mystinen-maisema

Mystinen maisema (1930) on yksi Ateneumin näyttelyn vaikuttavimmista Tove Janssonin töistä. Mielestäni siinä voi myös nähdä Muumilaakson maiseman etiäisiä, vaikkei muumien maailmaan juuri kaupunkeja kuulukaan. Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. Julkaisu Ateneumin luvalla.

Ateneumin Taidemuseossa Helsingissä on parhaillaan Tove Janssonin 100-vuotisjuhlanäyttely, joka jatkuu 7.9. asti. Tove-fanina kävin katsastamassa näyttelyn, jota pidin erittäin mielenkiintoisena ja tasokkaana.

tove

Ilvesboa. Tove Janssonin omakuva (1924). Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Yehia Eweis. Julkaistu Ateneumin luvalla.

Tove Jansson tunnetaan parhaiten muumeistaan. Monelle Tove Janssonin uraan enempää perehtymättömälle voi tulla jopa yllätyksenä, että muumikirjat ovat itse asiassa vain pieni osa Toven laajaa ja monipuolista taiteellista tuotantoa. Janssonin ammatillinen repertuaari oli monipuolinen: hän työskenteli niin kuvataitelijana, kuvittajana, sarjakuvataitelijana, kirjailijana, käsikirjoittajana kuin kolumnistinakin. Jansson piti näistä kuulemma itselleen tärkeimpänä nimenomaan kuvataiteilijan uraansa. Ironisesti Janssonin kuvataide on muumiaiheisia töitä lukuun ottamatta jäänyt laajalle yleisölle melko tuntemattomaksi. Ateneumin näyttely keskittyy pääosin nimenomaan Janssonin maalaustaiteeseen, unohtamatta kuitenkaan myöskään Janssonin saavutuksia graafikkona ja kuvittajana. Myös muumit ovat näyttelyssä läsnä niin Janssonin muumikirjojen kuvaoriginaalien kuin hänen puolisonsa Tuulikki Pietilän tekemien muumikirjojen tapahtumia kuvaavien nukkekotimaisten miniatyyriasetelmien kautta. Näyttelyyn on koottu myös mielenkiintoisia näytteitä ja esineistöä muumikirjojen teatteri- ja televisiodraamasovituksista. Muumianimaatioita esimerkiksi on eri vuosikymmenillä tehty eri puolilla maailmaa paljon muitakin kuin se kaikkien varmasti tuntema japanilainen 1990-luvun alussa tehty Muumilaakson tarinoita, Tanoshii Mūmin Ikka.

tove-tuulikki

Pietilän kolmiulotteiset kuvaelmat ovat varmasti monelle Tampereen muumimuseosta tuttuja, mutta Ateneumissa niille on pystytty tarjoamaan poikkeuksellisen hyvät puitteet – asetelmat pystyy esimerkiksi kiertämään ympäri ja ne on erittäin hyvin valaistu. Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Yehia Eweis. Kuva näyttelystä julkaistu Ateneumin luvalla.

Muumit eivät kuitenkaan ole näyttelyssä pääroolissa – ja hyvä niin. Ateneumin laaja, Toven teoksia eri tahoilta lainannut ja koostanut näyttely osoittaa, että Jansson ansaitsisi taitelijana tunnettavuutta myös muusta kuin muumeistaan.

1412-tove-jansson-omakuva-75

Tove Janssonin omakuva vuodelta 1975. Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Yehia Eweis. Julkaistu Ateneumin luvalla.

Toisaalta vuosikymmenittäin 40-luvulta aina 70-luvulle asti Janssonin tuotantoa läpileikkaavasta näyttelyssä on myös mielenkiintoista seurata taiteilijan tyylin kehittymistä – ja kuinka muumeista tutut fantastiset kuva-aiheet vähä vähältä “ujuttautuvat” Janssonin tuotantoon. Muumilaakson puut esimerkiksi kukkivat Janssonin ihmishahmoilla roolitetuissa maisemakuvissa jo kauan ennen ensimmäisten muumimaisten hahmojen ilmestymistä kuviin. Kiehtovaa on myös nähdä, kuinka Janssonin maalaustaiteen tyyli kehittyy tämän uran aikana eri vuosikymmenien maalaustaiteellisia trendejä heijastellen. 1960- ja -70-luvuilla Janssonin aiemmin naivismiin kallellaan ollut verrattain realistinen tyyli muuttuu kulmikkaan moderniksi ja jopa abstraktisuutta kohti pyrkiväksi, paikoitellen kubistisvaikutteiseksi. Kokeilut tuntuvat paikoitellen pakotetuilta, mutta niiden kautta Jansson selvästi myös löytää ominaisimman tyylinsä, entistä persoonallisemman ilmaisun. Näyttely onkin läpileikkaus myös Janssonin elinaikakauden taideihanteisiin.

tove-nayttely

Taidemaalarin työ oli Tove Janssonin tärkein ammatillinen identiteetti. Elantonsa hän ansaitsi kuitenkin pääosin kuvittajana. Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Yehia Eweis. Kuva Ateneumin Tove Jansson 100-vuotisjuhlanäyttelystä julkaistu Ateneumin luvalla.

