Valour and Vanityn kansi.

Sisältää hyvin lieviä spoilereita sarjan aiempiin osiin.

Tämä ei ole arvostelu, koska en aio edes teeskennellä olevani objektiivinen arvostelija. Olen fanittanut Mary Robinette Kowalin tarinoita siitä lähtien, kun luin kirjailijan esikoisen Shades of Milk and Honey. Sen jälkeen olen tutustunut kirjailijaan tämän oppilaana ja alfa-lukijana. Tuon ensimmäisen kirjan jälkeen olen saanut jokaisen sarjan kirjoista ensimmäisen kerran luettavaksi ilmaisena kirjailijalta itseltään, reilusti ennen julkaisuajankohtaa. Toki olen myös jokaisen niistä ostanut julkaisun jälkeen, niin äänikirjana kuin myös kovakantisena, koska aidosti nautin Maryn tavasta kertoa tarinoita, oli genrenä sitten scifi tai fantasia.

Aloin lukemaan Valour and Vanitya odottaen pitäväni siitä enkä todellakaan pettynyt. Kirja myytiin taglinella “Jane Austen writes the Italian Job with magic” ja jos se ei vielä riitä, niin kirjan tapahtumat sijoittuvat Venetsian viereiselle Muranon saarelle ja mukana on nunnia, kilpagondola sekä Lordi Byron. Lisäksi Marylle tuttuun tapaan tarinaan on sisällytetty kameo itse Doctor Who:lta.

Sarjan neljännessä osassa Jane ja David Vincent matkaavat Venetsiaan julkisena tarkoituksenaan vierailla Lordi Byronin luona Venetsiassa, mutta heidän todellinen tavoitteensa on päästä työskentelemään Muranon lasinpuhaltajien kanssa. Matkatessaan Venetsiaan meriteitse he joutuvat merirosvohyökkäyksen kohteeksi. Tuntikausien ajelehtimisen jälkeen he saavat tietää Venetsian satamassa, että heidän isantänsä, Lordi Byron, on lähtenyt muualle uusimman rakastajattarensa perässä. Ystävällinen muukalainen tarjoaa heille apuaan ja hetken aikaa kaikki näyttää olevan kunnossa. Kunnes kaikki, odotetusti, menee pieleen.

Kaikesta jännityksestä, juonikuvioista ja kauniista proosasta huolimatta se jokin, mikä saa minut palaamaan aina Maryn tarinoiden pariin on se, miten rehellisiltä ne tuntuvat. Esimerkkinä tästä kirjasta kohtaus, jossa Jane ostaa saippuan, johon hänellä ei oikeastaan ole varaa, vain koska hän haluaa välillä jotain ihanaa. Ja tietysti saippua johtaa riitaan, joka ei oikeasti käsittele lainkaan saippuaa vaan sataa muuta asiaa, jotka liittyvät siihen, kun on juuri ja juuri varaa ruokaan. Itsekin aikoinaan vastaavia riitoja käyneenä oli vaikea nähdä, miten muuten tilanteessa olisi voinutkaan käydä.

Sarjan kirjat on kaikki kirjoitettu toimimaan omina kokonaisuuksinaan ja myös Valour and Vanity toimii mainiosti itsenäisenä tarinana, mikäli ei ole lukenut tai jostain syystä ei halua lukea sarjan aikaisempia osia. Tiettävästi sarjan kirjoja ei ole toistaiseksi suomennettu tai edes suunniteltu suomentaa, joten ne on ovat luettavissa ainoastaan englanniksi. Olen tietysti ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien tulisi lukea kaikki mitä Mary kirjoittaa, mutta toisaalta olen samaa mieltä kaikkien suosikkikirjailijoitteni teoksista. Ja Valour and Vanity on ehdottomasti paras sarjan tähän asti ilmestyneistä teoksista. Kaikki siis joukolla lukemaan se!