uusi oopium, päihdyttävät – mutta onko se hyvä vai huono asia?

 

Tiedejulkaisuja internetissä:

http://slatestarcodex.com/about/  – Enemmänkin blogi kuin varsinainen tiedesivusto. Edustaa yksittäisen henkilön näkemyksiä ja ajatuksia. Blogi sisältää – kirjoittajan omien sanojen mukaan – paljon psykologiaa, historiaa, politiikkaa, lääketiedettä, uskontoa, tilastoja, transhumanismia, korneja vitsejä ja soveltavaa eskatologiaa. Käsittelee myös arkoja aiheita, joista on helppo olla eri mieltä. Ihan hyviä kirjoituksia, mutta ei tieteellistä tekstiä.

http://disinfo.com/ – Tunnuslause: ”Everything you know is wrong”. Blogtyyppinen sivusto pitää sisällään vaihtoehtotiedettä ja perustelemattomia argumentteja. Käyttäjän mielipide: “Paljon huuhaataa, mutta joitain ihan hyviäkin juttuja”.

http://www.badscience.net/ – Lääketieteen tohtori ja kirjailija Ben Goldcare pitää tiedeaiheista blogia.

https://www.youtube.com/user/scishow/videos – Erilaisia tieteen ilmiöitä selittävä Youtube -kanava. Juontajat puhuvat selkeää ja mukavaa englantia. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja niitä käsitellään viihteellisen asiantuntevalla otteella. Myös lähteet on mainittu jokaisen videon selityskohdassa.

http://phenomena.nationalgeographic.com/blog/not-exactly-rocket-science/ – Ed Yongin, ihan oikean tiedemiehen, yllättävän helppotajuisia blogikirjoituksia etenkin biologian saralta.

http://www.informationisbeautiful.net/ – Visuaalisesti ihastuttava sivusto, paljon havainnollistavia kuvia – ei niinkään artikkeleita. Sivuston pointtina on kerätä valmista tietoa erilaisiksi malleiksi käyttäen mahdollisimman vähän sanoja. 7

Tieteen Kuvalehti http://tieku.fi/ – Suomalainen tiedelehti, varmasti useimmille tuttu ainakin terveysaseman käytäviltä.

Tiede  http://www.tiede.fi/ – Tiedettä aikakauslehtimuodossa.

 

Jutussa käytetyt lähteet:

http://www.policymic.com/articles/85375/anti-vaccine-truthers-are-becoming-a-scary-epidemic-in-the-united-states

http://slatestarcodex.com/2014/01/25/beware-mass-produced-medical-recommendations/

 

Artikkelissa esitetyt väitteet eivät välttämättä edusta kirjoittajan, blogin tai sen yhteistyökumppaneiden näkemyksiä. Kirjoittaja on kovia(kin) tieteitä rakastava humanisti.