Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia.

Olen siinä mielessä omituinen ihminen, että minun mielestäni Korean demokraattisessa kansantasavallassa, joka tuttavallisemmin Pohjois-Koreana tunnetaan, on jotain kiehtovaa. Maassa tuotetaan joitakin kymmeniä elokuvia vuosittain, jotka kuitenkin harvoin päätyvät muualle levitykseen. Kun vuoden 2013 Rakkautta & Anarkiaa-festivaaleilla tarjoutui tilaisuus nähdä pohjoiskorealaista elokuvataidetta, en voinut jättää sitä väliin.

Comrade Kim Goes Flying. Kuvan lähde: Wikipedia

Comrade Kim Goes Flying (2012) ei ole täysin pohjoiskorealainen elokuva, sillä se on tehty yhteistyönä Belgian ja Iso-Britannian kanssa. Tämä on fakta, joka tekee elokuvasta harvinaisen; Pohjois-Koreahan ei tunnetusti fanita länsimaita. Elokuva on kuvattu maan pääkaupungissa Pyongyangissa ja suurin osa tuotantoryhmästä on pohjoiskorealaisia.

Elokuvan päähahmo on kaivostyöläinen Kim Yong-Mi (Han Jong-sim), nuori nainen, joka on koko ikänsä haaveillut trapetsiakrobaatin urasta. Hänelle tarjoutuu tilaisuus lähteä vuodeksi omasta pikkukylästään suureen Pyongyangiin töihin, jossa naiselle avautuu mahdollisuus tavoitella unelmiaan. Tämän unelman tielle asettuu ylimielinen trapetsitähti Pak Jang-Phil (Pak Chung-Guk). Toveri Yong-Mi päättää todistaa Jang-Philille, että myös työläiset osaavat lentää! Eeppistä, tiedän.

Pohjoiskorealaiset elokuvat ovat yleensä täyttä propagandaa, mikä näkyy myös Comrade Kimissä. Kaivos- ja rakennustyöläiset ain’ laulain työnsä tekevät ylittäen päivittäiset tehokkuustavoitteensa kerta toisensa jälkeen, ihmiset ovat hymyileväisiä ja kaikilla on kivaa. Elokuvassa päädytään välillä ylistämään työväenluokkaa, joka ei koskaan luovuta! Yhteistyö länsimaiden kanssa takaa kuitenkin sen, ettei kyseessä ole ihan täysi propagandaelokuva, vaan loppujen lopuksi jopa ihan söpö romanttinen komedia. Elokuvassa korostetaan sitä, että unelmiaan kannattaa tavoitella ja ne on mahdollista saavuttaa, mikäli on valmis näkemään vaivaa niiden eteen. Varsinaista romanssia päähahmojen Yong-Min ja Jang-Philin välille ei synny (tai ainakaan sitä ei näytetä), mutta hahmojen välillä vaihdetut katseet kertovat kyllä kaiken. Itse haluan kuitenkin uskoa, että he ennemmin tai myöhemmin saivat toisensa.

Elokuva oli tehty komediaksi myös korealaiselle katsomolle. Jäinkin miettimään, että jos minulle sattuisi mahdollisuus nähdä elokuva pohjoiskorealaisen yleisön joukossa, niin mitä ilmeisimmin he nauraisivat aivan eri kohdissa kuin minä? Elokuvan huumori on nimittäin hyvin viatonta, parhaimmat naurut yleisöstä irtosi juuri näissä selkeimmissä propagandakohtauksissa. Toisaalta on myös ehkä mietittävä, kuinka asiallista se on nauraa tuollaiselle milittanttisen valtion työläisyyden ylistykselle: heille propaganda on jokapäiväistä. Työläisten luokka jaksaa eikä koskaan luovuta.

Comrade Kim Goes Flying on hyvin ennalta-arvattava, mutta tästäkin huolimatta ihan viihdyttävä. Akrobatiakohtaukset ovat aidosti näyttäviä, eikä stunteille ole tarvetta. Miksi olisikaan, kyllähän maailman mahtavimmasta valtiosta luulisi löytyvän sellaisia multitalentteja, jotka hoitavat omat volttinsa. Erikoista kyllä, mutta olin myös näkevinäni pienen vilauksen feminismiä vahvan Yong-Min hahmossa. Siinä on nainen, joka tavoittelee haaveitaan ja kasvattaa siipiään, vaikka hänen isänsä on tätä vastaan. Klassikoksi tästä elokuvasta ei ole, mutta ainakin minulle jäi elokuvan jälkeen hyvä mieli.

Ihan söpö naapurintyttö