Tove Janssonia – aikuisten oikeasti

Janssonin muumikirjat mielletään usein lastenkirjoiksi, vaikka nämä satumaiset fantasiateokset sisältävät paljon myös aikuisille suunnattuja tasoja. Osa muumikirjoista, etenkin sarjan loppupuolelle sijoittuvat Muumipappa ja meri sekä Muumilaakson marraskuu ovat teemoiltaan osittain niin synkkiä, etteivät ne välttämättä edes sovi luettavaksi perheen kaikkein pienimmille. Muumitarinoissa käsitellään boheemin huumorin kyydittämänä samoja teemoja, jotka löytyvät Tove Janssonin koko muustakin tuotannosta: suvaitsevaisuutta ja ennakkoluuloja, ystävyyttä, yksinäisyyttä, riittämättömyyttä, alkoholia ja kuolemaa.

garm

Tove Janssonin Garm-lehdelle piirtämissä kansikuvissa ja kuvituksissa poliittinen satiiri kohdistuu muun muassa Hitleriin. Garmille piirtämissään töissä Jansson ryhtyi liittämään varhaisen muumihahmon osaksi signeeraustaan. Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Jenni Nurminen. Kuva julkaistu Ateneumin luvalla.

Muumi-kirjojen tarinoiden parissa kasvaneena ihastuin itse parikymppisenä valtavasti tuolloin löytämääni Janssonin muuhun kirjalliseen tuotantoon, ns. aikuisproosaan. Erityisesti Aurinkokaupunki, Seuraleikki ja Nukkekaappi ja muita kertomuksia ovat jääneet mieleen. Muistan jopa harmitelleeni, ettei Jansson kirjoittanut enempää “aikuisten kirjoja”. Samoihin aikoihin tutustuin Janssonin 1930-luvulla poliittiselle pilalehti Garmille tekemiin kuvituskuviin, jotka näyttävät paljaimmillaan “muumien äidin” anarkistista ja poliittista puolta – joka toki on tärkeä vire myös muumeissa, etenkin Tove Janssonin ja hänen veljensä Lars Janssonin käsikirjoittamissa ja piirtämissä muumisarjakuvissa. Garmiin toteutetut piirrokset ovat tärkeä osa myös Ateneumin Tove Jansson -näyttelyn 1930-lukua käsittelevää huonetta, ja juuri nämä työt näyttivät myös herättävän näyttely-yleisössä voimakkaita, ihastuneita ja hieman ällistyneitäkin reaktioita. Itse olin näyttelyssä vaikuttunein Janssonin öljyvärimaalauksista, etenkin maisematöistä ja meriaiheista. Meri on keskeisessä roolissa lapsuuden kesänsä Tukholman saaristossa viettäneen Tove Janssonin tuotannossa. Meri näyttäytyy Janssonin töissä moni-ilmeisenä, toisaalta sädehtivän kauniina, toisaalta tuhovoimaltaan veretseisauttavana, vihamielisenäkin. Meri symboloi Janssonille vapautta, mutta myös yksinäisyyttä, joiden välistä sisaruutta Jansson käsitteli muutoinkin tuotannossaan paljon.

tove-meri

Abstraktismin ollessa 1960-luvulla pinnalla maalaustaiteessa, Jansson keskittyi kuvaamaan merta. Tove Jansson: Kahdeksan beaufortia (1966). Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Yehia Eweis. Kuva julkaistu Ateneumin luvalla.

Hienoa antia näyttelyssä ovat myös Janssonin satukirjakuvitusten originaalit. Muumikirjojen lisäksi Tove Jansson kuvitti Tolkienin Hobitin ensimmäisen suomennoksen Lohikäärmevuoren sekä Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa. On yllättävää nähdä, että Jansson toteutti äärimmäisen yksityiskohtaiset ja pikkutarkat kirjakuvituksensa yksi yhteen -koossa.

tove-liisa

Tove Jansson: Liisan seikkailut ihmemaassa -satukirjan kuvitus. Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Jenni Nurminen. Julkaistu Ateneumin luvalla.

Suosittelen Tove Janssonin 100-vuotisjuhlanäyttelyä kaikille muumien ystäville, mutta myös niille, joille Tove Janssonin tuotanto entuudestaan on täysin vierasta. Näyttely antaa taiteilijasta kokonaisvaltaisen ja monipuolisen kuvan, joka sekä täydentää muumien perusteella Tove Janssonista piirtyvää kuvaa että avaa ehkä muumiteemojakin osittain uudella tavalla.